Tilhet, pajut ja muut -orkesterin Puuhevonen-kappale on soinut kevään mittaan kivasti radiossa. Debyyttilevyään valmiiksi viilaava yhtye julkaisee nyt kesäöiden tunnelmia tarjoavan Vielä nuori -kappaleen, jonka videon Rumba pääsee esittelemään maailmalle. Katso teos alta.
Videon alapuolelta voit lukea laulaja Anna-Sofia Tuomisen ja kitaristi-säveltäjä Juho Hoikan sähköpostihaastattelun, jossa kaksikko kertaa videon valmistumista ja bändin tulevaisuudensuunnitelmia. Keikalla yhtyeen voi nähdä seuraavan kerran 10.6. Seinäjoen Koulukadulla ja 24.6. Jyväskylän Aren aukiolla.
A: Anna-Sofia, J: Juho
Missä kuvasitte uuden videonne, ja miten saitte kadun pysymään niin tyhjänä?
A: ”Video kuvattiin Helsingissä Helsinginkadulla aamulla kello viiden aikaan, joten siksi jopa siellä oli niin tyhjää ja hiljaista. Halusimme videolla vahvistaa biisin tunnelmaa, ja koska biisissä yö on juuri vaihtumassa aamuun, halusimme toteuttaa tämän mahdollisimman konkreettisesti.”
J: ”Vielä nuori on tosiaan kesäisen aamuyön laulu. Siten ajateltiin, että se pitäisi myös kuvata aamuyöllä. Ei Hesarilla ole ketään keskellä viikkoa klo 04:30. Ei edes takseja. Se on se hetki, kun kävelee kotiin jostain juhlista. Yksi nainen tosin kyllä tuli kadulla vastaan ottojen välissä, kun keräsin Anna-Sofian pudottamia kukkia. Sanoi, että olen ihana kun poimin valkovuokkoja ja antoi poskisuudelman.”
Anna-Sofia Tuomisen toteavan laulutyylin ja sanoitusten vuoksi uusikin kappale kalskahtaa Ultra Bralta. Oletteko varautuneet siihen, että teitä saatetaan verrata Kerkko Koskisen tekemisiin tästä ikuisuuteen?
A: ”Totta kai musiikissamme varmaan kuuluvat ne bändit ja artistit, joita olemme itsekin kuunnelleet, ja Ultra Bra -vertaukset otamme vastaan ilolla. Oma laulutyylini ei ole tietoinen valinta, mutta minulle on tärkeää, että sanoitukset tulevat hyvin esille.
Omat musiikilliset ja laululliset vaikutteeni tulevat vahvasti myös musiikkiteatterin puolelta. Toki pitää muistaa, että olemme vasta matkamme alussa ja teemme sen kuuloista musiikkia, mitä itse haluamme. Muutumme koko ajan, joten niin varmasti musiikkimmekin. Aina varmaan tullaan vertaamaan johonkin, mutta tärkeintä on pysyä uskollisena omalle jutulle ja sille, mikä tuntuu milloinkin oikealta.”
J: ”Kerkko on Kerkko, en minä ainakaan uskaltaisi verrata! Ei kai. Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus, kun pääsen kertomaan tämän tarinan. Olimme 16-vuotiaita, kun Kerkko julkaisi toisen sooloalbuminsa Lolita. Vietimme kavereiden kesken iltaa, ja jossain vaiheessa nousuhumala johti meidät tietysti saunaan. Se oli sellainen poikavuosien kaverusten erityinen hetki.
Istuimme lauteilla jotenkin ihan hurmoksessa, ja lauloimme Elokuun pimeää -biisiä. Kävimme välissä lyhyellä öisellä alastonjuoksulla, jonka jälkeen soitimme Kerkolle puhelimella sieltä saunasta. Olen aina halunnut päästä kertomaan tämän. Ehkä meiltä ei enää koskaan kysytäkään mitään Ultra Brasta tai Kerkosta. Haluamme mennä omia polkujamme, kokonaisuus on mennyt koko ajan omaan suuntaansa.
