”Sain kerran tuopin päähäni niin, että tuli verta. Heittäjällä oli onneksi surkea sihti.” – Muusikot kertovat hyvistä ja vaikeista yleisöistä

07.10.2014

Pöhnäistä örveltämistä, lavalle tunkeilemista, huutovittuilua. Verisiä haavoja ja mölyäviä spedejä.

Tätä kaikkea lavalla esiintyminen voi tuoda tullessaan – mutta vielä useammin se on surrealistista hurmaa ja lämmintä vaihtoenergiaa.

Rumba kysyi viideltä syksyllä keikkailevalta lavojen keulakuvalta, millaista yleisön käytös on pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Olli Herman, Reckless Love

Millainen yleisö tekee lavalla olemisesta helppoa?

”Helpointa on esiintyä katsojalle, joka tuntee meidät valmiiksi ja tietää, mitä lavalta on tulossa. Parhaimmillaan kokemus on surrealistinen kupla, jonka puhkeamista seuraa laskuhumala: nytkö se jo loppui.

Myös uppo-oudolle yleisölle esiintyminen saattaa tuoda onnistumisia. Download-festareilla Englannissa tuntui, että kymmentuhatpäinen yleisö oli paikalla juuri meitä varten. Sellaisessa itseään ruokkivassa oravanpyörässä yleisön fiilis parantaa esiintyjän fiilistä, joka parantaa yleisön fiilistä.”

Mitkä ovat ikävimmät yleisökokemuksesi?

”Kuluvana vuonna sain kerran tuopin päähäni niin, että tuli verta. Heittäjällä oli onneksi surkea sihti.

Lontoon Islington Academyssa taas jouduin keskeyttämään keikan, kun katsomossa lähti mylly päälle. Yleisö töni ja paini, ja minun oli pistettävä tilanne poikki.

Yleensä häiriökäyttäytyminen kohdistuu muuhun yleisöön, ei esiintyjään. Häiriköt ovat harvinaisia yksittäistapauksia.

Joskus yleisössä on kuitenkin katsojia, jotka ovat tulleet paikalle häiriköintimielessä, eikä heillä ole aikomustakaan viihtyä.

Välispiikkien aikana huuteleva katsoja vie energiaa esiintymisestä. Se syö terää, että lavalta joutuu vittuilemaan takaisin katsomoon.”

Kuinka voitat hankalan yleisön puolellesi?

”Esiintyminen voi olla haasteellista varsinkin festivaaleilla, jossa emme ole pääesiintyjinä eikä yleisö tunne meitä.

Ne tilanteet piiskaavat meidät voittamaan katsojat puolellemme. Skarppaan välispiikkejä ja vien lava-akrobatiani äärimmilleen. Muu bändi tekee samoin. Yleisö katsoo, että vittu, noi jätkät oikeasti tekee duunia.

Myös toisesta ääripäästä löytyy haastetta. Kuopion Henry’s Pub on meille kaikista vaikein keikkapaikka, sillä kärsimme siellä kotikenttätappiosta. Maila puristaa aina, kun ystävät ja kaverit ovat tulleet katsomaan meitä miljoonatta kertaa.

Seurauksena on yliyrittämisen meininki, jonka vuoksi show on mennyt puihin joka kerta – paitsi viimeksi, jolloin yllättäen saimme aikaan mielettömän hurmion.”

Kuinka yleisön humalatila vaikuttaa esiintymiseesi?


”Tuoppeja ei ole lentänyt ulkomailla koskaan, mutta Suomessa yleisö on joskus todella kännissä.

Varsinkin Kehä kolmosen ulkopuolella osa esiintymispaikoista järjestää keikan alkavaksi puolen yön vittumaisemmalla puolella.

Kun ihmiset ovat liian humalassa, kovin paljon ei ole tehtävissä. Niille voi vain yrittää puhua yksinkertaisesti ja hitaasti.”

