Tämän vuoden Grammy-gaalassa tehtiin tasa-arvon historiaa: parhaan hard rock-/metallikappaleen palkinto meni ensimmäistä kertaa yhtyeelle, jolla on keulahahmonaan nainen. Pennsylvanialainen Halestorm nappasi ykkössijan toisen studioalbuminsa kappaleella Love Bites (So Do I).
Teksti: Otso Karhu
Lähes 250 keikkaa vuodessa soittava hard rock -nelikko saapui maaliskuussa myös Helsingin Nosturiin, jossa laulaja Elizabeth ”Lzzy” Hale ja hänen veljensä rumpali Arejay Hale vastasivat pariin Rumban toimittajan kysymykseen. Sisarukset yllättyivät Grammystä, ovat surkeita vapaapäivän viettäjiä ja vuorottelevat lapsenvahdin roolia sen mukaan, kumpi heistä on pahemmassa kännissä.
Tervetuloa. Miltä tuntuu olla Suomessa?
Lzzy: ”Rakastan tätä! Aurinko paistaa, ja ihmiset ovat ihania. Kaikki ovat olleet todella mukavia.”
Arejay: ”Jep. Euroopassa on mukavaa. Lensimme tänne suoraan Tukholmasta. Ei. Kööpenhaminasta. Tukholmassa olimme toissapäivänä.”
Mutta eiväthän suomalaiset hymyile?
L: “Olemme nähneet muutamat hymyt tänään. Ehkä se johtuu auringosta.” (nauraa)
Onnittelut Grammyn johdosta!
L: ”Kiitos. En ollut aluksi uskoa sitä, koska emme odottaneet voittavamme. Löimme jo vetoa, ettemme varmasti saa sitä. Ihailimme kaikkia muita ehdokkaita, ja akatemia yleensä antaa tunnustuksensa niille, jotka ovat tehneet musiikkia lähes kolmekymmentä vuotta. Joten kun nimemme huudettiin, syntyi hiljaisuus. ’Mitä? Hei, me voitettiin!’ Melkoinen tapa aloittaa vuosi.”
Eli teillä ei ollut puheita valmisteltuna?
L: ”Ei, emme olleet valmistautuneet ollenkaan. Jotain pientä kirjoittelimme puhelimiimme ehkä kymmenen minuuttia aiemmin. ’Mitä JOS me voitamme? Pitääkö meillä olla jotain valmiina?’. Oli se kova yllätys.”
A: “Kun nousimme lavalle, jäädyimme täysin. Melkoista höykytystä.”
Halestorm on ensimmäinen metallikategorian voittanut bändi, jossa keulahahmona on nainen. Koetteko olevanne jonkinlainen sukupuolitasa-arvon sanansaattaja?
L: “Olen iloinen saadessani kantaa sitä soihtua. Siisteintä voitossa on se, että moni tyttö tulee keikoillemme sanoen ’hei, aloitin juuri bändin, ja koska sinä menestyt, tunnen että myös minä pystyn siihen.’ Se on siisteintä.”
Uusimmalla albumillanne The Strange Case Of… on hard rock -kappaleiden sekaan laitettu pianoballadeja. Miten päädyitte tähän?
L: “Ne tapahtuivat tavallaan vahingossa. Meillä ei ollut juurikaan aikaa kappaleiden viimeistelyyn ennen studioon menoa. Etsimme kaikkea, mikä sai meidät innostumaan: ’ooh, tänään voisin kirjoittaa balladin’ tai ’ooh, tänään voisin kirjoittaa sietämättömän metallikappaleen’. Niinpä kun albumi oli äänitetty, tajusimme, että meillä oli useita täysin erilaisia biisejä. Emme tienneet mitä tehdä niille. Viimeisimpiä kappaleita oli Mz. Hyde, joka sai jätkät innostumaan. ’Ooh, meillä on Jekyll & Hyde, valkoinen ja musta, pimeä ja valoisa’. Tämä kappale sitoi yhteen koko sekalaisen paketin.”
Halestorm esiintyy paljon. Saatatte soittaa lähes 250 keikkaa vuodessa. Mikä saa jaksamaan?
L: “Siihen tottuu. Lähes 90% elämästämme on kiertueilla. Kun siihen on tottunut, paikallaan istuminen on inhottavaa. Huomenna lennämme Britteihin, jossa meillä on kymmenen päivää vapaata, mutta varmasti muutaman päivän jälkeen mietimme jo, mitä ihmettä sitä tekisi.“
A: “Olemme bändi, joka tykkää matkustaa ja nähdä maailmaa. Pääsemme näkemään niin paljon: Venäjän viime vuonna, Japanin, ja tänä vuonna menemme Etelä-Afrikkaan ja niin edelleen. Kauhean moni nuori meidän iässämme ei pääse näkemään niin paljon kuin me. Siis, nuori henkisesti.” (nauraa)
Olette siis surkeita vapaapäivän pitäjiä?
A: “Jep. Vapaapäivät ovat tylsiä, mutta täällä oleminen ei ole yhtä paha, koska pääsemme näkemään kaupungin ja paikallista maailmaa. Täällä on parempi julkinen liikenne, joten vapaapäivät voi helpommin käyttää pieneen tutkimusmatkaan.“
L: “Täällä Euroopassa ja Hollannissa (Hollannissa? – toim. huom) kaikki on lähempänä toisiaan. Yhdysvalloissa kaikki on niin levittäytynyttä. On kauheaa ajaa neljätoista tuntia aavikon läpi Arizonaan.”
