Muun muassa Don Huonojen, Havana Blackin ja Iiwanajulman jäsenten perustama Loner Fin julkaisi ensimmäisen albuminsa helmikuussa. Yhtyeen basisti Jukka Puurula kertoi omasta muusikon urastaan Rumbassa 2/14, ja nyt Kyyriastakin muistettu Mikael Vehkaoja kertoo muuten orkesterin ajatusmaailmasta.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Loner Fin
Loner Finin miehistö on kokenutta kaartia. Miltä musiikkiveteraanista tuntuu aloittaa uusi bändi tyhjästä ja yrittää saada sitä käyntiin? Onko homma nykyään vaikeampaa vai helpompaa kuin ennen?
”Loner Fin lähti liikkeelle täysin musavetoisesti, joten helppo/vaikea-pyörittelylle ei ollut sijaa. Meillähän oli missio! Bändi on meille lainakohtu, jonka tehtävänä on synnyttää maailmaan lisää parkua ja korvamatoja. Eka lasti on ulkona, ja toinen on pilke silmäkulmassa. Vielä ei ole ollut yhtään nyrkkitappelua, joten hyvinhän tämä on alkanut.”
Nimeä kolme biisiä, jotka ovat toimineet jollain tavalla inspiraationa Loner Finin tuotannolle.
1. Tapio Rautavaara: Reissumies ja kissa.
”Rautavaaran tuotanto on loputon laulun lähde. Ja kulkuriromantiikka on tietysti Loner Finille läheinen teema.”
2. Robert Plant and the Strange Sensation: Another Tribe
”Plant on vastustanut kaikki nämä vuodet kaupallista Led Zeppelin -reunionia ja keskittynyt tekemään hyvää musaa. Tässä biisissä yhdistellään rockia orientin viuluihin.”
3. Kasabian: Underdog
”Kasabianin soundi on tosi omaperäinen. Ei ihme, että se on yksi 2000-luvun isoista rockbändeistä. Yllättävän harva suomalainen on kuullut näistä janttereista. Mars kauppaan, kakkapyllyt!”
Mikä on oma suosikkisi Loner Finin tuotannosta ja miksi?
”Modernin miehen odysseiasta kertova Ithaca on tunnelmaltaan onnistunut. Semmoinen herkänkarhea.”
Mitä mieltä olet nykypäivän rock-kentästä yleensä? Mitä toivoisit siihen lisää, mitä haluaisit nähdä vähemmän?
”Lisää sormisymbaaleja!”
”Haluaisin nähdä vähemmän rockpoliiseja. Toivottavasti nämä jäbäleissonit eksyvät pystyttämäänsä 1600 musagenren labyrinttiin. Ja kuolevat vitutukseen.”
Loner Fin hyödynsi Mesenaatti-palvelua levyn rahoituksessa. Millaiset tunnelmat tästä seikkailusta jäi?
”Hyvät joka suhteessa. Saatiin rahaa, mikä oli touhun lähtökohta. Mutta yhteisörahoitus opetti meille, että nykyään maksavaa yleisöä kiinnostaa muukin kuin cd tai musan lataaminen netistä.”
”Hankkeen onnistuminen innosti meitä jatkamaan ajatusta vielä pidemmälle. Lahjoitamme euron jokaisesta myydystä cd-levystä iAid-organisaatiolle, joka auttaa Intian katulapsia.”
”Toivon, että suomalainen yhteisörahoitus kasvattaa suosiotaan. Nykyään vain 5% artisteista on kaupallisesti kannattavia, ja levy-yhtiöt panostavat tietenkin ensisijaisesti niihin. Loput 95% ovat indieartisteja. Niiden kohdalla musadiggarit voisivat ehkä kantaa kortensa kekoon. Jos tahtoa löytyy.”
Mikä levynne biiseistä oli haastavin saada valmiiksi? Miksi?
”Days Without Shame on eeppinen trilogia, jossa on isot kertosäkeet. Osien yhteensovittaminen oli haastava homma. Kun tajusin, että tästä tulee holtiton iisakinkirkko, kaivoin esiin vanhat päiväkirjani. Löysin sanoituksen, jonka olin kirjoittanut 18-vuotiaana Egyptissä. Käytin siitä pari riviä, koska ajatus tuntui sopivan biisin teemaan: Keskustelen viattoman teini-itseni kanssa. Biisin tekeminen kesti siis 26 vuotta!”
Onko kappaleiden tekeminen, niiden äänittäminen ja sovituksista yhteisymmärrykseen pääseminen vaikeampaa vai helpompaa, kun on kokeneita muusikoita bändi täynnä?
”Tunnustan, että biisinteko on ollut itselleni aina täysi mysteeri. Yksi valmistuu vartissa, toinen ei koskaan. Mitään edistystä ei tässä suhteessa ole tapahtunut. Onneksi.”
”Kokemus helpottaa sovitushommissa, kunhan on rohkeutta rikkoa totuttuja kaavoja. Tällä levyllä hylkäsimme esimerkiksi kitaroiden perussäröt. Niillä olisi saanut helposti tuotettua radioystävällistä rock-majoneesia, mutta me halusimme tehdä asiat eri tavalla. Otimme riskejä, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Levy hengittää eikä siihen kyllästy heti. Hiili Hiilesmaa tietysti auttoi meitä tosi paljon.”
Lopuksi perinteitä kunnioittaen entisaikojen Rumban vakiokysymys: jos olisit jokin eläin, mikä olisit ja miksi?
”Olisin kala kuivalla maalla. Miksikö? Jos eläimet pysyisivät aina reviirillään, evoluutiota ei olisi koskaan tapahtunut.”
