Oletko Helen Marnie?
”Kyllä. Hih, hih.”
Olen iloinen siitä, että tulet Helsinkiin. Näin sinut viimeksi vuonna 2008 Ladytronin keikalla Tavastia-klubilla. Olitte kaikki neljä syömässä ennen esitystä Ilveksessä. Istuin samassa ravintolassa naapuripöydässä, mutten uskaltanut edes nimikirjoitusta kysyä.
”Olisit vain tullut moikkaamaan!”
Heh, no, asiaan. Ajattelin kysyä sinulta jotain Crystal World -albumista, Ladytronista, Skotlannista ja lopuksi myös Helsingin keikasta.
”Kuulostaa hyvältä.”
Crystal World julkaistiin Pledge Musicin kautta. Tänä päivänä joukkorahoitus on hyvin suosittua. Miten päädyit tekemään joukkorahoituskampanjan?
”Olin kirjoitellut musiikkia kotona itsekseni aikomuksena julkaista soololevy. Yhtyeen muut jäsenet rohkaisivat minua ja koska tiesimme, että joka bändi olisi tapauksessa jonkin aikaa tauolla, jatkoin kirjoittamista. En tiennyt paljoakaan Kickstarterista ja Pledge Musicista ennen kuin asiasta mainittiin minulle.
Tutkin vähän asiaa ja oivalsin, että tämä olisi hyvä keino saada materiaalini julkaistua ja tuotettua kunnollisesti. Minullahan ei ollut levy-yhtiötä tai oikeastaan yhtään rahaakaan, joten se oli minulle todella hyvä vaihtoehto. Se sujui oikein hyvin, minulla oli useita kivoja tukijoita ja olin hyvin tyytyväinen siihen. Albumi julkaistiin vuoden 2013 loppupuolella Pledge Musicin kautta.”
Aivan.
”Se oli todella ratkaiseva kokemus siitä, kuinka albumi julkaistaisiin, jos sen tekisi levy-yhtiö. Se oli opettavaista.”
Suosittelisitko joukkorahoitusta muille artisteille?
”Kyllä…”
Aloitteleville artisteille?
”Sanoisin, että se on oivallinen väylä vakiintuneelle artistille tai bändin jäsenelle, joka aloittaa soolouraa. Silloin uskoisin, että aiemmat fanit voivat tulla tukijoiksi. Niin ainakin minusta tuntui. Pienemmässä mittakaavassa se voi olla yhtä hyvin toimiva ratkaisu, koska artisti kohtaa enemmän ihmisiä – ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ja jotka haluavat löytää uutta musiikkia.
Se siis voi olla hyvä keino, mutta siinä on myös vaikeutensa. Tilanteesta riippuen – esimerkiksi minulla ei ollut tiimiä takanani, joten melkein kaikki on itse tekemääni – se vaatii aika paljon organisoimista, jotta tavoitteeseen pääsee. Mutta kaikki meni lopulta hyvin. Plussat luullakseni voittivat miinukset.”
Levystä tuli tosiaan hyvä, se on minun pysyvällä soittolistallani…
”Kiitos.”
…Vain yksi asia on minua hämännyt. Albumilla on Laura-niminen raita, ja sillä mainitaan vuosiluku. Mitä tapahtui vuonna 1989?
”Hahhah!”
Ei, kun siis 1998.
”No, en oikeastaan tahdo mennä liian syvälle siihen. Ihmisillä on omat mielipiteensä lauluista, enkä halua siihen puuttua. Sanon aina, että päättäkää itse. En tahdo sanoa ihmisille, mistä se oikeasti kertoo, sillä totuus ei ole se, mitä he välttämättä haluavat kuulla. Kappale merkitsee minulle aika paljon – mutta joo, en halua selittää sitä.”
Crystal Worldilla on myös Submariner-kappale, joka kestää seitsemän ja puoli minuuttia. Miten se toimii keikoilla, ja aiotko esittää sen nytkin?
”Itse asiassa se on yksi kappaleista, joita tykkään esittää livenä. Palasin juuri Limasta ja Santiagosta, jossa teimme muutamia hyviä keikkoja bändin kanssa ja haimme tuntumaa tähän. Submariner toimii hyvin minulla. Se on melko tunteellinen yhdellä tasolla ja lähtee lentoon loppua kohti. Sitä on mielestäni aika kiva soittaa. Odotan ilolla sen esittämistä Helsingissä.”
Ja minä odotan sen kuulemista. Miten seuraava albumi edistyy? Oletko tekemässä jatko-osaa?
”Minä yritän tehdä toista levyä. En vielä tiedä, miten se julkaistaan. Olen työstänyt useita biisejä. Olen työskennellyt tuottajan kanssa Glasgow’ssa. Hän on myös kiertueella kanssani ja soittaa bändissä, mikä on suureksi avuksi. Hänen nimensä on Jonny (Jonny Scott, tuttu Strike the Colours ja The Kills -yhtyeistä) ja hän on mukanani myös Helsingissä.
