Architecture in Helsinki Tavastialla – varman päälle pelattu peruskeikka

Australian indieylpeys Architecture in Helsinki heitti toisen Suomen-keikkansa Tavastialla 3. heinäkuuta. Kutkuttelevista ennakkoasetelmista huolimatta bändi tarjoili helsinkiläisyleisölle haalean rutiinisuorituksen.

Teksti: Ottomatias Peura, kuva: Fullsteam

Architecture in Helsinki
Tavastia, Helsinki
3.7.2011

Architecture in Helsinki ei ole suinkaan inspiroitunut helsinkiläisestä arkkitehtuurista, vaan bändin nimen syntytarina on paljon tylsempi: se keksittiin lehtien otsikoita yhdistelemällä. Tavastialla aussipopparit kuitenkin osoittivat tilannetajuaan esittelemällä harvoissa ja lyhyissä välispiikeissään Helsingin ikään kuin kotinaan.

Yleisö ei silti antanut mielistelevälle yhtyeelle armoa. Tanssiliikkeitä laajentamaan tarvittiin kaikki kikat, joita bändin ja varsinkin valomiehen takataskusta löytyi. Keikkaväki ei missään nimessä ollut kiittämätöntä, mutta hoiti osuutensa niin kuin bändikin – rutiinilla.

Cameron Birdin ja levyversioita suurempaa roolia kantaneen Kellie Sutherlandin kauniit äänet jaksoivat kantaa suurimman osan konsertista. Myös tarttuvat popmelodiat toimivat, vaikka ajoittain viidestä soittajasta liian moni yritti samaan aikaan turhan paljon. Äänimaailman hyökkäävä massiivisuus peitti alleen kaikki mukana olleet nyanssit. Sovitukset muuttuivat tuoreista pikemminkin tukkoisiksi.

Ongelma on tuttu Architecture in Helsingin levyiltäkin, mutta esimerkiksi Hold Music oli livenä levyversiota raskaampi ja täydempi. AIH kuulosti enemmän viideltä hieman liian kovaa soittaneelta instrumentalistilta kuin yhtyeeltä. Näin kävi siitäkin huolimatta, että levyiltä tutut torvet ja klarinetit jäivät Tavastialla näkemättä, vaikka niitä sämplättyinä kuultiinkin.

Hikisen Tavastian nuorehko yleisö sai varmasti sitä mitä halusikin. Erityisesti laulaja Birdin ääni säväytti. Olisi silti luullut, että tuhansien kilometrien päästä Helsingin arkkitehtuuria todistamaan saapunut yhtye olisi pyrkinyt perussuorituksen lisäksi johonkin hieman suurempaan. Moment Bendsin hienoimmat hetket, kuten Desert Island ja Escapee, tosin onnistuivat livenä yhtä hienosti kuin levylläkin. Silti Architecture in Helsinki jäi kauas !!!:n yllätyksellisyydestä, Of Montrealin pirteydestä ja Death Cab for Cutien melodioiden kauneudesta.

Encoren aikana orkesteri lupasi saapua Suomeen uudelleen vuoden päästä. Yhtyeen lauluista viehättyneille mahdollista tulevaa konserttia voikin jo nyt suositella lämmöllä.

Bändi ei tehnyt virheitä lukuun ottamatta Sutherlandin hauskan kitarasoolon osin tarkoituksellista haparointia. Kaiken kaikkiaan AIH kuitenkin esiintyi hieman kuin suomalaiset tuoreet nimet Tavastialla yleensä – varmasti ja tarkasti, virheitä vältellen ja samaan aikaan elämyksiä kartellen.