Juno: ”Jos saisin itse päättää, vetäisin Leevi and the Leavings -meiningillä”

Juno kävi Rumban toimittajan kanssa kahvilla miettimässä kasvanutta suosiotaan ja sen lieveilmiöitä. Räppäri vaikutti kyllästyneeltä siihen, että hänet tunnistetaan nykyään joka paikassa. Puheenaiheeksi tuli myös artistin poistuminen Monspin riveistä.

Teksti: Laura Korpikunnas, kuva: Ville Juurikkala

Junon naaman näkemiseltä on ollut viime aikoina vaikea välttyä. Soolouran lisäksi mies on mukana sekä SMC Lähiörottien että kovasti tapetilla olleen Elokuun puuhissa. Härdellille ei näy loppua, sillä kryptisen päivämäärän (joka kysyttäessä hieman valjusti paljastui yksinkertaisesti Junon syntymäpäiväksi) mukaan nimetty uusi 050187-albumi ilmestyi viime viikolla.

”Sain aamulla viestin, että olin viime viikon kuunnelluin artisti Spotifyssa, eli kyllä joku sitä kuuntelee”, Juno hymähtää punavuorelaisen kahvilan pöydän ääressä.

Juno mielletään todelliseksi hipin perikuvaksi, mutta uudella albumilla hän teki jotain, mitä ehta hippi tuskin ikinä tekisi: räppäri lähti hanhiemo Monspin hellästä huomasta ison pahan levy-yhtiön hoiviin. 050187:n julkaisi Junon, Elokuu-kollegoiden Nopsajalan ja Jonas W. Karlssonin sekä tuottaja Sakari Aallon omistama tuotantoyhtiö, joka siirrettiin Sony Musicin alaisuuteen.

”Emme oikeasti edes joudu liiemmin olemaan tekemisissä Sonyn kanssa. Oma tuotantoyhtiömme hoitaa meidän kaikkien neljän projekteja, ja teemme päätökset sen kanssa. Sony on oikeastaan pääkonttori, joka on mukana vain isoista jutuista päätettäessä. Heillä on tietysti se ensiosto-oikeus, mutta ei se ole muuttanut mitään. Teemme musiikkia ja sanomme, että tämän jutun olemme tehneet näin, ja he kertovat siitä mielipiteensä. Vaikka siellä oltaisiin oltu sitä mieltä, että joku juttu ei ole hyvä, eivät he ole ikinä sanoneet, ettei niin silti voisi tehdä”, Juno sanoo.

”Se oli kaikille helpoin ratkaisu. Nyt ei tarvitse pähkäillä esimerkiksi sitä, millä studion vuokrat maksetaan.”

Helppo tai ei, samaan ratkaisuun ovat päätyneet monet muutkin. Viime aikoina Monspin pölyt ovat karistaneet harteiltaan esimerkiksi JVG ja Teflon Brothers. Mistä kollektiivinen takinkääntö oikein johtuu?

”Luulen, että monilla meistä, kuten juuri JVG:llä ja Tefloneilla, meininki on mennyt niin isoksi, ettei Keijo (Kiiskinen, Monspin perustaja) pysty hoitamaan sitä kaikkea. Hän kuitenkin pyörittää Monspia yksin, kun taas esimerkiksi Sonylla on joku, joka hoitaa pelkästään markkinointia. Keijo sanoi joskus itsekin, että Monsp toimii ponnahduslautana isompaan suuntaan. Jos haluaa tehdä isompia juttuja, kannattaa lähteä jonnekin muualle. Hänen resurssinsa eivät kuulemma riitä sellaiseen. Ja onhan hänellä omakin elämä”, Juno sanoo.

Uuden levyn tekeminen oli miehen mukaan varsin nopea projekti. Kuten sanottu, 050187 soi isommin ja suuremmalle yleisölle kuin mikään Junon aikaisempi levy. Artisti itse ei kuitenkaan ajattele asiaa tältä kantilta.

”Omassa päässäni teen edelleen musiikkia itselleni ja omille ystävilleni, vaikka oikeasti teenkin sitä paljon isommallekin porukalle. Nyrkkisääntöni on ollut, että teen edelleen samaa musiikkia, mutta päivitetyin soundein.”

