Genrejä aiemmin villisti vaihdellut Mariska uskoo vihdoin löytäneen oman paikkansa popista. Kokeilunhalu talttuu sanoittamalla muille biisejä.
Teksti: Auroora Vihervalli, kuva: Mariska & Pahat sudet / Fried Music
Ottaen huomioon, että Mariska, 33, on viilettänyt kaupungilla edellisyönä kuuteen asti, laulaja-lauluntekijä on varsin hyväntuulinen. Osasyynä lienee se, että Mariska & Pahat sudet soitti illalla ensimmäistä kertaa uuden Kukkurukuu-albumin kappaleita livenä.
Mariska hörppää vettä juomapullostaan ja nauraa.
”Olisihan sen jälkeen voinut lähteä kotiin, mutta päätettiin jatkaa. Ja jatkaa.”
Mariska on kymmenvuotisella urallaan pitänyt kuulijat varpaillaan tekemällä räväköitä tyylikokeiluja. Vaikka Mariska aloitti nuorena naisena 1990-luvulla soittamalla hardcore-punkia Oheisvasara-yhtyeessä, hän tuli suomalaisille tutuksi vuonna 2002 rastatukkaisena räppärinä. Vuonna 2008 Mariska suoristi tukkansa ja perusti Pahat sudet -yhtyeen, jonka ensimmäinen levy oli täyttä iskelmää. Juuri ilmestynyt Kukkurukuu-kakkosalbumi edustaa puolestaan puhdasta poppia.
”Heitimme mummon vintiltä pelastetut vanhat rummut pois ja korvasimme ne isommalla setillä. Päätettiin, että nyt tehdään isoa, eeppistä poppia”, Pahojen susien rumpali Jaakko Jakku kuvailee, hänkin valvomisesta huolimatta varsin iloisena.
Molemmat ovat sitä mieltä, että maton vetäminen jalkojen alta riittänee.
”Uskon että täyskäännökset on tehty. Me olemme nyt löytäneet oman juttumme. Se meidän iskelmävaiheemme tuntuu nyt jo vieraalta”, Mariska tuumii.
Vierasta ei ole kuitenkaan lainata sanoja muille. Ensisijaisesti sanoittajana työskentelevän Mariskan säkeitä ovat laulaneet sekä Anna Puu, Stam1na, Freeman että Jenni Vartiainen, jonka Missä muruseni on -jättihitin lyriikoista vastaa juurikin Mariska.
”Mitä enemmän ne laulajat, joille kirjoitan, tulevat ihoni alle, sitä enemmän satsaan työhön. Jenni on läheinen ystäväni, siksi hänelle on helppoa kirjoittaa.”
Mariska pokkasi tänä vuonna Femmagaalan Takapiru-Femman. Palkinto on tunnustus sellaiselle, joka tekee muille hittejä. Artistia ei haittaa, jos hänen nimensä yhdistetään ensisijaisesti ennemmin muiden kappaleisiin kuin täysin omiinsa.
”Ymmärrän hyvin, että jos minun soitetuin hittini on Jenni Vartiaiselle sanoittamani biisi, ihmiset hahmottavat tekemiseni sen kautta. Tietenkin toivon myös, että ne, jotka tykkäävät muille kirjoittamistani teksteistä, tsekkaisivat myös oman bändini jutut.”
Voisivatko muille väsätyt sanat sopia yhtä lailla Mariskalle?
”Joskus olen alkanut tehdä Anna Puulle biisiä, mutta olen huomannut, että teksti sopii minulle paremmin. Kukkurukuun sanoitukset ovat puolestaan sellaisia, että olisin luultavasti voinut tarjota niitä ensin Jennille.”
Uudella levyllä Mariska on yhden kappaleen verran itse lainakengissä: Veri on vettä sakeampaa -biisin on säveltänyt ja sanoittanut Jouni Hynynen.
”Meitä ei vieroksuttanut soittaa toisen tekemää kappaletta. Bändimme jokaisen jäsenen musiikilliset intressit eroavat toisistaan, joten meille voi heittää mitä vain ja se saadaan silti toimimaan”, Jakku kertoo.
Vaikka täyskäännökset olisivatkin jo takana oman bändin osalta, uusia musiikkikokeiluja voi toteuttaa Pahojen susien ulkopuolella. Kenelle Mariska haluaisi vielä sanoittaa?
”Olisi mahtavaa tehdä oopperaa! Se on laji, jota en ole vielä kokeillut. Keitä näitä oopperatähtiä nyt on? Karita Mattila, hello!”
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 9/12. Lue Kukkurukuu-albumin arvio tästä.