Ruska Nissi kävi todistamassa, millä tavoin Ismo Alanko bändeineen ihastutti kansaa Tampereen Yo-talolla.
Teksti ja kuvat: Ruska Nissi
Ismo Alanko
Yo-talo Tampere
28.4.2013
Tuntuu, että Ismo Alangolla on elämässään sama periaate kuin Aki Kaurismäellä: ”vain rakkaus on tärkeää”.
Tampereen Yo-talon sunnuntai-ilta on varsin herkkätunnelmainen, niin kuin Ismo Alangon musiikilta nyt saattaakin odottaa. Kaikki on kuitenkin positiivista. Kappaleissa ei kuulu lainkaan epätoivo, tai aggressiivisuus. Enemmänkin sellainen pienen ihmisen avautuminen, tässäkö kaikki nyt sitten on, viisikymppisenä. Kyllä niitä kappaleita kehtasi esittää – jos Ismoa onkin aina hävettänyt omien kappaleidensa julkituominen.
Meininki on silti erityisen herkkää. Ehkä tosiaan viisikymppisenä huomaa, kuinka pieni maailma on. Ja jotkut sitten päätyvät pitämään rakkautta kaiken ytimenä. En usko, että juuri muukaan voisi olla Ismo Alangon kappaleiden johtolankana. Siihen aina palataan.
Livetunnelma on aika erilainen kuin biisejä levyltä kuunnellessa. Onhan se keikka aika hikinen ja intensiivinen. Ismo todella ottaa yleisönsä. Hänen esiintymistyylinsä on teatraalinen kaikkine pienimuotoisine liikeineen ja eleineen. Hän representoi joka asian.
Juuri se meiningin positiivisuus antaa vaikutelman, että Alangolle on nyt rakkaus tärkeää. Sen meiningin hän haluaa myös jakaa yleisönsä kanssa. Ismo ei ole lavalla yksin, hän on ihmisten kanssa. Eturivi koostuu yksinomaan naisista, ja he kaikki näyttävät melko tyytyväisiltä.
Yo-talo on tietysti täynnä, paikka on myyty loppuun jo ajat sitten. Alunperin tämän Tampereen-keikan piti olla jo yli kuukausi sitten, mutta tilaisuutta siirrettiin bändiläisten sairastumisten vuoksi. Nyt sitten.
Alussa tunnelma on hieman vaisu. Soittajat siivitetään lavalle roimin suosionosoituksin ja ensimmäisten biisien aikana yleinen fiilis hakee muotoaan. Uudelta levyltä soitetaan heti kärkeen neljä kappaletta. Esitellään yhtye, esitellään levy: kappaleet ovat myös uutuuslevyn neljä ensimmäistä kappaletta.
Alkurykäisyn jälkeen meininki on edelleen hieman vaisu, jopa Hullun paperit -kappaleen aikana. Alanko on tilanteen tasalla ja toteaakin kuivalla huumorilla että ”nyt vaihdetaan vähän pienemmälle vaihteelle”, johon yleisö nauraa väsähtäneesti. No, sitten alkaa meininki tiivistyä. Seuraavan kappaleen, Datsunin, aikana Alanko alkaa liikkua enemmän lavalla. Samaan aikaan kaljani alkaa vaikuttaa – en tiedä kummasta johtuu, mutta saattaa olla että muillakin on sama fiilis.
Nyt Ismo esittelee taustabändinsä: Viljanen, Jaakonaho, Mäkelä ja Votkin. Ja heti perään lähettää heidät takahuoneeseen, sillä Alanko haluaa esittää soolobiisin. Naapurin saunareissun jälkeen bändi saapuu jälleen takaisin lavalle.
Tuulen selkään -biisin aikana tunnelma on erittäin herkkä ja kaunis, sellainen että meinaa ihminen särkyä. Yleisö tanssii, tässä vaiheessa se on jo täysin mukana. Riemu repeää, kun Rakkaus on ruma sana esitetään. Meininki pysyy yllä, ihmiset hyppivät. Värityskirjaa soitettaessa tulee mieleen, että tästä minä jo viimeistään pidän. Unohdan itseni ja kaiken muun. Ismo on ihana!
Vaikka vanhemmat biisit uppoaa takuuvarmasti, myös Maailmanlopun sushibaari -nimikkokappaleeseen pääsee mukaan. Se esitetään niin rikkaasti, niin kuin tosin useimmat muutkin biisit. Nopeampien biisien aikana meininki on paikoin jopa huligaaninen. Jään miettimään, mikä yhteys on Pornografiaa– ja Extaasiin -kappaleilla, kun ne esitetään peräjälkeen. Mutta Ismo really knows how to do this. Jokin juju tässä on.
Ismo kiittää ja bändi poistuu takahuoneeseen huilimaan. Yleisö taputtaa villisti encorea. Ensin saapuu taustabändi takaisin ja Taivaan tulet soitetaan instrumentaalina. Yleisö taputtaa rytmissä koko biisin ajan, odotellaan että maestrokin saapuisi. Sitten mennään taas. Hän kysyy, mitä yleisö haluaisi kuulla ja päättää, että nyt soitetaan liuta Hassisen koneen kappaleita.
Levottomat jalat ja Rappiolla toimivat hyvin. Kun on menty korkealta ja kovaa, bändi lopettaa taas ja poistuu takahuoneeseen, kunnes se huudetaan takaisin lavalle.
Sitten jotain pehmeämpää. Dynamiikkaa on luotu biisijärjestyksellä – mennään vuoroin kovaa, vuoroin hiljaa. Rakkaudesta -biisi soi, meno on rakkaudellinen ja tuntuu että alan kohta itkemään.
Vikan biisin aikana Ismo ottaa meidät aivan erityisellä tavalla päänsä sisään: Ennakkoluuloja ja vainoharhoja. Tunnustetaan alemmuuskompleksi. Keikka päättyy rauhallisesti. Olihan siinä yli kaksituntinen!
Biisilista:
1. Tukahdutettu tango
2. Harmaa on hyvä väri
3. Vanha nuori
4. Vuoden turhin laulu
5. Päivän uutinen
6. Hiljaa virtaa veri
7. Hullun paperit
8. Datsun
9. Naapurin saunareissu
10. Kun Suomi putos puusta
11. Tuulen selkään
12. Rakkaus on ruma sana
13. Itara kitara
14. Rakas rämä elämä
15. Värityskirja
16. Maailmanlopun sushibaari
17. Elämä on hauras
18. Piste
19. Kriisistä kriisiin
20. Kahdeksantoista aina
21. Pornografiaa
22. Extaasiin
—
23. Taivaan tulet
24. Tällä tiellä
25. Levottomat jalat
26. Rappiolla
—
27. Tuulipuvun tuolla puolen
28. Rakkaudesta
29. Ennakkoluuloja ja vainoharhoja