Death Cab for Cutie -kitaristin omat kujeet.
Mestarillisen Death Cab for Cutien pian ilmestyvän albumin odottelua helpottamaan saapuu yhtyeen kitaristin ja studiovelhon ensimmäinen sooloalbumi. Hyvin työllistettynä tuottajanakin uraa tehnyt Walla välttää onneksi pahimmat studiogurujen sooloprojektien sudenkuopat.
Muutaman alkupään kappaleen perusteella ehdin jo pelätä kuuntelevani sirpaleisen linjatonta, testilaboratoriossa nysväänneen studionörtin aikaansaannosta, mutta albumi osoittautui melko perinteiseksi indiepop-levyksi. Se on pelkästään hieno homma, sillä pahimmillaan vahvasti tuotantopuolellakin hääräävien artistien levyt ovat kammottavinta mahdollista soundirunkkailua ja egobuustausta. Nyt pääosassa ovat kuitenkin hyvät pop-laulut.
Albumilla on paljon tutunkuuloisia elementtejä. Moni kappale sopisi lähes sellaisenaan Death Cabinkin levyille. Tosin hentoääninen Walla ei ole laulajana aivan Ben Gibbardin veroinen tulkki, vaikka joitakin maneereita yhtyetoveriltaan on matkaan tarttunutkin. Vaan kyllä tätä kelpaa kuunnella toukokuista Death Cabia odotellessa.