Terhi Kokkonen, Scandinavian Music Group

Millaisen yleisön koet epäkunnioittavaksi lavatyötäsi kohtaan?

“Minulle ei ole sattunut yleisöä, jonka olisin kokenut epäasialliseksi. Kukaan ei ole heittänyt pulloja lavalle.

Jos keikka on puolen yön jälkeen bileissä, jengi saattaa olla todella plekseissä. Mutta ei sekään ole yleisön asiattomuutta, vaan huonoa järjestelyä ja kaikkien kannalta tyhmää.

Toisaalta tosi jurrinen yleisö saattaa olla todella innoissaan.”

Millainen yleisö innostaa sinut huippusuoritukseen?

“Jos yleisö on penseää, esiintyminen voi olla kivireen vetämistä, ja toisaalta saan messissä olevasta yleisöstä voimaa.

Paras mahdollinen yhdistelmä onkin, että eturivi on valmiiksi innoissaan ja takarivillä on kädet puuskassa. Artistille on tärkeää tietty jännitys, joka syntyy siitä, että yleisö ei ole itsestäänselvyys.

Kriittinen yleisö saa aikaan halun näyttää: esiintymiseen tulee ekstrakierre.“

Olet esiintynyt erilaisilla lavoilla, konserttiareenoilta festareille ja pubeihin. Millaisia haasteita eri paikkojen yleisöt sinulle asettavat?

“Mitä intiimimpiä tilanne ja paikka ovat, sitä vaikeampaa minulle on ottaa yleisöön kontaktia.

Jos ihmiset ovat ihan lähellä, silmäni menevät kiinni kuin itsestään. Mitä suurempi lava, sitä vähemmän minua pelottaa.

Keikkapaikkana Tavastia ja ylipäätään Helsinki ovat usein haasteellisempia kuin pienemmät paikkakunnat. Festivaaleilla taas ei ole pelkkiä bändin faneja, vaan sinne eksyy muutakin väkeä, ja siinä mielessä ne ovat ideaalitilanteita.”

Mikä on kaikkien aikojen paras yleisösi?

“Flow’ssa teimme viime kesänä hypyn kylmään veteen: festivaalin päälava on suuri ja vaikea ottaa haltuun, varsinkin valoisaan aikaan. Keikka muistutti keskittymiseltään sadan metrin juoksua. Sen jälkeen oli voittajaolo.

Yleisöjä on kuitenkin vaikeaa arvottaa keskenään. Lähes jokaisen keikan jälkeen tulee tunne, että tämä oli paras yleisö koskaan.”

Samae Koskinen

Millainen katsoja tai kuulija tekee lavatyöskentelystäsi erityisen helppoa?

”Minulla on nykyään semmoinen etuoikeus, että useimmiten keikoille tulee väkeä, joka haluaa minut nähdä.

On kivaa kuulla, kun bändikaverit kommentoivat, että ‘näitkö sen ja sen tyypin, se lauloi koko keikan läpi’ ja ‘sekin iso karpaasi itki siinä ja siinä biisissä’.

Näitä on erittäin kiva kuulla. En niitä rekisteröi, sillä olen esiintyessäni keskittyneessä tilassa: luulen, että niinkin henkilökohtaisen tilanteen näkeminen lavalta saisi meikäläisen pasmat ihan sekaisin.”

Mitkä yleisökokemukset ovat olleet vähemmän miellyttäviä?

”Olen saanut tehdä muutamia keikkoja, joilla joku yleisön edustaja tekee muiden keikan seuraamisesta mahdotonta kovaäänisellä möykkäämisellä.

Nämä tapahtuvat aina soolokeikoilla, joilla ei ole äänenpainetta, jolla jyrätä mölyäjät kumoon.

Parhaiten kunnioitan yleisöä soittamalla laulujani niin kuin niitä tahdon esittää: koetan pitää dynamiikan aina läsnä, välillä soitan pirun hiljaa ja välillä railakkaammin. Jos huutaisin koko keikan läpi jonkun speden takia, siinä häviäisivät kaikki.

