Mitä kautta tunnet Mikko von Hertzenin, Dinosaur Jr:n J Mascis?

12.04.2013

Jean Ramsay kävi haastattelemassa alt.rock-suuruus J Mascisia Dinosaur Jr:n helmikuisella keikalla Tavastialla. Muusikon tuttavapiiri paljastui yllättävän laajaksi.

Teksti: Jean Ramsay, kuva: Brantley Gutierrez

Soititte kesällä 2011 kolmatta albumianne Bug (1988) myös Suomessa. Olet joskus nimennyt levyn siksi albumiksi, josta pidät vähiten tuotannossanne. Muuttuiko asenteesi yhtään tuon kiertueen aikana?

“Joo. Tai siis siihen levyyn liittyy niin paljon lastia. Yhtyeen tila silloin kun sitä äänitettiin, Loun ero bändistä, kaikki se paska. Se oli nivoutunut niihin kappaleisiin. Nyt kun niitä soitti joka ilta, niin se jotenkin nollasi sen jutun, ja aloin nauttia siitä. Ja laitoimme aina jonkun yleisön jäsenen laulamaan viimeisen kappaleen Don’t, niin sekään ei ollut ongelma.”

Julkaisit äskettäin psykedeelisen instrumentaalilevyn projektibändi Heavy Blanketin kanssa. Netistä löytyvän biografian mukaan yhtyeen historiaan kuuluu ruohon polttelua tuuban kautta, jäsenten joutumista nuorisovankilaan pikkuseteleiden väärentämisestä sekä aivovaurioita. Taitaa olla keksitty koko juttu?

“Joo, se on on ihan puppua koko homma. Heh. Minä soitan kaiken sillä levyllä. Hassuinta tuossa on, että nyt se on itse asiassa oikea bändi. Tai siis meillä on debyyttikeikka Australiassa parin viikon päästä. Soitamme in store -esiintymisen yhdessä kitarakaupassa Brisbanessa. Witchin kitaristi Graham soittaa bassoa ja rumpali… Itse asiassa en ole tavannut rumpalia vielä.”

Tosiaan, olet viime vuosina levyttänyt ystäväsi Dave Sweetapplen kanssa kolme levyä: Witchin kanssa kaksi levyä stoner doomia ja Sweet Applen kanssa 1970-lukulaista arena rockia. Soitat molemmissa näistä bändeistä rumpuja. Miten se eroaa sinulle kitaransoitosta?

“No, se on ainakin paljon alkukantaisempaa. Ja sillä tavalla tosi vapauttavaa. Ei tarvitse paljon miettiä sooloja ja melodioita ja laulamista, sen kun paukuttaa vaan. Se on myös todella fyysistä. Pidän siitä sen takia. Käy kuntosalista.”

Täällä liikkuu huhu, että olet joskus vuosituhannen vaihteessa asunut Helsingissä – jossain Vuosaaressa, Puotilassa tai Itäkeskuksessa päin. Joku jopa väitti jossain lehtijutussa myöntäneensä sinulle kirjastokortin? Onko tässä mitään perää? Oletko asunut Helsingissä?

“Ööö. En tietääkseni. Kävin täällä niihin aikoihin ensimmäisen kerran kyllä, äiti Amman kanssa, ja soitin akustisen keikan. Vietin täällä jonkun neljä päivää, mutta en varsinaisesti asunut missään. En ollut aiemmin käynyt Suomessa, joten tämä oli ensikertalaiselle mielenkiintoinen ja outo paikka. Aluksi tuli sellainen olo, että teillä ei varmaan käy täällä kovin paljoa vieraita. Tuntui siltä kuin ihmiset eivät jotenkin osaisi puhua. Vastaukseksi kysymykseen ’onko lähistöllä jotain hotellia jossa voisin asua’, sain ’kyllä’. Kun kysyin että miten löydän sen, osoitettiin seinälle ja sanottiin ’tuossa seinällä on puhelinnumero’. Seuraavaksi pitikin kysyä ’onko täällä puhelinta?’, johon vastaus oli tietenkin ’ei’. Todella tajunnaräjäyttävää kommunikointia. Olin hyvin vaikuttunut.”

Oliko tämä ensimmäinen kosketuksesi suomalaisuuteen?

“Ei, olihan minulla tietenkin jotain suomalaisia levyjä. Esimerkiksi Tampere SS, mikä tuli eilisestä mieleen (Dinosaur Jr soitti edellisenä iltana Tampereella). Ja meidän kanssamme soittavaan Hero Dishonestin Mikkoon (Heikkonen) minulla oli kontakti äiti Amman kautta. Amman ashramissa ollessani tapasin myös sen yhden Von Hertzen brotherin (Mikko). Esiinnyimme muuten yhdessä siellä. Olin ensimmäisenä päivänäni siellä kirjoittanut kappaleeni Help Me Amma, ja esitimme sen yhdessä. Minä soitin kitaraa ja lauloin, ja tämä von Hertzen lauloi harmoniaa.

No enpä olisi osannut yhdistää teitä kahta. Oletko pitänyt Mikko von Hertzeniin yhteyttä?

“Näen häntä täällä, kun tulemme keikoille. Joitain vuosia sitten soitimme samoilla festareilla (Provinssirock 2008) hänen bändinsä kanssa, ja näin vihdoin hänet lavalla. Se oli cool. En vaan oikein hiffannut sitä skeneä, sellainen hirveä lauma pikkutyttöjä diggailemassa jotain kitarasooloja. Todella hämmentävää. Ja sitten niillä oli niin paljon tavaraa siellä lavalla. Meinaan, kuinka paljon tavaraa oikein voi tarvita? Mihin sitä kaikkea voi edes käyttää? Tämä on Suomi kumminkin, hei! Pieni maa! Niin paljon rojua!”

Lue koko haastattelu Rumbasta 3/13.

Lisää luettavaa