Kuka varasti Blackien sirkkelin
Voi näitä suuria apokalyptisia tunteita! Uuden levynsä kannessa W.A.S.P. ratsastaa meitä kohti Ilmestyskirjan neljän ratsumiehen hahmossa, viikatteet ojossa ja jouset viritettyinä. Sama tematiikka jatkuu läpi levyn, mistä ovat osoituksena biisit kuten Babylon's Burning, Into the Fire ja Godless Run.
Hetken aikaa konsepti toimii silkan nostalgian voimin. Onhan se mukavaa, kun avausbiisi Crazy pöllii riffinsä Wild Childista ja yrittää tavoitella samaa vaarantuntua kuin 80-luvulla.
Melko nopeasti biisin sisältä alkaa kuitenkin paljastua opportunismilta löyhkääviä teemoja. Tästäkös kuulija närkästyy. Blackie Lawlessin pitäisi olla sirkkeliä haaroissaan säilyttävä eläimellinen nussijapeto, ei mikään Yhdysvaltain talouskriisiä ruotiva makuuhuonepoliitikko.
Poliittisten teemojen lisäksi on vaikea käsittää, miksi W.A.S.P. on halunnut coveroida juuri Deep Purplen Burnin ja Chuck Berryn Promised Landin.
Puutteistaan huolimatta Babylon ei ole huono levy. Se on vain vesittynyt ja pölyttynyt kevytversio bändistä, jolla joskus oli jotain merkitystä.