Niin, siis minulla on melko paljon biisejä kasassa. Ne pitäisi vain saattaa toiseen vaiheeseen ja lähteä studioon. Uskoisin voivani tehdä sen seuraavien muutaman kuukauden aikana. Luulisin meidän olevan melkein valmiita. Mutta en todellakaan tiedä, miten ne julkaistaan, joten en voi antaa julkaisupäivämäärää.”
Sama kysymys Ladytronista. Milloin voimme odottaa seuraavaa Ladytron-albumia?
”No niin, no. Puhun Danin (Daniel Hunt) kanssa useimpina päivinä ja olemme paljon tekemisissä toisemme kanssa. Toivon mukaan me kokoonnumme jälleen syksyllä. Kesän jälkeen, kenties syyskuussa. Silloin me yritämme keskittyä kirjoittamaan uutta materiaalia Ladytronille. Tällä hetkellä kirjoitan musiikkia itselleni, ja kaikki muut tekevät samoin, joten meillä on kädet täynnä töitä. Syyskuussa olemme valmiit hyppäämään takaisin Ladytron-junaan. Sitten näemme, mihin se meidät johdattaa. Toivoakseni saamme tarpeeksi lauluja kokoon, ja ehkä ensi vuonna koittaa aika uudelle Ladytron-albumille.”
Sitten hyppäämme pois musiikista aiheeseen, joka myös kiinnostaa minua: Skotlantiin. Sinähän olet syntyperäinen glasgowlainen?
”Tosi on.”
Ja muutit takaisin Glasgow’hon jokunen vuosi sitten?
”Kyllä, muutin takaisin vuoden 2012 lopulla.”
Ymmärtääkseni ihmiset ovat nyt melko täpinöissä Skotlannissa. Eilen (siis 7. toukokuuta) pidettiin Yhdistyneen Kuningaskunnan yleiset vaalit ja Skotlannin kansallispuolue, SNP, sai äänivyöryn voittaen kaikki paitsi kolme alueensa parlamenttipaikoista. Sinä olit näyttävästi mukana kansanäänestyksessä Skotlannin itsenäisyydestä. Mitä ajattelet näistä vaaleista ja vaalituloksen seurauksista?
”Tulokset tosiaan tulivat vasta tänä aamuna, ja onhan se isku. Se on melkoinen isku Yhdistyneelle Kuningaskunnalle kokonaisuudessaan. Kun ajatellaan koko maata, en ole onnellinen. En olisi halunnut konservatiivien pärjäävän, minä vihaan niitä. Skotlannissa kukaan ei pidä Toryista eikä tule pitämäänkään.
Olisin ollut tyytyväisempi, jos hallitus oli muodostettu liittopohjalta. Mielestäni koalitiohallitukset voivat toimia. Olen eri mieltä kuin ihmiset, jotka näkevät niissä kaaosta ja kaipaavat vakautta. On hyvä saada asioihin useampi kuin yksi puoli. Se pakottaa hakemaan kompromisseja. Valitettavasti näin ei ole vielä tapahtunut.
Mutta tilanne Skotlannissa on todella jännittävä. SNP voitti selvästi, mikä on täysin ennenkokematonta. Emme osanneet odottaa, että voitto olisi ollut näin maanvyörymäinen. Se muuttaa asioita. Yhdistyneellä Kuningaskunnalla on ongelma…
Minä asuin Lontoossa pitkän aikaa, olen kiertänyt ympäri Englantia paljon. Muutettuani takaisin Skotlantiin olen huomannut, että sitä pidetään jotenkin toissijaisena. En usko, että skotlantilaisten mielipidettä arvostetaan tarpeeksi. Ennen kuin tulokset selvisivät, tiedettiin, että SNP tulisi menestymään hyvin. Konservatiivit ja muut puolueet selittivät meille, että SNP:n valta-asema parlamentissa olisi laiton. Minusta tuollainen on iljettävää, sillä tämänhän puolesta ihmiset Skotlannissa äänestivät.
SNP on vasemmalle kallellaan, eräänlainen sosialistipuolue, mikä on minun silmissäni hyvä asia. Ja on harmi, etteivät he eivät voineet olla osa hallitusliittoumaa. Muutama seuraava vuosi on hyvin mielenkiintoinen. Jos ei mitään muuta, niin itsenäisyyskysymys saattaa leimahtaa taas liekkeihin, sillä tämä osoittaa, että skotlantilaiset voivat äänestää vaikka kuinka suurella joukolla ilman, että sillä on mitään vaikutusta koko valtakuntaan.”
Skotlanti on melko samankokoinen kuin Suomi.
”Kyllä, niin.”
