The 69 Eyes on saanut valmiiksi kymmenennen albuminsa nimeltä X. Ketä kiinnostaa? Ainakin yhtyettä itseään, ja keikkakysynnästä päätellen uteliaita riittää ympäri maailmaa.
Teksti: Tapio Ahola, kuva: Pauli Rouvinen
Musiikkitrendit muuttuvat nopeasti. Tänään porukkaa villitsee dubstep, huomenna jokin muu. Vanhanaikainen goottipoprock, jota The 69 Eyes edustaa, koki toisen tulemisensa tämän vuosituhannen alkupuolella. Nykyisellä vuosikymmenellä genre ei ole sieltä trendikkäimmästä päästä.
Miksi 69 Eyes on vuonna 2012 relevantti ja mielenkiintoinen?
”Kyllä sen yleisö äänestää, ollaanko relevantteja vai ei”, rumpali Jussi69 sanoo.
”Ne äänestää sen sillä, kävelevätkö ne keikalle vai ei. Ja aika hyvin on nyt kysyntää. Mehän teemme sellasta jännittävää asiaa, jota ei enää oikein kukaan tee. Ei nyt äkkiseltään tule mieleen ensimmäistäkään bändiä, joka olisi samanlainen kuin me. Emme ole tienneet yli kymmeneen vuoteen edes mihin kategoriaan me kuulumme, emmekä ole olleet siitä pahemmin huolissamme.”
Uudella levyllä yhtye on laittanut, Jussin sanojen mukaan, ”palettia uusiksi”. X äänitettiin Tukholmassa ja Helsingissä On the Verge -tuotantotiimin kanssa, ja levyn julkaisee Suomessa Sony Music. Muualla maailmassa julkaisusta vastaa bändin vanha yhteistyökumppani Nuclear Blast.
”Olemme aina pyrkineet ympäröimään itsemme positiivisilla ihmisillä ja ilmapiirillä, joka ruokkii sitä positiivisuutta”, Jussi sanoo.
”Olemme tehneet tätä juttua liian kauan, että meitä kiinnostaisi tuhlata sekuntiakaan aikaa esimerkiksi johonkin tuottajaan, joka ei ole kiinnostunut meistä.”
Sanotaan mitä sanotaan, mutta ainakin 69 Eyes on yhtye, joka on löytänyt oman tyylinsä. Yhtyeen tekemisiin eivät trendit vaikuta, vaikka Jussi myöntääkin olevansa kiinnostunut musiikkimaailman käänteistä.
”Olin tosi innostunut, kun postiluukusta pamahti uusintaversio Kissin Destroyer-levystä. Samalla olen tosi kiinnostunut myös siitä, mitä vaikkapa dubstep-maailmassa tapahtuu. Luulen silti, että meitä kiinnosti ne trendien aallonharjat enemmän nuorempana, kun vielä haimme omaa juttuamme.”
Ajatus dubstep-kelkkaan hyppäämisestä ei siis innosta, vaikka Jussi haaveileekin Skrillexin tekevän remiksin heidän Tonight-kappaleestaan.
”Tuolla tavoin voi kokeilla kaikenlaista. Meillä on kuitenkin aika selkeästi oma juttumme, jota ei kannata liikaa sekoittaa”, kitaristi Bazie sanoo.
69 Eyes ei lukeudu ulkomailla samalla tapaa valtavirtaan kuin kotimaassaan, mutta kysyntää löytyy silti eri puolilta maailmaa. Back in Blood -albumin (2009) tiimoilta bändi esiintyi 27 eri maassa. Keikkoja on luvassa myös tällä kertaa: loppuvuosi keikkaillaan Suomessa, vuosi 2013 menee maailmaa kiertäessä.
Pohjois-Amerikan yhtye on kiertänyt jo moneen otteeseen ristiin rastiin.
”Euroopassa keikkapaikkojen välillä on lyhyet välimatkat, mutta Jenkeissä pitää matkustaa koko ajan”, Bazie kertoo.
”Vähän aikaa keikkapaikalla, ja sitten takasin bussiin. Amerikassa se bussi on toinen koti, siellä ei missään hotelleissa asuta. Kaksi ekaa viikkoa voi ihmetellä, mitenköhän tämän koko rundin pärjää. Sitten kiertueen lopulla jo ihmettelee, miksi se loppuu.”
”Terveisiä vaan Hynyselle ja muille suomeksi laulaville kollegoille, jotka valittavat, että on raskasta rundata Suomessa. Tulkaa kokeilemaan yhdeksän viikon jenkkirundia”, Jussi lisää.
Aiemmista Pohjois-Amerikan visiiteistä Jussi nostaa esiin Cradle of Filthin kanssa tehdyn seitsemän viikon kiertueen vuonna 2007.
”Se on ollut ainoa rundi koskaan, jossa on ollut toisen bändin puolesta säännöt, että ’absolutely no alcohol anywhere’. Ja voin kyllä sanoa, ettemme ole missään bilettäneet raskaammin kuin tällä kiertueella!”
69 Eyes on toiminut jo yli kaksikymmentä vuotta täysin samalla kokoonpanolla. Motivaatiota rockin soittamiseen piisaa edelleen.
”Olen tehnyt koko elämäni ihan vitusti duunia sen eteen, että voin nyt tehdä juuri sitä mitä nyt teen”, Jussi latelee.
”En tajua, miksi minun pitäisi edes selitellä kenellekään, miksi teen tätä. Varsinkaan, kun homma nyt vihdoin toimii.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 9/12.