Jean Ramsay haastatteli Risto Ylihärsilää tammikuun Rumbaan. Keskustelu käsitteli hyvin pitkälti kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Teksti: Jean Ramsay, kuva: Risto / Facebook
Neljä vuotta on pitkä tauko nykymaailmassa. Koitko tarvetta uusiutua Sähköhäiriöön-levyn jälkeen, ja onko se selitys uudistuneelle soundille sekä neljän vuoden hiljaiselolle?
”Tuli tietenkin semmoinenkin olo. On kai tämä tosiaan vähän erilaista. Mutta jos olisin tehnyt levyjä parin vuoden välein ja kuulijan olisi ollut helpompi seurata muuttumistani musiikintekijänä, ei tämä juuri erilaiselta vaikuttaisi.”
Mitä tällä välillä sitten on tapahtunut?
”Lapset ovat varmaan osasyynä siihen, ettei pysty kaiken aikaa keskittymään musiikiin. Minulla on kaksi lasta, 6- ja 4-vuotiaat, eli vanhempi oli vasta yksivuotias kun sain Sähköhäiriöön-levyn valmiiksi. He ovat varmasti osasyy taukoon, mutta en syytä heitä tästä! Tein välillä sellaisia hommia, mistä saa nopeammin rahaa: studiohommaa ja keikkaa niin pitkälle kun sitä riitti. Lauri Nurksea ja Veijarit-elokuvaa voi syyttää puolen vuoden hidastumisesta. Hän halusi käyttää vanhoja biisejämme elokuvassa, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan. Se oli myös niin kutsuttua nopeaa rahaa.”
Jos lapset ovat vaikuttaneet musiikkiin yhdeltä laidalta, niin myös kuoleman kokemus tuntuu levyllä omakohtaiselta. Onko sinulta kuollut joku läheinen ihminen lähiaikoina?
”Aika montakin läheistä ja tuttua ihmistä on kuollut. Siksi tuo levy on niin kuolemankeskeinen. Kolmenkympin kriisistä selviäminen on ollut isoin muuttava tekijä, mutta se on hyvin hankala sana. Olen jutellut aika harvojen ihmisten kanssa siitä, mitä heille on tapahtunut kolmenkympin jälkeen. Oman kuolevaisuutensa ymmärtäminen ja sen jonkinlainen hyväksyminen ovat olleet esillä.”
Olet itse väläytellyt II-levyn yhteydessä scifi-termiä. Avaisitko hieman, miksi?
”Ei tuosta nyt scifi-levyä tullut, tai ainakaan sellaista, mitä lähdettiin tekemään. Kelailin myös jotain tulevaisuuden soundeja, jota meidän nollabudjetilla voisi tehdä ja jotka eivät heti ensi viikolla kuulostaisi vanhoilta. Emme kuitenkaan lähteneet ihan eri maailmoihin, voimat loppuivat kesken. Tämä on pikemminkin askel johonkin suuntaan. Scifi-maailmasta löytyy kuitenkin sellainen temmelyskenttä, joka tuntuu nyt mielenkiintoiselta. Oli se termi nyt sitten scifi, henkisyys tai todellisuutta käsittelevä.”
Levyllä on mukana vocoderin kaltaisten futurististen soundien rinnalla akustisia kitaroita ja muuta orgaanista soundia. On jopa tuttuja tuttuja elementtejä vanhasta Ristosta.
”Se on hassua, sillä ne elementit ovat kierrätettyjä. Tuo mainitsemasi surf-kitara on esimerkiksi sample yhdestä keskeneräisestä biisistämme. Kuorot ovat jotain halvimpia Applen äänipankkikuoroja, mikä kertoo budjetistamme.”
Eli levyn ihmilllisimmätkin hetket tulevat koneelta?
”No ei, kyllä siellä laulettiin ja soitettiin akkaria. Lähinnä kuitenkin tehtiin musiikkia musiikin ehdoilla eikä istuttu miettimässä jotain filosofioita, että tuon pitää ilmentää tuota ja tämän äänen tulee olla jostakin tietystä lähteestä kotoisin.”
Oliko yhtye mukana sävellystyössä tällä kertaa?
”Biisit soitettiin yhtyeenä, mutta ei niitä muita oikein muuten näkynyt. Mitä nyt Ville (Leinonen) oli ajoittain potkimassa persuksille ja muistuttamassa, ’ettet mitään hittisoundia ala nyt hakea sieltä’. Siitä oli kyllä iso apu.”