Joitakin mestoja taas yksinkertaisesti ei ole tehty elävän musiikin seuraamiseen. En itsekään tahtoisi kuunnella kenenkään esitystä kello kahdelta yökerhossa, vaikka lavalla olisi Bob Dylan. Ne paikat ovat ryyppäämistä ja seuranhakua varten.”

Oletko joutunut puuttumaan lavalta yleisön käytökseen?

”Ujona riihimäkeläisenä kymmenisen vuotta sitten soittelin Jyväskylän Lutakossa soolokeikkaa ja takarivissä äijä huusi, että ’mee ny homo vittuun sieltä lavalta’, ja että olin ’kusinen hinttari singer-songwriter’.

Eturivistä siististi pukeutunut herrasmies huusi takariviin ekan biisin jälkeen, että ’mikäli et lopeta tuota huutelua niin mun täytyy tulla pätkimään sua turpaan’. Siinä kohtaa arvostin jeesiä.

Kunnon suunsoittajia tulee harvemmin keikalle. ’Läskiä mulkkua’ huudellaan, mutta sekin on oma vika.

Mikäli jotakin kärhämää yleisössä tapahtuisi, puuttuisin siihen heti.”

Mikä on kaikkien aikojen paras yleisösi?

”Arvostan jokaista kertaa, kun pääsen soittamaan yleisön eteen, joka on tullut varta vasten paikalle sen takia, että ne näkisi ja kuulisi meikäläisen soittavan ja laulavan – olkoon ihmisiä kaksi tai kaksituhatta.

Se on parhaimmillaan energioiden vaihtoa: minä annan jotakin ja saan tuplasti takaisin.”

Uniikki

Mitkä ovat urasi ikävimmät yleisökokemukset?

”Häiriöitä on sattunut vain pari kertaa. Toisella kerralla turvamiehet hakivat häirikön pois, toisella kerralla dj suuttui ja heitti tyypin pihalle.

Se on aika perus, että katsoja on törkeän kovassa humalassa, tönii muita, koettaa nousta lavalle, häiriköi ja huutaa.

Sellaiset katsojat ovat kuitenkin harvassa. Suomalainen yleisö on todella hyväkäytöksistä.”

Millainen yleisö tekee lavatyöskentelystäsi erityisen helppoa?

”Mitä enemmän yleisöltä saan, sitä enemmän annan sille takaisin. Paras yleisö on aktiivinen ja osallistuva.

Settini on kovatempoinen ja sen tarkoitus on saada ihmiset bailaamaan. Jos huomaan, ettei meininki ole kova, yritän tehdä asialle jotakin.

Mitä teet, jos katsomo ei lähde mukaan?

”Kymmeneltä aamulla koulun juhlasalissa ei aina ole bailufiilikset. Myöskään kauppakeskuskeikoilla yleisö ei välttämättä ole täysillä mukana.

Jos katsomo istuu, se pitää saada nousemaan ja liikkumaan. Silloin saatan vetää välispiikit vitsiksi. Viimeksi kiitin yleisöä ’golftaputuksista’, ja se vapautti jengin.

Aina katsomoa ei saa mukaan, mutta täysillä vedetään anyway, ja muutetaan tilanteen mukaan vaikka settiä hidastempoisemmaksi.”

Mikä on kaikkien aikojen paras yleisösi?

”Itsenäisyyspäivän aaton Rähinä Live on kahdentoista vuoden ajan ollut tapahtuma, jossa koko levy-yhtiön rosteri esiintyy ja yleisöön tulee die hard -faneja Lapista asti.

Monet heistä ovat käyneet tapahtumassa ensimmäisestä kerrasta alkaen. Siellä on meno katossa.”

Olavi Uusivirta

Millainen yleisö sytyttää sinut liekkeihin?

