Madonnan harvoille näyttäytyvä Madame X toi popkonsertit uudelle intiimille tasolle vuosikymmenien jälkeen

"Useat ovat pyytäneet raporttia Madonnan viimeisimmän albumin Madame X:n saman nimisestä maailmankiertueen Pariisin-konsertista. No täältä pesee. Teksti on sitten pitkä ja sisältää todellakin keikkapaljastuksia!", kirjoittaa Justus Kantakoski.

16.03.2020

Madonna: Madame X
3.–4.3.2020
Le Grand Rex, Pariisi

Teksti: Justus Kantakoski

Minulla oli etuoikeus nähdä Madonnan konsertti Pariisissa kahdesti. Nähtyämme ystäväni kanssa ensimmäisen konsertin tiistaina 3.3., menimme seuraavana päivänä keikkapaikan eli vanhan hillittömän elokuvateatterin Le Grand Rexin viereiseen ravintolaan illalliselle fiilistelläksemme tunnelmaa, kun vieressä jonotetaan konserttiin. Ravintolan edessä ystävälleni tarjosi ilmaista lippua eräs ranskalaisnainen, jonka seurue oli koronaviruksen takia perunut tulonsa. Ystäväni vinkkasi hänelle, että ravintolan sisällä on joku, jolle kelpaisi konserttilippu. Tämän jälkeen ranskalaisnainen tulee luokseni ja iskee lipun kouraani. Jäin tuijottamaan häntä suu auki ja sanon ”merci”. Olisin myös pystynyt ostamaan lipun halvalla viereisen pöydän seurueelta, koska osa heidänkin seurueestaan oli jättänyt tulematta, samasta syystä.

Sattumaako vai ei, mutta Pariisissa oli tiistaina suuret mielenosoitukset, jotka kulkivat Bastillen aukiolta keikkapaikan ohi, ihan kuin ennakoivasti mitä Grand Rexin sisällä tulee tapahtumaan.

Sitten asiaan:


Madame X -kiertue on tehty Broadway-show’ksi ja siksi keikat ovat vain muutamassa suurkaupungissa reilulle parille tuhannelle katsojalle useana iltana viikossa. Ei puhelimia, ne lukittiin turvatarkastuksen jälkeen koteloon, jonka sai auki vasta lähtiessään. Juuri ennen keikkaa Madonnan ääni kajahtaa ja hän pahoittelee kun emme voi käyttää puhelimia, mutta hän haluaa nähdä faniensa kasvot ja tuntea ihmisten läsnäolon ilman älylaitteita. Siksi minulla ei ole keikasta yhtään kuvaa ja hyvä niin.

Ensimmäinen fiilis tiistain keikan jälkeen oli, etten löydä tälle sanoja. Se oli hurmoksellinen. Olen nähnyt Madonnan esiintyvän monia kertoja, mutta tämä oli jotain muuta. Onneksi näin Madame X:n toisen kerran, niin ehkä muistankin jotain ja osaan jotain siitä tarkemmin kertoakin.

Madonna oli elementissään. Olen ollut pitkään kriittinen (2008 Hard Candy levystä lähtien) hänen multituotettuun nykymenoonsa: photoshopiin, autotuneen ja loputtomiin featuring artist -yhteistöihin. Mutta nyt rakastuin suoraan sanottuna häneen uudelleen. Ymmärsin häntä ja uuden albumin musiikkia paremmin nyt kun sen näki elävänä tällaisessa paketissa. Ymmärsin miksi.

Teatteri sopii Madonnalle ympäristönä, koska hän on periaatteessa luonut konserttikiertuetavan yhdistää teatteria ja rock-konserttia. Teatterisalissa vahvasti käsikirjoitusta noudattava, visuaalinen ja dramaattinen show on omiaan. Madame X -kiertueen käsikirjoitus on myös poikkeuksellisen syvä sekä monitasoinen ja se pääsee uudenlaisessa konserttimiljöössä oikeuksiinsa. Madonnan eli Madame X:n rooleja on useita ja viitteitä erilaisiin naisen rooleihin tajuaa vasta ripotellen. Liput keikalle ovat todella kalliit, mikä on vähän ristiriidassa sen suhteen, että Madonna kertoo liikenaisena tekevänsä ”zero money with this tour, but I love my job”. Uskoo ken haluaa, mutta työtään hän kyllä rakastaa ja se näkyy.

Valot sammuvat ja kaikki alkaa heijastuksella Madame X -salapoliisihahmosta, joka piikkikoroissaan kirjoitti heijastettuna James Baldwinin tiukan poliittista tekstiä ihmisten sokeudesta ja laiskuudesta maailman tilaan. Teksti loppuu lauseeseen ”Artists are here to disturb the peace”. Sen jälkeen keikka alkoikin uuden albumin parhaalla kappaleella, housediskolla God Control. Kappale kritisoi Yhdysvaltain aselakeja, mutta yhtä lailla kapitalistista yhteiskunnan tilaa, vaatii uutta demokratiaa ja kysyy missä se Jumalaa häpäisevä synti oikeasti on.

”Everybody knows the damn truth
Our nation lied, we lost respect
When we wake up, what can we do?
Get the kids ready, take them to school
Everybody knows they don’t have a chance
To get a decent job, to have a normal life.


They say that we need love

But we need more than this.



This is your wake-up call
We don’t have to fall
A new democracy

God and pornography

A new democracy.



We lost God control.”