Uusimman albuminne tuotti kuuluisa Howard Benson (kaksinkertainen Grammy-voittaja). Millaisia metodeja hän käytti, ja miltä ne teistä tuntuivat?
L: ”Hän tavallaan jätti meidät omillemme kaikessa paitsi rummuissa ja lauluissa. Muu levyllä on melko lailla teknikko Mike Plotnikoffin tuottamaa. Mike teki kovan työn albumin soundien luomisessa, ja koko hänen tiiminsä oli uskomaton.”
A: ”Howard on hieno laulujen tuottaja, ja hän toi esiin paljon persoonallisuutta Lzzyn äänestä.”
Joten Benson ei ole sopan pääkokki?
L: ”Jep, keittiö oli täynnä kokkeja.”
A: ”Kun kävelimme studioon, oletimme tuottajan olevan se kädestä ohjaava diktaattori. Ensimmäisen levyn aikana meiltä kysyttiin, millaista musiikkia haluamme tehdä. Apua. ’En tiedä, ehkä meidän pitää selvittää se’.”
Hard rock- ja metallimuusikot ovat enimmäkseen miehiä. Lzzy, kuuletko paljonkin valitusta tästä, koska olet nainen? Ja miten vastaat valittajille?
L: “En paljoakaan. Yleensä negatiivisuus tulee ihmisiltä, jotka eivät ole nähneet meitä livenä eivätkä ole kuunnelleet musiikkiamme. Sukupuolikysymys pysyy aina, mutta olit sitten mies tai nainen, sinun on tehtävä runsaasti töitä urasi eteen. Lisäksi tykkään jätkien kanssa hengailusta, he ovat mukavia ja eivät niin monimutkaisia. En usko, että voisin soittaa tyttöbändissä. Too many bitches. Näin on hyvä.” (nauraa)
A: “Lzzyn ääni todellakin puhuu puolestaan. Lisäksi uskon negatiivisen palautteen kertovan siitä, että bändi kasvaa suuremmaksi. Ei kukaan jaksa käyttää aikaansa sanoakseen jotain negatiivista bändistä, jota ei tiedetä tai joka ei kiinnosta ketään. Meidän täytyy tavallaan olla iloisia vihaajista.”
Olette sisaruksia. Näettekö toisenne sisaruksina vai bändijäseninä?
A: “Vähän kumpanakin. Kiertueista saa paljon nautittavampia, kun meillä ei ole perinteistä työntekijä–työnantaja-vastakkainasettelua. Olemme kaikki parhaita ystäviä. Musiikki on tietty lähentänyt välejämme, etenkin kun aloittaessamme olin viisivuotias ja hän kahdeksan. Kun katsoo elämäämme, olemme tehneet musiikkia yhdessä pidempään kuin olleet tekemättä. Olemassaolomme perustuu tälle.”
Ette siis tunne joutuvanne toistenne lapsenvahdeiksi?
L & A: “Joskus joudumme. Riippuu siitä, kumpi on ottanut enemmän viiniä”. (nauravat)
A: “Jonkun on välillä pidettävä hiuksiasi ja autettava sinut takaisin bussiin.”
L: “Joko minä olen ottanut liikaa, ja Arejayn täytyy katsoa että pääsen hotellille, tai päinvastoin, jolloin minun täytyy laittaa hänet taksiin.”
A: (nauraa) “’Hei systeri, kiitti, oot paras’. Jep, hän pitelee hiuksiani kun oksennan.”
L: “Joo. Rakastamme toisiamme.”
A: “Joo. Öö. Niin.”
Kumpi teistä sisaruksista on “aivot?”
L: “Vähän kumpikin. Meillä on outo kumppanuus. Bändin alussa minä olin se putkinäköinen, mutta Arejay tuki aina päähänpistojani, kuten ’hei tehdään koreografia tähän biisiin’ tai ’hei tehdään omat pyroefektit’. Hän oli aina yes-mieheni.”
Teidän keikkailumäärästänne kertyy varmasti paljon tarinoita. Kertokaa lopuksi jokin outo muisto kiertueiltanne?
L: “Hmm. Annoin Alice Cooperille lääkkeitä! Tai oikeastaan antasideja (mahan liikahappoisuutta neutralisoiva lääke – toim. huom.). Näin Cooperin sattumalta, kun hän käveli tyttärensä kanssa levykauppaan, jossa hengasimme. Tunnistin hänet tietysti, olenhan suuri fani, ja menin tervehtimään. Olin tavannut hänen tyttärensä vuosia aiemmin, ja meidän jutellessamme Cooper kysyi, olisiko minulla antasideja hänen närästykseensä. Isäni sattui työskentelemään juuri antasiditehtaalla, joten juoksin äkkiä kotiin hakemaan pillereitä. ’Äiti, tarvitsen äkkiä antasideja, Alice Cooperilla on närästys!’ Annoin Cooperille koko pullon. Hän kysyi, onko tämä varmasti good stuff. Vastasin ’kyllä, good stuff, suoraan tehtaalta’.”
A: ”Muistan myös, kun olimme soittamassa Carolina Calls -festivaaleilla. Tykkään välillä pitää solmiota keikoilla, ja hyppäsin tuon esityksen lopussa yleisöön crowdsurffaamaan. Yksi fani nappasi kiinni solmiostani ja melkein kirjaimellisesti kuristi minut, samalla kun järjestyksenvalvoja yritti repiä minut takaisin lavalle. Joten järkkäri repi minua kädestä yhteen suuntaan samalla kun fani repi minua solmiosta toiseen. Kauheaa. Hulluja asioita tapahtuu meille jatkuvasti.”
L: “Joo. Öö. Niin.”