Lauantai-illan huumaa – arviossa Kylie Minoguen Infinite Disco -striimikeikka

"Kylien valloittava karisma ja loistava laulu paikkasi hieman striimikeikan ilmeisintä ongelmaa: kontakti yleisön kanssa puuttui, koska paikan päällä yleisöä ei ollut. Koronapandemian aikaiset striimikeikat ovatkin ehkä sattumalta kuin paluu vanhanaikaisiin tv-esiintymisiin – mukavaa seikkailua edullisissa lavasteissa", kirjoittaa Markus Hilden.

09.11.2020

Jos tässä retroisaa tanssimusaa (Dua Lipa, Jessie Ware ja muut) tuottavana vuonna joltain artistilta on odotettu diskolevyä, niin Kylie Minoguelta, jota on jo vuosikymmeniä pidetty glitterin ja diskopopin kuningattarena.

Mutta siihen nähden, miten taitavasti Kylie on tanssipopin käsitettä vuosien varrella väännellyt, muun muassa kokeellisemmilla ysärilevyillään sekä Feverillä (2001) ja Body Languagella (2003), uusi Disco-albumi kuulostaa harmillisesti yhteen ideaan jämähtäneeltä, joskin siten myös yhtenäiseltä. Sen, minkä levy mukavassa laadussa voittaa, se menettää monipuolisuudessa, sillä deluxen 16 biisiä disko-Kylietä on vain liikaa kaikille muille paitsi aivan fanaattisimmille diggareille. Vaikka Kylie pelaa lähinnä vahvuuksillaan ja kuulostaa samalta kuin ennenkin eli mahtavalta.

Etukäteen nauhoitetun ja lauantaina Youtubessa esitetyn Infinite Disco -striimikonsertin tarkoitus oli tietenkin tuoda albumin kappaleet lavalle ”näinä haasteellisina aikoina” ja promota levyä.

Siispä keikan runko muodostui odotetusti uuden albumin biiseistä, joista dualipamainen Real Groove ja sinkku Say Something saivat kiinnostavimman kohtelun. Teemu Brunilan osin kirjoittama Magic on parin promoesiintymisen myötä hioutunut jo pieneksi Kylie-klassikoksi. Se on erinomainen kappale, joka pursuaa nimeään myöten Olivia Newton-Johnia.

Lavasteet olivat pelkistetyt ja koko esillepanosta tuli mieleen euroviisut: jokaiselle kappaleelle oli rakennettu oma valoshow’nsa eikä lasereiden käytössä säästelty. Kyliella oli tukenaan kuusi tanssijaa ja taustalaulajia, mutta bändiä ei näkynyt.

Discon kappaleiden lisäksi kuultiin muun muassa kivat versiot In Your Eyesista ja Slow’sta, All the Lovers sekä yllätyksenä vuonna 2000 ilmestyneen Light Years -albumin loistava nimikappale. Light Years -albumia voi pitää Discon tietynlaisena sisarlevynä, joskin tyylillisesti se on uutuutta röyhkeämpi ja enemmän camp.

Kylien valloittava karisma ja loistava laulu paikkasi hieman striimikeikan ilmeisintä ongelmaa: kontakti yleisön kanssa puuttui, koska paikan päällä yleisöä ei ollut. Koronapandemian aikaiset striimikeikat ovatkin ehkä sattumalta kuin paluu vanhanaikaisiin tv-esiintymisiin – mukavaa seikkailua edullisissa lavasteissa. Viihtyminen on tällöin pitkälti kiinni pikkuasioista, kuten artistin eleistä ja koreografiasta, joihin on pakko kiinnittää huomiota.

Vajaan tunnin mittaisesta Infinite Discosta jäi lopulta aivan mukava kaksi kärpästä yhdellä iskulla -maku. Fanit näkivät erinomaisessa vedossa olevan Kylien laulamassa uutta musiikkia ja levy-yhtiö sai hyödynnettävää videomateriaalia internettiin. Oikeaa Kylie-keikkaa se ei kuitenkaan korvannut. Kenties joskus tapahtuvalle Disco-kiertueelle olisi nyt runko silti olemassa.

Lisää luettavaa