Coachella-blogi, osa I: Grizzly Bear, LCD Soundsystem, La Roux ja Jay-Z kuumassa Kaliforniassa

18.04.2010

Islannin tulivuorenpurkaus laittoi Kalifornian suurimman ja kauneimman festivaalin ohjelmistoa uusiksi. Festarikatastrofeilta kuitenkin vältyttiin, sillä isoimmat eurooppalaiset esiintyjät olivat saapuneet Yhdysvaltoihin kiertueelle jo ennen ”Volcanochellaa”. Aleksi Kinnunen raportoi paikan päältä Kalifornian kirjaimellisesti kuumista tunnelmista.

Teksti ja kuvat: Aleksi Kinnunen

Coachella Festival
16.4. 2010 Yhdysvallat, Kalifornia, Indio

Yhdysvaltojen festivaalivuoden toinen merkittävä rasti Teksasin maaliskuisen South by Southwest -juhlien jälkeen tömähti liikkeelle Kalifornian Indiossa.

Yhdennentoista kerran järjestettävä, keskellä autiomaata lumihuippuisten vuorten keskellä valtavalla poolonurmikeitaalla sijaitseva Coachellan festivaali esittelee kuluvana viikonloppuna ajankohtaisen kattauksen indie-, konemusiikin ja hiphopin tähtiä.

Yleisöä Coachellassa on enemmän kuin koskaan. Festivaalille on myyty 75 000 kolmen päivän lippua. Loppuunmyydyn tapahtuman pimeiden lippujen hinnat liikkuvat 400 dollarista ylöspäin. Lipun listahinta oli hieman alle 300 dollaria.

Kolmipäiväisen tapahtuman pääesiintyjät ovat tänä vuonna uuden levyn turvin keikkaileva hiphop-kuningas Jay-Z, heinäkuussa Kaisaniemeen saapuva Muse sekä huippukiinnostava, tähtiä vilisevän liveyhtyeen koonnut animaatiobändi Gorillaz, joka saapuu myös Roskildeen.

Myös Radioheadin Thom Yorke tuo sunnuntaina Coachellaan uuden Atoms for Peace -superbändinsä. Päätöspäivänä kuullaan lisäksi rivinsä koottua Pavementia.

Tummia pilviä Coachellan paahteiselle taivaalle toivat kysymykset Islannin tulivuorenpurkauksesta johtuvan lentokiellon vaikutuksista esiintyjiin. Tiettävästi lähinnä muutama pienempi Britanniasta saapuva nimi on peruuttanut esiintymisensä: Frightened Rabbit, The Cribs sekä New Order -laulaja Bernard Sumnerin ja -kitaristi Phil Cunninghamin Bad Lieutenant.

Kysymysmerkkejä ovat toistaiseksi Irlannissa ennen Coachellaa esiintynyt Hypnotic Brass Ensemble – joka soittaa puhaltimia myös Gorillazin livekokoonpanossa –, vuoden brittiläinen kohutulokas Delphic sekä konenostalgikko Gary Numan.

Onneksi moni brittiyhtye, kuten Florence and the Machine, Hot Chip, La Roux, The XX ja Muse, on saapunut kiertämään Yhdysvaltoja jo ennen tapahtumaa. Muutoin esiintyjälista olisi kärsinyt valtavia peruutuksia.

Avauspäivä perjantain kiinnostavimpia nimiä olivat ennalta muun muassa Helsinkiin 11. elokuuta saapuva LCD Soundsystem, maailmanmaineeseen noussut indietunnelmoija Grizzly Bear sekä sitkeästi jatkavat postpunkkarit Public Image Limited sekä Echo and the Bunnymen.

Perjantai-iltapäivän avaajiin kuului elokuvatähtikaunokki Zooey Deschanelin She & Him, jota voisi luonnehtia vaihtoehtokantrin tai indien Dap-Kingsiksi. Yhtye esitti nättiä mutta varovaista 60-luvun tyttöbändivaikutteista harmoniapoppia. Deschanel luonnollisesti kuumensi helteessä paidatta kärvistelevät uroot rakkaudentunnustuksiin.

Päivän iloinen yllättäjä oli Passion Pit, joka osoitti, että yhtye voi olla seuraava täyteläisen synteettisen popin menestyjä Friendly Firesin jalanjäljissä. Komeasti soinut The Reeling -single taitaa olla toistaiseksi festivaalin nostattavin hetki.

Grizzly Bear muistutti, miksi Jay-Z:n suosikkiyhtye on kiertänyt esimerkiksi Radioheadin lämmittelijänä. Yhtyeen autoharpun, klarinetin ja huilun ryydittämä kitaraindie soi hallitusti ja taitavasti. Suurta tunneryöppyä tosin ei syntynyt.