Juno myöntää, että suurempi suosio on paitsi tuonut enemmän vapauksia myös vaikuttanut myös biiseihin.

”Ei ole enää niin, että menisin ensin raksalle töihin ja sitten kirjoittaisin riimejä yöllä, kuten ennen tein. Viimeisen kahden vuoden aikana elämääni on tullut asioita, joita ei ole aiemmin tapahtunut tai jotka eivät edes olisi olleet mahdollisia.”

Kun naama alkaa vilkkua julkisuudessa siellä sun täällä, laajemman näkyvyyden myötä syntyy kaikennäköisiä lieveilmiöitä. Juno ei tunnu erityisemmin ihastuneen siihen, että hänet tunnistetaan.

”Olen aina sanonut haastatteluissa kuuluvani siitä outoon kategoriaan, että jos saisin itse päättää, vetäisin sellaisella Leevi and the Leavings -meiningillä niin, ettei tarvitsisi tehdä keikkoja. Keikat ovat hauskoja, mutta niiden lieveilmiö eli tunnettavuus ei mielestäni ole niin hauskaa. Aika usein huomaan, että joku tuijottaa ja nuorten ohi kävellessäni sieltä kuuluu, että näittekö, tuossa meni Juno. Vaikka keikat ja muut tuovat paljon hyviä juttuja, ne tuovat arkielämään myös paljon niitä tilanteita, jolloin ei jaksaisi esimerkiksi jaella nimikirjoituksia. Esimerkiksi junassa tai lasten kanssa puistossa ollessa,” mies huokaa.

Toisin kuin monilla kollegoillaan, Junolla ei kusi näytä nousseen päähän. Räppäri kertoo ihmetellen, kuinka jotkut fanit ovat sanoneet pitävänsä häntä ”maailman siisteimpänä tyyppinä”.

”Se on tosi outoa, sillä vaikka teen musiikkia, en ole koskaan ajatellut voivani olla jollekulle paljon enemmän kuin mitä oikeasti ihmisenä olenkaan. Kun omassa elämässä on juttuja, joiden kanssa taistelee, on hauska kuulla jonkun ajattelevan niin.”

Junoa siis revitään nyt keikoille joka suuntaan. Uuden levyn julkaisu ei taatusti auta asiaa, ja kaiken kukkuraksi Elokuultakin tulee uusi albumi toukokuun lopussa.

”Levy on nyt valmis, bänditreenejä pitäisi olla. Kesän festareilla esiinnymme varmaan lähestulkoon kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä”, räppäri toteaa.

Ei siis ole ihme, että Juno haikailee Leevi and the Leavingsin viitoittamalle tielle. Jonkinlainen suunnanmuutos on jo suunnitelmissa.

”Tänä vuonna ilmoitin, että ensi vuonna haluaisin keskittyä enemmän henkilökohtaisiin asioihin, joita minulla on musiikin ohella. Josko sitä sitten onnistuisi siinä, ettei tarvitsisi niin paljon tehdä keikkoja tai olla studiossa, mutta saa nähdä miten käy. Helpommin sanottu kuin tehty.”

Se on helppo uskoa, sillä mies joutuu jälleen lavalle jo heti haastattelupäivän iltana keskiviikkona. Levyjulkkarikeikka Helsingin Semifinalissa on pieni ja intiimi, sillä paikalla on ainoastaan kutsuvieraita, joista suurin osa on Junon ystäviä. Heppu heiluu tuplaajineen tuttuun tapaan lätkäpaidassa ja sanailee biisit leppoisasti läpi.

Yleisö hymyilee, mutta mitään joukkohysteriaa levy ei saa aikaan. Se ei tunnu olevan tarkoituskaan: paikalle on tultu pitämään hauskaa, ja kuten Juno itse totesi, on keikka siinä sivussa vain pakollinen paha.

Illan edetessä lavalle kiipeää myös pari vierailijaa, nimittäin Kuuluuks-biisillä mukana olevat Janna ja Gracias. Näistä jälkimmäisen Juno nappaa karhunhalaukseen. Heppu näyttää onnelliselta esiintyessään ystävilleen, eikä ihme. Täällä kukaan ei tuijota.