Suomalainen rock-trio Clarkkent kertoo haastattelussa uudesta Passenger-levystään, joka on yhtyeen mukaan tummasävyisempi ja hanakammin yhteiskunnallisiin asioihin tarttuva kuin bändin aikasempi tuotanto. ”Biletys- ja lällättelyrakkausteemat eivät oikein tunnu luontevilta”, bändi toteaa.
Teksti: Linda Kämäräinen / Saku Schildt
Kysymyksiin vastasi kitaristi Jukka, jonka sukunimeä ei tähän hätään löydy mistään.
Clarkkent on operoinut jo pitkän aikaa kotimaisen rockin kentällä ja julkaisee nyt jo kolmannen levynsä, mutta silti yhtye on vielä pitkälti omillaan. Tuntuuko teistä, että bändinne tavallaan taistelee jokaisesta menestyksen palasesta?
”Oman lafkan perustaminen oli meille täysin oma ja tietoinen valinta. Sitä kautta olemme saaneet pitää musikiimme linjauksen omissa käsissämme. Toki tässä on tullut selväksi, että ilman minkäänlaisia taustavoimia taistelu menestyksestä on varsin pitkä ja kivinen tie. Ehkä se vain on se hinta, mikä pitää taiteellisesta vapaudesta maksaa. Toisaalta jos ei ole itse valmis sijoittamaan aikaa ja taloudellisia varoja asiaan, mihin itse uskoo, niin miten voisi olettaa kenenkään muunkaan uskovan?”
Esikoisalbumianne olivat työstämässä myös Sunrise Avenuen Samu Haber ja Jukka Backlund. Millaisia muistoja teillä on tuosta yhteistyöstä?
”Loppupeleissä yhteistyö ensilevyn tiimoilta Sunrise Avenuen ja heidän tuotantoryhmänsä kanssa oli meille varsin opettavaista ja varsinkin debyytin aikaan lottovoitto. Jätkät ymmärsivät musiikkimme päälle ja uskalsivat tarttua juttuun täysillä, vaikka jo siihenkin aikaan kilpailu englanniksi lauletun rockin saralla Suomen markkinoilla oli vähintäänkin kovaa. Ehkä heiltä tarttui meihin myös ajatusmalli, että on parempi vain tehdä asioita täysillä ilman ylimääräistä kelailua siitä, saako näin nyt tehdä ja sopiiko joku juttu rockskenen asettamiin raameihin.”
Nimetkää kolme biisiä, jotka toimivat inspiraationa uudelle levyllenne.
1. Propagandhi: Dear Coach’s Corner
”Muistan, kun sitä luukutettiin täysillä vuonna 2011 Palma de Mallorcalla autossa paikallisten rock-tuottajien kanssa, joiden kanssa kävimme vielä silloin sopimusneuvotteluja toisen levymme tiimoilta. Propagandhi herätti meissä selkeästi vanhat skedepunkaikojemme fiilikset.” (Jukka)
2. Biffy Clyro: Living is A Problem Because Everything Dies
”Biisi kolahti jo livenä kovaa kaaliin, kun olimme heidän lämppärinään Tavastian keikalla. Biffyn kimurantin kiinnostavilta sovitusratkaisujen vaikutteilta ei voinut välttyä. Biffy Clyron antoi niin sanotusti luvan tuoda progen takaisin 2010-luvun rockiin. Lisäsimme siihen vielä sen yhden ’punkimman’ nännin, mistä vääntää meininkiin vielä uusi vaihde päälle.” (Jaakko)
3. Foo Fighters: The Pretender
”Foo Fightersien Teiska on aina ollut rumpali, jonka tekemisiä seuraan. Jos nyt pitäisi biisi Foolta nimetä esikuvaksi, niin The Pretenderissä on lennokkaan ilmavaa rumpalointia, mitä on myös haettu uudelle levyllemme.” (Jussi)
Millainen albumi Passenger on verrattuna aiempiin albumeihinne?
”Passenger on selkeästi tummasävyisin levymme niin melodisesti, sävellyksellisesti kuin tunnelmaltaan ja sanoituksiltaankin. Lisäksi tämä on ensimmäinen levymme, mikä on jo lähtökohtaisestikin sävelletty triona. Kun vuonna 2011 teimme toista levyämme, olimme nelikko, ja silloin esimerkiksi kitaroiden sävellys- ja sovitustyö mietittiin aina kahdelle kitaralle. Nyt olemme joutuneet ottamaan linjaukseksi pelkistetymmän lähetymistavan. Homma piti saada toimimaan rockin peruspalikoilla: rummut, basso ja yksi kitara. Tämä taas on osaltaan johtanut siihen, että levyn soundi on aiempaan verrattuna rohkeampi, selkeämpi ja jopa raaempi.”
