”En mä toivo mitään tappouhkauksia, mutta onhan täällä kevyemmästäkin vedetty herne nenään”, toteaa kulmakarvoja kohotuttaneella trailerilla markkinoidun black metal -dokumentin ohjaaja, kun häneltä kysytään veikkausta siitä, millaisen vastaanoton hänen teoksensa saa. Loputon Gehennan liekki esitetään huomenna 27. lokakuuta Night Visions -festivaalilla.
Teksti: Lasse Auranne, kuva: ritual@nucleart.com
Night Visions -kauhuleffafestivaalin puhutuin ensi-ilta on ehdottomasti suomalaista black metalia käsittelevä dokumentti Loputon Gehennan liekki. Tässäkin blogissa uutisoitu traileri on tätä kirjoittaessa katsottu YouTubesta yli 32 000 kertaa.
Dokumentin ohjaaja Sami Kettunen, yllättikö ennakkohypen määrä?
Kyllä se yllätti. Totta kai me tehtiin tietoisesti provosoiva ja ajatuksia herättävä traileri, mutta ei kyllä arvattu, että se noin pahasti lähtisi käsistä.
Trailerissa Azazel-yhtyeen Lord Satanachia horisee vahvalla Kummeli-aksentilla ja ilmeisen höyryissä vihaavansa punkkia ja haluavansa kirkkojen palavan. Pätkä kiteyttää monille black metalin koomisuuden.
Hah hah. Se kaveri oli kyllä tiedossa, mutta vahinko astui kuvaan. Meillä viivästyi hommat Tampereen reissun aikana, ja tyyppi kerkesi jo olemaan aika maistissa kun päästiin kuvaamaan. Ja eihän se huono asia sitten ollutkaan.
Itse asiassa kuulin Azazelin tulevaa pitkäsoittoa ja odotan sitä innolla. Se on kunnon vanhan koulun Hellhammer-räpellystä. Todella positiivinen yllätys.
Mistä tuli idea tehdä tämä dokumentti?
Opiskelin TV- ja elokuvatuotantoa ja sitä kautta sain koululta lainaan kameroita ja muita kamoja. Kun mä itse tykkään katsoa musadokumentteja, tämä oli hyvä sauma tehdä itsekin sellainen. Päätin sitten tehdä samalla niitä kaksi, tämän ja jo aiemmin ilmestyneen meludokumentin Romua, ruiskeita ja rutinaa. Kaksi vuotta siihen meni.
Olet itse vahva vaikuttaja skenessä. Omien bändiesi (muun muassa Ride for Revenge) ohella pyörität Bestial Burst -levymerkkiä. Kenelle Loputon Gehennan liekki on tehty, black metal -diggareille vai suurelle yleisölle?
Vaikea sanoa. Halusin keskittyä enemmän black metalin aatemaailmaan ja motiiveihin tehdä musiikkia. Leffassa jää itse musiikki ja skeneneppailu aika vähälle. Luulen, että ummikkokin saa tuolla tavalla juonesta kiinni. Aatemaailmaltaan se varmasti herättää tunteita niissä, jotka eivät asiaan ole perehtyneet.
Takuulla. Haastateltavat puhuvat suunsa puhtaaksi niin satanismista, kirkonvastaisuudesta kuin monikulttuurisuudesta. Itsesensuuria ei tunnu olleen harrastettu.
Ei. Tarkoituksena oli olla kaunistelematta mitään ja esittää mielipiteet sellaisina kuin ne ovat. Mä en pidä siitä, että ohjaaja tuo omaa näkemystään esiin tai selittelee liikaa. Ne vastakkainasettelut haettiin skenen sisältä. Kun jollain oli äärimmäisiä tai provosoivia mielipiteitä vaikka politiikasta, me haettiin sitten vastapainoksi joku, jolla oli toisenlainen näkemys.
Luuletko, että joku ottaa nokkiinsa ja dokumentista nousee kohu?
Onhan se mahdollista, tietysti. Ovathan noi bändit vuosien varrella antaneet paljon äärimmäisempiäkin kommentteja, mutta lähinnä alan lehtiin. En mä toivo mitään tappouhkauksia, mutta onhan täällä kevyemmästäkin vedetty herne nenään.
Black metal on tiukkojen rajakiistojen määrittämä genre. Aitouspoliisi väijyy joka kulman takana. On poliittista NSBM:ää (national socialist black metal), rupista kaljanjuontikohkausta ja progea lähentelevää hienostunutta satanistis-filosofista pohdintaa. Mikä on sinun mielestäsi aitoa black metalia?
On jokaisen oma asia, mihin ne rajat vetää. Mutta kyllä tietty pimeys ja saatanallisuus kuuluvat genreen, samoin rehellisyys. Jotkut NSBM-bändit ovat tosin sanoutuneet irti saatanallisuudesta. Mutta jos sitten vaikka käsittelee vaikka natsiokkultismia… No, tämä sellainen viidakko, ettei siitä hullukaan ota selvää.
Mitä tulee tuohon filosofiseen puoleen, mä sijoitun jonnekin rupisen ja hienostuneen kaman väliin. Molemmista leireistä tulee hyvää musaa. Spurgutkin saavat aikaan laadukasta materiaalia. Tämä on äärimmäisten persoonallisuuksien genre.
Suomalainen black metal on maailmalla arvostettua. Mitä erityistä suomalaisissa bändeissä on?
Täällä bändit ovat enemmän itsensä näkösiä. Ei olla lähdetty tiettyihin trendeihin, kuten vaikka religious- tai depressive black metal, vaan tehty omaa juttua. Se arvostus on ansaittu rehellisellä työllä eikä trendeillä.
Nyt on taas hyvä vaihe menossa. Ei ole ehkä niin paljon bändejä kuin pari vuotta sitten, mutta tosi laadukasta kamaa. Toisin oli 1990-luvun lopussa, kun homma tuntui olevan sitä Spinefarmin kaupallista touhua.
Lopuksi, mitkä ovat sinulle suomalaisen black metalin kolme tärkeintä levyä?
Niitä on paljon, mutta rakkaimpia ovat varmaan klassikot, eli Beheritin Drawing Down the Moon, Impaled Nazarenen Tol Cormpt Norz Norz Norz ja sitten jokin Barathrumin ensimmäisistä levyistä.
Loputon Gehennan liekki Night Visions -festivaalilla 27.10. klo 19.15. Kesto 50 min.