Barbe-Q-Barbiesin villitiikerit ovatkin kesympiä kuin uskoisi – ja se on hyvä. Kaksikko Andy McCoy–Jasse Salonen havainnollisti Tavastialla, miksi se on hyvä. Otso Karhu raportoi.
Teksti: Otso Karhu, kuva: Sound of Finland
Barbe-Q-Barbies
Tavastia, Helsinki
13.3.2013
Helsinkiläistä Barbe-Q-Barbiesilla on meininki päällä. Glämmäriasenteella voideltu hard rock -bändi on esiintynyt tiuhaan tahtiin, saanut tunnustusta Metal Hammer -lehdeltä ja oli lokakuussa 2012 kiertueella W.A.S.P.in lämppärinä. Uusin albumi Breaking All the Rules julkaistiin helmikuussa, ja yhtyeen uusin musiikkivideo STFU kerää kuunteluja YouTubessa.
Musavideot ja promokuvat antavat kuvan härskin rämäpäisistä rokkimimmeistä, mutta keskiviikkoilta Tavastialla paljasti lampaat susien vaatteissa. Nahkaan ja farkkukankaaseen vuorattu viisikko ei pahemmin keskisormea näyttänyt, eikä levyjulkkarikeikka äitynyt perusrillailua häijymmäksi. Tosin jokaisiin grillibileisiin kuuluu bileiden pilaajat, ja tällä kertaa homman hoiti kaksi lavalle kavunnutta vierailijaa.
Vaikka uuden albumin nimi lupailee rajojen rikkomista, on yhtyeen musiikki kallistua geneeristen, ”kuinka teet glam rock -biisin” -ohjekirjasta napattujen kappaleiden sekamelskaan. One More (And I’ll be Gone) ja Can’t Get What You’re Looking For saivat tanssijalkaan eloa, mutta Fridayn jankkauskertosäe ravisteli hermoja. Biisit muistuttivat keskinkertaisen Mötley Crüe -levyn keskinkertaisia kappaleita, mutta tyttöjen ilo ja onnellisuus saivat silti hymyilemään ja hurraamaan.
Mediassa sähiseviä pahisrockareita ei lavalla nähty. Toki bändin vähäpukeisuus, laulaja Nikin kropan keinuttelu ja sanoitukset tukevat bändin häpeilemätöntä julkikuvaa:
“I really want you ‘cos you’re making me come, I really need you, you’re my number one”, Niki lauloi yleisölle silmää iskien. Hän ja rumpali Niina tuntuvatkin olevan bändin kukoimmat rockarit.
Pahis-imagot riisuttiin välispiikeissä. Glämmärikeikoilla on totuttu näkemään sylkemistä, kiroilua tai perseennäyttöä, mutta tyttöjen “ihanaa olla täällä, tämä on niin ihanaa”- ja “meillä on juomaa bäkkärillä, eikö ookkin siistiä” -välipuheet saivat rokkitiikerit muistuttamaan TikTakia. Soitto oli kuitenkin tarkkaa, ja lapsenomaisen innokkaat välipölinätkin sympaattisia.
Keikan vierailijapotpuri käynnistyi, kun Voice of Finlandista tuttu Kimmo Härmä kävi pyöräyttämässä mukiinmenevän slovaridueton Nikin kanssa. Härmän ja Nikin tanssiessa hitaita huomasin jopa liikuttuvani. Herkkyys on kuitenkin katoavaista: seuraavaksi lavalle noussut kauhukaksikko näytti kilteille tytöille rockin räävittömämpää puolta.
Poppamies Andy McCoy hoippui lavalle aurinkolasit päässä ja meni suoraan asiaan. “So these bitches can dance, these bitches are rock ‘n’ roll”, Hanoi Rocksin kitarasankari julisti käheällä äänellään ja soitteli epämääräisen soolon täysin tietämättään siitä, milloin sen kuului loppua.
McCoyn sooloilu jatkui satunnaisilla “yeah, c’mon” -huudahduksilla, jotka keskeyttivät Nikin yrityksen kutsua seuraava fiittaaja sisään. Hybrid Childrenin solisti Jasse Salonen osasi kuitenkin lavalle omin avuin ja aloitti innokkaan rimpuilutanssin, kuristi kaverillisesti kitaristi Kaisaa (voiko kaverillisesti kuristaa?) ja kävi kopeloimassa Barbiesin jäsenistön rintoja Iggy Popin Search and Destroy -coverin tahtiin. Long live rock ‘n’ roll!
Riemukaksikko teki tietämättään illan tähdille palveluksen. Barbe-Q-Barbies ei livenä ole niin likainen kuin mediassa – ja se on hyvä. Toivottavasti lupaava rockbändi ei uppoudu liian syvälle siihen ‘loistokkaaseen’ rock ‘n’ rollin maailmaan, josta McCoy ja Salonen meitä muistuttivat.