The Twilight Singersin laulaja on toisille puolijumala, toisille täysin tuntematon. Kahden ääripään vastakkainasettelu sopii hänelle täydellisesti.
Teksti: Niina Linna, kuva: Sam Holden
”Biisit ovat kuin lumihiutaleita – ne näyttävät kaukaa katsottuna samalta, mutta läheltä ne ovat hyvinkin erilaisia”, runoilee The Twilight Singersin laulaja Greg Dulli. Lause on epäilyttävän herkkä henkilöltä, joka nauhoitti vuonna 1998 The Afgan Whigsin 1965-albumille oman seksiaktinsa ääniä. Nyt 46-vuotiaana mies kertoo olevansa pitkästä aikaa onnellinen, joten ehkä kasvua on tapahtunut.
”Viides albumimme Dynamite Steps on positiivisin levy, mitä olemme koskaan tehneet. Olen kasvanut hiukan, ehkä siksi tunnen oloni tällä hetkellä onnellisemmaksi. Olen kuitenkin aina nuori sydämeltäni. On tärkeää tunnistaa sisäinen lapsi itsessään – sellainen, joka näkee maailman uutena ja ihmeellisenä paikkana, missä kaikki tuntuu olevan mahdollista. Kadotin sen hetkeksi, mutta nyt olen löytänyt sen uudelleen.”
1990-luvun alussa Afghan Whigsin keulakuvana tunnetuksi tullut Greg Dulli on vuosien varrella kamppaillut huumeaddiktiota vastaan, kokenut monta läheisen ihmisen kuolemaa ja joutunut todistamaan kotikaupunkinsa New Orleansin tuhoa. Hän terapoi itseään synkänpuhuvissa sanoituksissaan. Vaikka Dynamite Steps on positiivisempi kuin Twilight Singersin aikaisemmat levyt, on sanoitusprosessi silti aina samanlainen. Dulli näkee kappaleet lähes elävinä yksilöinä.
”Biisien tekeminen on minulle erittäin visuaalinen prosessi, ja sitä se oli nytkin. Mielessäni pyöri valokuvamaisia otoksia tilanteista ja paikoista, jotka ovat minulle tärkeitä”, Dulli kuvailee.
”Kun osa biiseistä oli valmiina, laitoin ne sivuun odottamaan. Kappaleet kyllä itse kertovat, milloin ne ovat valmiita näkemään päivänvalon. Mieluummin kuuntelen, mitä kappale sanoo minulle kuin toisin päin.”
Vastakohdat viehättävät Dullia. Taivas ja helvetti -teema toistuu usein hänen tuotannossaan, eikä sitä voi olla huomaamatta Dynamite Stepsilläkään.
”Se on painolastia katolilaisessa perheessä kasvamisesta. Minua on aina kiehtonut musta ja valkoinen, ying ja yang. Sellainen tasapainottelu synkän ja valoisan välissä. Tajusin jo nuorena, ettet voi nähdä tai arvostaa valoa, jos et ole nähnyt pimeyttä. Synkkyyttä ei tulisi pelätä, vaan nähdä sen kauneus.”
Dynamite Stepsillä kuullaan paljon elektronisia soittimia, koska Dulli halusi levylle raa’an ja elävän äänimaailman.
”Levyllä on paljon synteettistä soundeja. Halusin ympäröidä itseni ja kuulijat äänimaailmalla, joka muistuttaa minua rakastamastani merestä. Sekin on yhtä aikaa kaunis ja pelottava.”
Pitkästä urastaan huolimatta Dulli on vieraillut Suomessa vain kahdesti, vuonna 2006 Twilight Singersin mukana ja vuonna 2008 The Gutter Twinsin kanssa. Jälkimmäinen on hänen ja ystävänsä Mark Laneganin (Screaming Trees, Queens of the Stone Age) yhteisprojekti. Muistot Suomesta ovat hyviä.
”Yllätyin suomalaisen yleisön riehakkuudesta. Kutsuimme suomalaisia keikan jälkeen Pohjois-Euroopan italialaisiksi”, Dulli naurahtaa.
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 5/11
The Twilight Singers ja Kap Kap Helsingin Tavastialla 12.4. klo 21. Liput ovelta 30€.