Uusimman levynne sanoitukset ovat yhteiskunnallisia, mikä eroaa edellisten albumienne linjasta. Mistä suunnanmuutos johtuu?
”Bändi ja jätkät alkavat olla jo siinä iässä, että biletys- ja lällättelyrakkausteemat eivät oikein tunnu luontevilta. Silmät ovat nykyään enemmän auki poliittisen päätöksenteon vaikutuksille niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Yhteiskunnan epäkohtina selkeimmin on alkanut vituttaa rahan ja kapitalismin valta ihmisten hyvinvoinnin yli. Heikompiosaisilta viedään samalla kun tappiollista toimintaa harjoittavia yritysjohtajia palkitaan. Äärioikeistolaisten aatteiden kasvu ja kannatus ulkomailla ja myös Suomessa on varsin huolestuttava kehityssuunta.”
Valitkaa yksi kappale, joka kiteyttää Passengerin syvimmän olemuksen parhaiten.
”Misfit tai The Two Bullet Recipe. Kappaleet ovat ehkä levyn kiteytetyimmät kuvaukset yhteiskuntamme epäkohdista. Tarinoita siitä, miten poliittisilla päätöksillä ahtaalle ajettu ihminen päätyy epätoivoisiin ratkaisuihin.”
Olette keikkailleet monissa Euroopan maissa. Onko teille kerääntynyt fanikuntaa myös ulkomaille?
”Alkusysäyksenä ulkomaalaisten fanien ilmaantumiselle olivat yhteistyö ja yhteiskeikat Sunrise Avenuen kanssa. Jo ekan levyn myötä meillä on käynyt muun muassa saksalaisia faneja Suomessa asti keikoilla. Osa ensimmäisen levyn ulkomaalaisista faneista olivat selvästi fanejamme vain tai ainakin osittain sen takia, että olimme Sunrise Avenue -porukan tuttuja. Toisen levyn myötä osa ulkomaiden fanikunnasta on jäänyt pois, mutta uusia on tullut tilalle ja esimerkiksi viime vuonna tekemällämme Euroopan-rundilla keikoillemme reissasi ihmisiä yli 200 kilometrin säteeltä. Ulkomaalaisen fanikunnan uskollisuus ja into on ollut yksi bändin voimavara, mikä on puskenut meitä eteenpäin. Suomessa kilpailu genressämme tuntuu olevan haastavaa.”
Mikä keikka ulkomailta on jäänyt parhaiten mieleenne? Hyvällä tai pahalla tavalla.
”Kölnin E-Werkin keikka Sunrise Avenuen kanssa on jäänyt meille mieleen yhtenä kohokohtana. Saksalaisen 2000-henkisen yleisön vastaanotton oli huumaava kokemus. Hyvistä huonoihin, viime rundillamme Puolassa vastassa oli teknisestä raideristamme poikkeava mesta, kun PA oli tehoiltaan lasten tuutulaululle sopiva ja paikalla oli yksi pätkivä karaokemikki. Vaan eipä siinä auttanut kuin purra hammasta ja kyhätä meininki kasaan itse, varsinkin kun oli keikalle ajanut 800 kilometrin matkan. Ei siinä kohtaa jaksanut enää diivailun takia keikkaa perua.”
Missä asemassa tai tilanteessa toivotte Clarkkentin olevan viiden vuoden kuluttua?
”Tavoite on toki saada meininki sille tasolle, ettei jokaisen levyn kanssa tarvitsisi taistella näkyvyydestä samalla tavalla kuin nyt joudumme. Tokihan se pitää bändin varpaillaan ja kehitystä yllä. Olisimmehan voineet jatkaa debyyttialbumin kaavaa, kun silloinkin In My Arms -singlemme roikkui YleX:n soittolistoilla 20 viikkoa putkeen. Mutta kuka jaksaa oikeasti olla kiinnostunut bändistä, joka ei muutu tai kehity mihinkään toistaen itseään vuodesta toiseen? Lisäksi ulkomaiden kuvioiden avaaminen on tulevaisuudensuunnitelmissamme. Suuntaammekin taas ensi kesäkuussa Euroopan-rundille, joka näillä näkymin kattaa Hollanin, Belgian, Saksan ja Tsekit.”
Clarkkentin seuraavat keikat:
2.4. Semifinal, Helsinki (levyjulkkarit)
17.4. Pakkahuone, Tampere (+ Sparanza, Doom Unit)
18.4. The Circus, Helsinki (+ Sparanza, Doom Unit)