Perjantain veteraaneista Public Image Limited veti pitemmän korren Echo and the Bunnymenistä. Siinä missä jälkimmäinen tyytyi lähinnä esittämään itseään, PiL soi vaarallisesti ja päihteisesti.

Sex Pistols -laulaja John Lydon paitsi näytti myös kuulosti Christopher Lloydin esittämältä konnalta elokuvassa Roger Rabbit – jos Lloydin mitasta leikattaisiin noin puolet. Pönäkkä ja hullu menninkäinen tanssi kuin Happy Mondaysin Bez, eikä keikasta tuntunut tulevan loppua.

Keikka päättyi Lydonin hienoon huudahdukseen: ”For those who missed it: you fucking missed it! For those who didn’t: not bad, huh?”

Pisteitä liikenee tosin Echo and the Bunnymenin vaatimattomuudelle. ”This is the greatest song ever written”, Ian McCulloch kommentoi yleisölle ennen synteettisesti soinutta Killing Moon -klassikkoa.

Päivän nuorison villitsijä oli La Roux, jonka suosiota suuruutta ei voi kuin ihmetellä. Gobi-teltta pullisteli ääriään myöten tukossa, La Roux -rantapallot pomppivat käsien päällä ja glowstickit viuhuivat.

Valkotakkisen ja punapäisen Elly Jacksonin Eurythmics-vaikutteet korostuivat entisestään elävänä. Soittimina nähtiin kahdet syntetisaattorit sekä sähkörummut.

New Yorkin indiesuuruuksista Vampire Weekend ihastutti yllättäen LCD Soundsystemiä enemmän, vaikka Ezra Koenigin yhtyeen ilmava ja napakka soitto ei tarjonnut Flow-keikkaan verrattuna mitään varsinaisesti uutta. Silti yhtyeen taidokkuutta ei voi kuin ihailla.

James Murphyn LCD Soundsystem taisi sittenkin olla hieman liian suurissa saappaissa, kun yhtye esiintyi päälavalla ennen Jay-Z:tä.

Keikka alkoi edellislevyn US vs. Them -kappaleella, joka kuroi pikku hiljaa analogisen ja orgaanisen soinnin kasaan. Komea hetki koitti siinä vaiheessa, kun bassot tömähtivät ensi kertaa lätisemään isosti. Pow!

Kaljuuntuvista, parrakkaista tai rillipäisistä nörteistä koostuvan kokoonpanon (Juan Macleanin Nancy Whangilla lisättynä) soitto oli hallittua, mutta jotenkin jäi vaikutelma LCD Soundsystemistä monistamassa parhaansa mukaan omaa sointiaan.

Live-esityksen juju tuli selväksi ensimmäisen kappaleen aikana, eivätkä esimerkiksi Losing My Edge, Yeah tai Drunk Girls -kappaleet tarjonneet enempää kuin kevyttä partaannaureskelua. Eeppinen pianohakkausbiisi All My Friends sentään päräytti New Order -kitaroineen ja -bassoineen.

Jay-Z esiintyi selvästi hallitummin kuin Roskildessa kolmisen vuotta sitten. Nyt oltiin Amerikassa, alla oli uusi albumi ja mukana ”Jaakon” vaimo Beyoncé, jonka kanssa ”Hova” esitti Alphavillen Forever Youngin. Toisin kuin oli huhuttu, Dr. Dre ei kömpinyt lavalle.

Keikka sisälsi esimerkiksi hitit Big Pimpin’, Run This Town, Show Me What You Got sekä illan kohokohdan, Empire State of Mindin, jonka aikana New Yorkin pilvenpiirtäjiä muistuttava valoseinä hehkui kilpaa loistavan kertosäkeen kanssa. Keikka päättyi tietenkin Encore-kappaleeseen.

Aamuyön puolella musiikinystävä saattoi singahdella teltasta toiseen. Yhtäällä kuultiin suomalaisen miksaajan Jonas Verwijsen The Whitest Boy Aliven sielukasta nynnyilyä, toisaalla Fever Rayn hitaassa transsissa madellutta voodoo-maalailua, Sahara-jättiteltassa taas bilehöyryjä loi tämän vuoden Justice ja Daft Punk, Deadmau5.

Lauantaina ”Volcanochellassa” vuorossa ovat esimerkiksi Beach House, Girls, Dirty Projectors, The XX, Hot Chip, Faith No More, MGMT, Muse, Tïesto ja Devo. Rumbablogi seuraa tapahtumia läpi viikonlopun.

Lauantaille lupailtu Mew joutui peruuttamaan esityksensä perheessä sattuneen sairaustapauksen takia. Myös ensimmäisessä julkistuksessa mukana olleet The Who ja Grace Jones on näemmä pudotettu listalta, syitä kertomatta.

Jay-Z versioi Coachellassa Alphavillen Forever Youngin.

La Roux on Yhdysvalloissa käsittämättömän suosittu.

Ilmoja pidellyt.

Lisää luettavaa