Vocoder lienee yksi 1980-luvun teknologisen tulevaisuususkon ongelmallisimmista airueista. Oliko se yksi keino häivyttää inhimillisyyden viimeisetkin rippeet?
”Vocoder tuli alun perin olosuhteiden pakosta. Tiedän millainen on ihminen -biisissä on esimerkiksi verrattain simppeli melodia, mutta siinä tapahtuu sen verran isoja hyppyjä, etteivät laulutaitoni riittäneet edes siihen. Tuota tekstiä ei myöskään tarvitse selittää enempää, kun vocoder puhuu. Mutta alunperin idea sen käyttöön tuli siitä, että saisi vähän toisenlaisiakin melodioita.”
Kristinusko on yksi kantava teema albumilla, ja jokaisella levylläsi on ollut joku uskontoa sivuava kappale. Oletko lukenut paljon Raamattua?
”Olen minä sen jonkun kerran lukenut. En osaa puhua siitä läheskään yhtä paljon kuin Keskitalon Joose. Olen ollut agnostikko niin pitkään kuin muistan, vaikka olenkin kasvanut uskonnollisessa perheessä. Ihan perusluterilaisessa, ja vaikka joskus perhe on tuntunut tekouskovaiselta, niin kyllä ne ihan tosissaan ovat.”
Mainitset Joose Keskitalon. Mikä on suhteesi hänen musiikkiinsa? Onko lempilevyä?
”Olen minä kuunnellut kaikkia hänen albumeitaan. Lempilevyt vaihtelevat. Pari ekaa pitkäsoittoa olivat jotenkin aidoimpia, sitten hän alkoi hieman kuulostaa Joose Keskitalolta, mikä on varmasti kaikkien ongelma, jos tekee enemmän kuin kaksi levyä [sic]. On meillä toistemme numerot, vaikka emme soittelekaan toisillemme. Näemme ehkä kerran parissa vuodessa, kun sattuu samaan paikkaan keikka. Emme oikeastaan puhu musiikista koskaan. Paitsi aluksi puhuimme, kun teimme duo-keikkoja joskus vuonna 2005.”
Teksteissänne on kieltämättä jotain samaa. Jos ei nyt inhorealistinen tai rehellinen taso, niin kenties niiden yhdistelmä? Inho-rehellinen?
”Tai ota se rehellinenkin pois, että jää pelkkä ’inho’ tai ’inhottava’. Meillä oli kerran tosi hyvät keskustelut. Oltiin Hailuodossa, ja Joose tuli minun kyydissäni pois sieltä. Oltiin kahdeksan tuntia samassa autossa. Joose kertoi kandintyöstään, joka käsitteli Hesekielin kirjan alkukohtausta, ja minusta Hesekiel on parasta scifiä, mitä olen koskaan lukenut – parasta tykitystä, mihin ihmiskunta on sillä alalla koskaan pystynyt. Ja että se on vielä nostettu Jumalan sanaksi. Toisaalta, onhan jedi-uskovaisiakin olemassa.”
Uskotko Jeesukseen Kristukseen -laulua kuvaillaan tämän lehden levyarvostelussa psykoottiseksi. Itse kuulen siinä rukouksen litaniat. Kumpi se siis on, psykoosi vai rukous?
”Kymmenen vuotta sitten tein biisit niin, että niissä on joku selkeä tarina. Sitten on joku sellainen taso, että miksi se biisi pitää tehdä. Onko se uskonnollinen vai uskonnonvastainen kappale? Onko se psykoottinen vai rukous? Hyvin monissa teksteissäni on joku selkeä ajatus, mutta se ei ole ihan koko totuus. En pysty kielellisesti ilmaisemaan ihan kaikkea, enkä näe edes järkevänä yrittää. Silloin mennään pois ihmisyydestä ja oikeasta tietoisuudesta johonkin keinotekoiseen luentomaailmaan. Mutta Oskari (Onninen, levyarvion kirjoittaja) oli oikeassa, kyllä se on aika psykoottinen loppu, eli hän pääsköön tiedotustilaisuuteemme ensi syksynä.”
Lopuksi: uskotko Jeesukseen Kristukseen?
”Tarkenna. Voin jaaritella aiheesta tunnin, mutta tarvitsen tarkennuksen.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 1/14.