Markku Roinila kävi kuuntelemassa, miltä The Jayhawksista tunnettu Mark Olson kuulosti omalla kiertueellaan.
Teksti: Markku Roinila
Kuva: Mark Olsonin promomateriaalista
Mark Olson, Ochre Room Trio
Helsinki, Korjaamo
8.6.2014
Ochre Room oli suorastaan ihanteellinen avaaja vaihtoehtocountryn suurelle miehelle. Nimeä tunnustettiin tiiviisti välispiikeissä, ja musiikillisestikin yleensä kuudellä jäsenellä esiintyvä trio oli lähellä esikuvaansa. Kauniit kappaleet helkkäsivät kahden kitaran ja kolmen laulajan voimin, välillä kitara vaihtui banjoon ja huuliharppukin etsiytyi huulille. Erityisen persoonalliseksi Ochre Room Trioa ei voi kyllä sanoa, mutta varsin miellyttävältä se kuulosti.
Illan odotettu vieras Mark Olson tunnetaan parhaiten The Jayhawksin perustajana (yhdessä Gary Lourisin kanssa), omasta orkesteristaan The Original Harmony Ridge Creekdippersistä ja soolotuotannostaan. Levyt tekivät hyvin kauppansa jo ennen keikkaa, ja muutenkin yleisö selvästi tunsi miehen tekemiset.
Oma suhteeni Olsonin uraan on enemmänkin satunnainen, ja siksi reportaasissa on vain pintavaikutelmia. Olsonin ääni soi hienosti, ja paikoitelleen mies vaihtoi sujuvasti möreään alarekisteriin. 12-kielinen akustinen helkkäsi kauniisti, vaikka en oikein ymmärrä, miksi Olson halusi tuon tuosta käyttää eräänlaistä automaattista wah wahia, joka poisti kaiken paitsi keskiäänet ja pisti helinän väpäjämään. Noh, mitäpä se minulle kuuluu.
Olson pyrki soittamaan biisin jokaiselta levyltä, vaikkei ihan tässä tainnut onnistua. Illan musiikillinen juoni liittyi Olsonin omaan henkilöhistoriaan. Häntä pyydettiin mukaan Jayhawksin ensimmäisen levyn kunniaksi järjestetylle kiertueelle, mutta kesken kaiken hänen vaimonsa, myös keikalla soittanut norjalainen multi-instrumentalisti Ingunn Ringvold, karkoitettiin Yhdysvalloista ja pariskunnan oli paettava kolmannen maailman maihin, muun muassa Afrikkaan ja Armeniaan. Niinpä setin keskivaiheilla herkkä folk-country vaihtui etnisempään tavaraan. Yhdessä biisissä molemmat paukuttivat rumpua, toisessa taas Ringvold soitti armenialaista quanun-kielisoitinta.
Eksottisia soittimia oli kyllä paljon muitakin: Ringvold soitti erilaisia rumpuja ja kälkättimiä laulun lisäksi, ja Olsoniltakin löytyi jonkinlainen vaakatasossa soitettava kielisoitin. Yhdessä pariskunta oli aika lailla herttainen, ja Olsonin bandana sai aikaan tuntuman jonkinlaisesta vaihtoehtokommuunin iltajuhlasta.
Turistillekin keikka oli oikein viihdyttävä, sillä Olson kertoili rennon luontevasti kaikenlaista biisien välissä ja musiikillinen skaala oli tunnin setin sisällä melkoinen. Ja lopuksi vajaa satapäinen yleisö antoi Korjaamon vintillä aplodit seisaaltaan.