”En oleta, että yleisö on valmiiksi lämpimänä hiilenä: on esiintyjän velvollisuus valella katsomoon sytytysnestettä ja heittää stidi perään, kohottaa paikka puoli metriä arkitodellisuuden yläpuolelle.

Sekään ei ole kohtalokasta, jos itsellä on alussa huonot vibat. Silloin pitää vain edetä biisi biisiltä ja hetki hetkeltä. Rutiinia on hyvä rikkoa vaikka jollakin spontaanilla vedolla, joka poikkeaa ennen keikkaa sovitusta settilistasta.

Esiintymisessä on kysymys energian siirrosta.”


Millainen yleisö on ikävintä?

”Känniset hölisijät ovat vittumaisimpia. Jos porukka hölisee hiljaisemman biisin päälle sadalla desibelillä, niiden toivoisi menevän muualle. Varsinkaan yökerhossa kaikki eivät tule katsomaan bändiä, vaan osa diskoilemaan ja osa vetämään pään täyteen.

Kysymyksessä saattaa olla pienemmän paikkakunnan ainoa myöhään oleva keikkapaikka, ja järjestäjä toivoo, että keikka alkaisi mahdollisimman myöhään. Jos keikka alkaa puoli kahdelta aamulla, osa yleisöstä on jo katatonisessa humalassa. Jos saisin päättää, soittoaika olisikin yhdeksän ja kymmenen välillä. Silloin on illan keskittynein kohta.

Ihmisellä pitää olla oikeus seisoa vaikka kädet puuskassa miksausopin vieressä. Keikalla ei tarvitse pyörtyä ja kirkua.

Minulla on huonoista yleisöistä harvinaisia yksittäiskokemuksia. Joskus joku katsoja on kolmen ja puolen promillen humalassa ilmaissut hirveää tarvetta kuulla kappaleen, joka ei edes ole minun.

Toisinaan taas on porukkaa, joka haluaa väkisin tulla itse esiintymislavalle. Mutta ylitänhän välillä itsekin rajan ja vierailen yleisön puolella.

Minulla on pitkä pinna. Yleensä katson, mihin sekoilu johtaa, sillä odottamattomat tapahtumat voivat johtaa hienoihinkin tuloksiin. Vuosia sitten Lapualla Qmaa-yökerhossa oli keikan aikana kolme tai neljä tappelua. Järkkärit heittivät useamman ihmisen pihalle. Basisti huomasi myös sivusilmällä, että yhdessä kulmassa tapahtui rakkauden tekoja.”



Mitä keinoja sinulla on selviytyä haastavasta yleisöstä?

”Tietty välittömyys toimii – ettei päätä etukäteen olemisen tapaa suhteessa keikkaan tai yleisöön. Vaikka edellinen keikka olisi ollut timanttia, tila, päivä ja tunnelma ovat uudella keikalla uudet. Siihen ei voi käyttää vanhaa jälkilämpöä.

Maarit on vetänyt Jäätelökesän varmaankin viisituhatta kertaa. Popartistin problematiikkaa on, miten saa puhallettua sellaiseen biisiin ainutkertaisuuden tunnun. Jos meno alkaa toistaa kaavamaista rutiinia, siitä katoaa taika.”



Mikä on kaikkien aikojen paras yleisösi?

”Onnistunutta vuorovaikutustilannetta voisi kuvata sanalla flow eli virtaavuus: ylitän häpeän kynnyksen ja lakkaan analysoimasta sitä, miltä näytän ja kuulostan.

Mallusjoen Takinkääntöviikkoilla elokuussa virtaavuus on kohdillaan. Puinen seuraintalo on aina täynnä ja siellä on niin kuuma, että breikkejä on pidettävä kolmen vartin välein.

Siellä olemme unohtaneet settilistan ja soittaneet kolme tuntia jotakin ihan muuta. Yleisö on vastaanottavaista, vuorovaikutuksen aste on iso. Ne illat ovat unohtumattomia.”

Lisää luettavaa