Dj – Henkilö, joka raahaa levylaukkua vesisateessa, jotta bailaaja voisi kaataa bisseä vinyyliharvinaisuuden päälle

Markus Rödder

Anna Brotkin syventyi yhteisörahoituksen avulla tehtyyn DJ-kirjaan ja haastatteli opuksen toimittanutta Matti Nivestä.

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Markus Rödder

Mesenaatti-yhteisörahoituksella toteutettu, suomalaista dj-kulttuuria käsittelevä DJ-kirja on saanut toisen painoksen. Ensimmäinen satsi myytiin loppuun päivässä ennen joulua.

Kirjassa liuta suomalaisia levynsoittajia avaa vaikuttimiaan, näkemyksiään klubiskenestä ja suhdettaan levynkeräilyyn. Kirjan kuvat on ottanut Iina Esko ja toimittanut Matti Nives.

Huomenta Matti! DJ-kirjasta otettiin toinen painos kuukausi ensimmäisen jälkeen. Miten tässä näin kävi? Yllättikö suosio?

”Tavallaan kyllä yllätti, pakko myöntää. Jos olisi osannut ennakoida tämän, oltaisiin otettu isompi painos alun perin. Mutta haluttiin myös ensin nähdä, miten homma alkaa sujua.”

Millaisiin koteihin luulet kirjojen päätyneen?

”Olen seurannut kirjasta käytävää keskustelua Twitterissä, ja ilmeisesti aika moni sai sen joululahjaksi. Yksi vanhempi naishenkilö halusi ostaa kirjan vävylleen, joka on ruotsinlaivalla soittamassa levyjä. Varmaan kirjat ovat menneet sellaisille, jotka harrastavat musiikkia tai dj-juttuja. En tiedä onko se mennyt sen laajemmalle. Varmaan pääosin dj-skenen sisälle.”

Kirjassa esitellään 27 suomalaista dj:tä. Millä perusteella juuri nämä valikoituivat mukaan?

”Haluttiin saada mukaan suhteellisen laaja skaala, nuoria ja vanhempia. Hittidisko-dj-osastoa ei otettu mukaan. Meidän alkuperäinen tavoite oli kasata 25 dj:tä, mutta lopulta 27 oli se mihin päästiin.”

Oletko kuullut, että joku olisi suuttunut, kun ei ole päässyt kirjaan mukaan?

”Sanotaan näin, että sellaista keskustelua on herännyt, että ’miksi se ja se ei ole tässä mukana’. Mutta ajattelen sen niin, että tämä on meidän kuratoima ja valitsema otos. Pitää muistaa, että tämä ei ole mikään atlas: tarkoitus ei olekaan esitellä kaikkia vaan toimia keskustelunavauksena.”

Yllättikö jokin asia sinut kirjan haastatteluprosessien aikana?

”Se, että eri-ikäisten dj:ten polkujen välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Moni nyt päälle kolmekymppinen dj on kuunnellut ysärillä räppiä ja sen kautta päätynyt orgaaniseen rytmimusaan. Nelikymppisille taas radio on ollut paljon merkittävämmässä roolissa, kun ei ole ollut playereita ja Spotifyta. Heille merkittäviä ovat olleet radiopersoonat ja klubit, joissa soitettiin acid housea ja teknoa.”

Millainen dj-sukupolvi ovat nykyiset parikymppiset?

”Sitä ei tietysti voi vielä ihan sanoa. Siitä tulee pirstaloituneempi. Enää levyjä ei löydetä levykaupasta, ja musan kuuntelu on laajempaa. Kirjassakin nousee esille se, että vaikka soittaisi vaan teknoklubeilla, dj:n kannattaa kuunnella musaa laajalti, jotta osaa asettaa soittamansa musiikin johonkin viitekehykseen.”

Kaikilla on Spotify. Mihin tarvitaan dj:tä?

”Näen sen niin, että dj:n rooli voi Spotifyn ja muiden myötä jopa kasvaa. Koska sitä tarjontaa on niin paljon, tarvitaan suosittelijoita, joka esittelevät juttuja valikoidusti.”

Onko niin että cd tekee hidasta kuolemaa? Nyt kuunnellaan enää sen viimeisiä kuolonkorahduksia.

”Kirjoittamisen myötä kävi ilmi, että monelle dj:lle formaatti ei ole niinkään tärkeä asia. Cd voi olla aika triviaali tapaus, vaikka onkin selkeä koulukunta, joka on tottunut soittamaan cd:tä. Cd voi hävitä, mutta on vaikea uskoa, että vinyyli katoaisi mihinkään. Esimerkiksi jazz/soul-puolen dj-skeneen kuuluvat vinyylit oleellisena osana. Siinä on mukana vahva keräilynäkökulma. Toisaalta vinyylien keräily on aika ristiriidassa sen kanssa, että dj-keikoilla jengi läikyttää sitten bisseä niiden keräilyharvinaisuuksien päälle.”

Isot dj-nimet ovat tällä hetkellä järkyttävän isoja. Syrjäyttävätkö dj:t perinteiset rocktähdet palvonnan kohteina?

”EDM-buumi loi sellaista odotusta dj-toiminnan ympärille, että dj:n pitäisi haluta näkyville. Mutta ug-musan parissa glamour on kuitenkin aika kaukana. Oikeasti sitä raahaa levylaukkua jossain vesisateessa. Monella dj:llä homma on lähtenyt niin päin, ettei ainakaan halua dj:ksi, vaan on vaan keräillyt levyjä itselleen. Kirjaan valikoituneita tyyppejä yhdistää se, että musa kiinnostaa heitä. Ehkä stadiontähteys on ajatuksena siitä aika kaukana.”

Lopuksi on ihan pakko selvittää vielä yksi oleellinen asia. Kirjassa dj kirjoitetaan koko ajan isoilla kirjaimilla, DJ. Miten tähän päädyttiin?

”Isoilla kirjoitettu DJ on kai se perinteinen tapa käyttää lyhennettä. Miten sä sitten itse kirjoitat?”

Pienellä, dj.

”Mun mielestä isoilla kirjoitettuna se näyttää paremmalta. Mutta eiköhän niitä voi molempia käyttää. Ja sittenhän on olemassa se suomalainen versio, deejii. Senhän voisi yrittää vakiinnuttaa vähän paremmin suomen kieleen!”