SNP:n Angus Robertson sanoi kansanäänestyksen alla The Guardianissa, että itsenäinen Skotlanti voisi olla yksi Pohjoismaista. Ainakin omassa ystäväpiirissäni oltiin halukkaita hyväksymään teidät jäseneksi pohjoiseen perheeseemme. Olisitko sinä halunnut pohjoismaisen Skotlannin?
”Pohjoismainen Skotlanti? Luulisin, että pohjimmiltaan vain haimme jotain esikuvaa, mallia sille, miten Skotlanti voisi olla olemassa. Ainoastaan pyrkimällä johonkin päämäärään voi kasvaa isommaksi kuin nyt on. Skotlannilla on vielä pitkä matka omien mahdollisuuksiensa täyteen hyödyntämiseen. Paljon on tehtävää.
Siksi tässä oli kai enemmän kyse siitä, että tarkastellaan Norjan, Ruotsin ja Suomen tapaisia paikkoja ja katsotaan, mitä me voimme tehdä. Vaikka nämä maat eivät ole millään tavalla täydellisiä, niissä on paljon hyviä asioita. Eli se saattaisi olla lähellä sitä, mitä mekin olisimme.
Itsenäisinä olisimme pieni kansakunta, ja sellaisen on katsottava, miten muut pienet kansakunnat toimivat. Sikäli olimme toiveikkaita, että olisimme voineet olla kuten Pohjoismaat. Mutta niin ei tapahtunut!”
No, kalenterissa riittää vielä vuosia.
”Toki, vielä on aikaa.”
Julkaisit viime syyskuussa juuri kansanäänestyksen alla Wolves-singlen. Se on todellinen taistelulaulu! Ymmärtääkseni kirjoitit sen juuri tähän tarkoitukseen.
”Niin, julkaisin sen syyskuussa, mutta luullakseni kirjoitin sen jo tammikuussa. Olin tehnyt musiikin ensin ja muistan, että kirjoitin sanoja olohuoneessani, kun aloin nauraa itsekseni, että jestas, olen tehnyt hymnin!
Mutta tunnelma oli sellainen tammikuussa ja koko alkuvuoden. Niin paljon tapahtui. Ihmiset tulivat kertomaan, miten Skotlannin olisi pitänyt tehdä ja mitä se ei saisi tehdä. Mielestäni Skotlannin olisi pitänyt saada valtiona päättää asiasta ilman uhkakuvien maalailua ja pelkoa. Minusta tuntuu, että siksi niin moni äänesti itsenäisyyttä vastaan. Jos olisimme saaneet rauhassa päättää itse, tulos olisi ollut toinen.
Mutta joka tapauksessa tällaista oli ilmassa paljon jo tammikuussa. Tämä pelottelutaktiikka vaikutti minuun paljon, kun kirjoitin sanoja. Se kertoo muutenkin politiikasta ja yhteiskunnan rakenteista sekä siitä, miten näitä käytetään. Ei vain Skotlannissa. Kyse on vallasta. Valta-asemassa olevat pitävät sorrettuja ihmisiä alakynnessä.”
Olin juuri vappumarssilla ja ajattelin, miten hienoa olisi ollut, jos joku olisi soittanut Wolvesin. Se olisi sähköistänyt koko väkijoukon.
”Heh, kukaan ei suostunut soittamaan sitä kansanäänestyksen aikana, koska se olisi ollut puolueellista. Hah hah hah! Se oli valitettavaa.”
Koetko olevasi poliittisesti aktiivinen henkilö?
”En usko, että ennen olin. Ehkä viimeiset neljä tai viisi vuotta. Aiemmin nämä asiat kyllästyttivät minua, mutta etenkin muutettuani takaisin Skotlantiin olen muuttunut aktiivisemmaksi ja tietoisemmaksi siitä, mitä todella tapahtuu.
Siinä on valtava ero, kun on asunut Lontoossa ja muuttanut Glasgow’hun. Ei vain väkiluvussa, vaan kaikessa. En voinut olla panematta sitä merkille. Kuten en köyhyyttäkään. Kun äänestän, halua äänestää itsekkäästi siltä pohjalta, miten se hyödyttäisi minua. Haluan valtaan puolueen, joka on kansan puolella. Muuttaminen tänne pohjoiseen on avannut silmiäni.”
Kuulostaa todella hienolta. Palataan takaisin Helsingin-konserttiin. Mitä on luvassa, tuleeko uusia lauluja?
”No, me soitamme Wolvesin! Uusia lauluja? Ei aivan vielä. Mutta kukaan ei ole oikeastaan kuullut vielä Crystal Worldin kappaleita livenä, joten haluan keskittyä niihin. Aloitimme keikat viime vuoden lopussa, ja olen tehnyt vain muutaman viime aikoina. Muutama Ladytron-kappale soitetaan myös, ja siinä se sitten on! Mielestäni se on aika hyvä setti.”
Helen Marnie Helsingin LeBonkissa 14. toukokuuta. Liput 11,50 euroa.