Fugees-tuottajan ponneton yritys toisintaa menestyskaava.
The Fugeesin tuottajana maailmanmaineeseen nousseen Wyclef Jeanin soolobiisit ovat parhaimmillaan hauskoja, tarttuvia ja hyvin tehtyjä. Tällä en tarkoita pelkästään hänen tuottamiaan hittejä, kuten vaikka Shakiran Hips Don’t Lie -biisiä, joka kaikesta puhkisoitannasta huolimatta puolustaa paikkaansa latinopop-helmenä.
Viittaan myös hänen ensimmäiseen soololevyynsä Carnivaliin. Se oli täynnä huolettomia hömppäpop-biisejä, jotka oli puettu Karibian saarilta maistuvaan hiphopiin.
Karnevaalin paluu on toteutettu pitkälti samoissa merkeissä. Tälläkin kertaa vierailijoilla on suuri rooli. Valitettavasti kaikki aiemmin loistoon Wyclefin kanssa yltäneet vierailijat puuhkivat nyt tyhjänpäiväisten raitojen tahtiin. Shakira ei yllä lähellekään Hips Don’t Lien loistoa, ja Mary J. Blige jää vielä kauemmas loistavasta 911:stä. Mukaan on pyydetty myös Serj Tankian ja Paul Simon.
Koko levy on aivan liian väkisin tehdyn kuuloinen. Aiemmin Wyclef pystyi Gone Till Novemberin kaltaisiin vilpittömän sympaattisiin suorituksiin, mutta nykyisin hän yrittää pystyttää bileitä sinne, missä niitä ei ole.