Ruotsin vara-Springsteen irkkubändin tahdissa Riiassa.
Jos Ulf Lundell alkaa olla vähän liian vanha ja Thåström on yhä liian punk, Lars Winnerbäck on hyvä välimuoto heistä. Tämä Nyköpingin suuri poika on tehnyt tasaiseen tahtiin aimo kasan toinen toistaan hienompia levyjä.
Vuoden 2004 mestariteoksen Vatten Under Broarna jälkeen Winnerbäck otti ansaitusti lomaa. Veri veti levottoman vaeltajan Riikaan, jota halkovan joen mukaan uusi levy on saanut nimensä.
Itä-Eurooppa on Winnerbäckille eräänlainen aikasimulaattori, jossa on tavoitettavissa jotain, mikä kansankodista on sanitoitu ulos. Tuo nimeämätön tarttuu vaatteisiin kuin rasvanhaju ja seuraa miestä näiden yksinäisten laulujen läpi.
Edellisen levyn akustinen hauraus yhdistyy Hovet-yhtyeen rikkaaseen sointiin. Periaatteena on ilmeisesti ollut ”jotain uutta, jotain vanhaa”. Uudella levyllä kohtaavat näiden kahden eri ääripään luottomiehet; pitkään mukana ollut Johan Persson ja viime levyllä mukaan tullut multi-instrumentalisti Ola Gustafsson, joka on myös tuottanut levyn.
Levy on äänitetty Irlannissa, ja se myös kuuluu: Gustafssonin mandoliini on levyn kantava voima ja ohjaa sitä kohti nöyrän ylpeää poguemaista irkkusoundia. Ajoittain liikaakin, sillä vaikka bändi soittaa upeasti, tunnelma on välillä kuin ostoskeskuksen irkkubaarissa.