Ville Ahonen: ”Kusipäisyys on monesti freesimpää kuin suomalainen nöyryys”

14.03.2013

Rumban 2/13 Kysymys & vastaus -palstalla haastateltiin Minä ja Ville Ahonen -yhtyeen keskushahmoa Ville Ahosta. Keskustelu koski muun muassa kuolemaa, narsismia ja muotia.

Teksti: Tuomas Jalamo, kuva: Chris Vidal Tenomaa

Lyriikkasi ovat jokaisen keittiöpsykologin märkä uni. Oletko niin synkkä tyyppi kuin niistä voisi päätellä?

”Minulle on tärkeää, että tiedän, mistä biiseissäni laulan. Siellä on paljon asioita, jotka ovat tapahtuneet, mutta myös sellaisia, jotka eivät ole. Sellaisia, joista olen fantasioinut tai joiden olen pelännyt tapahtuvan. Olennaista on kuitenkin se, että minulla on kaikkeen kirkas ja itselleni merkityksellinen kosketuspinta.”

Lähes kaikissa uuden levyn kappaleissa joku on joko kuollut, kuolemassa tai haluaa kuolla. Miksi?

”Olen viime aikoina kokenut ajankohtaiseksi sen, että yritän päivittää omaa kuolemakäsitystäni todellisemmaksi. En tiedä, nimeäisinkö kuolemaa levyn pääteemaksi, mutta on se minulle tärkeä aihe. Sen sietäminen, että kuolee ja siitä fantasiointi. Eivät nämä laulut silti selitä minulle siitä mitään, eivätkä ne tyhjennä aihetta. On hurjaa puhua noin isosta asiasta. Tuntuu, ettei riitä.”

Onko narsistista käyttää omaa nimeään bändinsä nimessä?

”Esillä olo on ylipäätään narsistista. Narsismi on osa tätä juttua. Toisaalta sen voi nähdä myös voimaannuttavana asiana. Suomalaiset ovat niin hirveän nöyriä. Tunnistan tuon piirteen myös itsessäni, ja se kyllästyttää tosi paljon. Olisi hyvä, jos voisi olla vähättelemättä omia tekemisiään ilman, että leimautuisi kusipääksi. Silti kusipäisyyskin on monesti freesimpää kuin suomalainen nöyryys.”

Aika monia sinusta tehtyjä juttuja värittää tietty vaivautuneisuus. Koetko haastattelutilanteet ylipäätään luonteviksi?

”Ovathan ne hirveän usein epäluontevia ja jännittyneitä tilanteita – varsinkin, jos mukana on kameroita. Mistä itse kuvittelisit, että se johtuu? Tyyppi istuu siinä pöydän reunalla nauhurin kanssa, kun minua jännitti pelkästään tänne tuleminen aivan törkeästi.”

Törmäsin Facebookissa kuvaan, jossa nuori fanipoika oli leikkauttanut hiuksensa käyttäen inspiraationaan ensimmäisen levysi kantta. Olisiko sinulla tulevaisuutta muoti-ikonina?

(Pitkä hiljaisuus) ”Osaan minä joskus olla ihan tyylikäs jätkä. Mallia saa ottaa, jos haluaa.”

Lue koko haastattelu Rumbasta 2/13. Mia-albumin arvion voit lukea tästä.

Lisää luettavaa