Brightboy-laulajan tulkinnat kotimaisista klassikoita ovat enimmäkseen yhdentekeviä.
Brightboyn laulaja Antti Westman on päättänyt kantaa oman kortensa cover-levyjen kasvavaan kekoon. Kaikella kunnioituksella -albumillaan hän versioi tuttuja suomirockin klassikkokappaleita. Mukana on esimerkiksi Juice Leskistä, Yötä, Hectoria ja Sigiä.
Westmanin käsittelyssä kappaleista on kadonnut niille ominainen elämänmaku, ja ne ovat muuttuneet utuisiksi unikuviksi. Osasyyllinen on Westamanin ohut ja vähän lässyttävä laulanta, joka sopii paremmin Brightboyn pinnalliseen diskopoppiin. Esimerkiksi Popedan Kuuma kesä kuulostaa Westmanin tulkitsemana enemmän ujon runopojan haaveilulta kuin hikeä ja himoa väreilevältä karjaisulta. Ja kappale edustaa siis levyn virkistävintä antia.
Aivan pöhkö veto on countryversio Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa taas -kappaleesta, joka kuulostaa lastenlaululta tai läpältä. Mutta eniten ihmetyttää Juicen Rakkauden ammattilaisen tulkintaa kuunnellessa, miten säkeet ”Hän kantaa mukanaan kaiken julmuuden ja pilkan / saa naulat vuorollaan läpi ranteen läpi nilkan” voi lallatella näin kepeästi, ellei asu pehmustetussa huoneessa?