Älkääkä kysykö, mistä juteltiin. En muista.”
Puuhevonen-kappaleenne on kuin luotu yhteislaulettavaksi festareilla, ja uusikin biisinne on leimallisesti kesälaulu. Kesäkalenterinne näyttää kuitenkin tyhjältä. Miksi näin?
A: ”Kesällä keskitymme tekemään hommia syksyllä julkaistavan levymme eteen. Kuvaushommia ja muuta. Kun levy tulee, niin sitten keikkaillaan paljon enemmän. Sitä kyllä odotan itse jo todella paljon. Keikat ovat mielestäni parasta ja tämän koko homman ydin. Luotan siihen, että biisimme kestävät aikaa niin, että niitä voi hoilata vielä monta vuotta! Tänä kesänä meidät voi nähdä ainakin Novan Made in Finland -kiertueella Seinäjoella ja Jyväskylässä.”
J: ”Joo, olemme keskittyneet singlejen julkaisun ohella hyvin tähdättyihin pistokeikkoihin. Maaliskuussa olimme muun muassa Tavastialla. Kaikki paukut pistetään syksyyn, nyt teemme tämän levyn valmiiksi ensin ja laitamme se ulos. Festareille sitten ensi kesänä!”
Singlejenne perusteella yhtyeellänne on mahdollisuus lyödä kunnolla läpi. Onko teillä paineita rakentaa debyyttialbumianne?
A: ”Ensimmäinen levymmehän on jo musiikillisesti aivan valmis. Äänitimme sitä vuoden 2014 keväästä asti autuaan tietämättöminä sinkkujen menestymisestä. Itse olen levyyn todella tyytyväinen, ja iso kiitos siitä kuuluu tuottajallemme Sampo Haapaniemelle sekä Kari Hynniselle. He antoivat meille hyvin vapaat kädet, ja heidän makuunsa taas minun on helppo luottaa.
Monet biiseistä ovat jo pari vuotta vanhoja ja koen, että saimme ne sovitettua huippuunsa tällä levyllä. Kaikki levymme kappaleet ovat minulle hyvin henkilökohtaisia ja tärkeitä ja toivon, että ne voivat olla sitä jollekin muullekin. Levymme on ennen kaikkea kokonaisuus erilaisia biisejä, jotka tukevat toisiaan.”
J: ”Ei tule paineita, kun seisoo sen takana mitä tekee. Niin kuin Anna-Sofia totesi, levy on viimeistä silausta vaille valmis. Ensimmäisen levyn julkaisu jännittää aina, ja siihen on päätynyt kappaleita monen vuoden ajalta. Kyllä me luotamme siihen, että yleisö löytää meidät. Niin kuin haastattelijakin totesi, muutamiin meidän lauluihin tarvitaan hiton isot kuorot.”
Mikä on omasta mielestänne kaikkien aikojen paras kesäbiisi? Tai mikä nyt juuri tähän kesään sopii parhaiten.
A: ”Tähän kesään sopii kyllä Yonan uusi single Niitty ja taivas. Herää kaipaus pois kaupungista rakkaiden ihmisten pariin. Ja ehkä kaikkien aikojen parhaaksi voisin sanoa Jefferson Airplanen Somebody to Love -biisin, josta tulee mieleen festarit, aurinko ja rakkaus.”
J: ”Hmm, laitan sitten jonkin menevän biisin tähän. Näihin en kyllä ikinä osaa vastata… Jos nyt kuitenkin pitää jokin valita, niin on se varmaan tänäkin kesänä Tehosekoittimen Asfaltti polttaa. Ai että tulee kyllä kesä mieleen aina kun se soi. Tunnetta löytyy ja vilpitöntä nuoruuden hurmaa.”