Madonna heittää osuvasti vanhoillisten kristittyjen hokeman ”Jumalan arvojen hylkäämisestä” sinne minne se oikeasti kuuluisi. Taustalle heijastetulla kappaleen musiikkivideolla Madonna tanssii Studio 54:n tyylisessä homoyökerhossa, jossa kaikki ammutaan. Kuka olikaan syntinen? We need gun control! Biisi loppuu heijastettuihin sanoihin ”Wake up”.

Alkunumero periaatteessa kylvää koko keikalle ne aiheet, joita se nostaa esille vähän väliä nerokkaasti loppuun asti. Millainen on Jumala? Lavalla Madonna, hypercoolit taustalaulajat ja ”tanssiryhmän” mimmit toteavat rivissä, että Jumala on nainen. Vaikka suoria sukupuolialleviivauksia ei juuri sen enempää ole, on naisten asema läsnä tietenkin temaattisesti kuten aina ja konkreettisesti myös siinä, että lähes kaikki muusikot ja laulajat kiertueella ovat naisia. Lisäksi lavalla taisi olla vain pari valkoista esiintyjää.

Esiintyjät, puvustukset, tanssit ja koreografiat ovat moninaisuuden juhlaa sukupuoliin, seksuaalisuuteen, taustaan tai ihonväriin katsomatta, ja se on ihanaa. Madonna tanssii kaikkien kanssa ja antaa queeriydelle tilaa sitä sen kummemmin alleviivaamatta. Tämä tapa tosin on aina ollut läsnä Madonnan uralla, mutta se ei näemmä vanhene. Sukupuolinormit, binäärisyys ja heteronormatiivisuus pop-kuvastossa ovat valitettavsti edelleen valtavirtaa monilla verrokkiartisteilla.

Muun muassa transfobiaa käsittelevä Dark Ballet jatkaa myös ajatusta todellisen synnin pohtimisesta ja siitä, että vallankumouksellinen muutos on tuleva. Ja muutos on meissä. Kuka jää jäljelle? Oletko valmis?

”God is on my side and I’ll be fine

I am not afraid ’cause I have faith in him

You can cut my hair and throw me in a jail cell

Say that I’m a witch and burn me at the stake
It’s all a big mistake

Don’t you know to doubt him is a sin?

I won’t give in

They are so naive

They think we are not aware of their crimes

We know, but we are just not ready to act
The storm isn’t in the air, it’s inside of us.”

Uhmaavan sanoman keskellä Madonna on läsnä, aito, hymyilevä, tanssiva, vahva, kaunis ja hauska sekä ennen kaikkea hän näytti nauttivan ja rakastavan ammattiaan, jonka hän myös itse tosiaan totesi tiistaina. Hän myös osaa nauraa itselleen, useasti.

Molempina päivinä M heitti vitsiä polvivammoistaan ja kun joutuu esiintymään ortopedisissä terveyskengissä. (Huom. kiiltonahkaisissa nilkkurisellaisissa.) Madonna oli joutunut perumaan osan konserteistaan polvivamman takia. Lääkäri oli ehdottanut kiertueen siirtoa joulukuulle, mutta taitelija halusi vetää kiertueen loppuun ja yleisö tietenkin hurraa. Polvivammaa ei kyllä juuri huomaa. Tai noh, mutta se tehdään niin tyylikkään huomaamattomasti. Madonna ei siis itse nouse tai laskeudu lavasteiden tasoilta. Tanssijat nostavat hänet sulavasti milloin mistäkin tasolta ja tukevat kädestä kun portaita mennään ylös tai alas ihan koko keikan ajan. (Madonna voi myös liukua flyygelin kannelta!) Kaatuminen ja tömistävä liike siis minimoidaan diivan elkein. Muuten Madonna tanssii, riehuu ja liikkuu vapautuneesti. Human Nature -kappaleen soidessa lavasteseinässä on tietenkin pyöreä ihmisen mentävä aukko, jossa Madonna makoilee, laulaa ja seisoo käsillään.

Välihuomiona sanoisin, että yleisön perusteella keskimääräinen Madonna fani on noin 35-40-vuotias italialainen (homo-)mies, ja läpi keikan ympäri katsomoa kuuluu ”I love youn” lisäksi vähän väliä vilpittömiä huutoja ”Ti amoooooo!!!”. Itsevarman oloisia naisia on myös runsaasti paikalla. Uskon, että katolisten maiden faneille Madonna on ollut vuosikymmenet poikkeuksellisen tärkeä sekä tarpeeksi suuri ja voimakas vastavoima patriarkaattisille konservatiivisille arvoille. Muina queereinä ymmärrän tämän itsekin, Madonnaa on voimauttavaa katsoa.

Popin kuningattaren raivon saa ansaitusti myös kuulla Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Madonna vetää todella antaumuksella hittinsä American Life, jossa kritisoidaan yhdysvaltalaista elämäntapaa. Fuck it, paiskaa Madonna oven kiinni. Lopuksi Yhdysvaltain lippu kulkee arkun päällä hautajaissaattuessa. Kuka on arkussa, sitä ei tiedä.

Sitten lähdetäänkin kiertämään maailmaa.


Kapverdeläinen batuka-orkesteri ja kuoro saapuu lavalle yleisön seasta laulaen. Heidän laulunsa ja rumpusoittonsa saa kyyneleet valumaan poskille. Ryhmä koostuu kapverdeläisistä naisista. Aikoinaan katolinen kirkko Jumalan kontrollillaan kielsi batuka-rummut syntisinä soittimina. Tarinat alueen naisten luomasta batukan musiikkihistoriasta heijastettiin seinille ja myös se, että Kap Verde saattaa olla orjakaupan alkupiste. Batukaorkesteri kukoistaa, soittaa, tanssii ja laulaa Pariisin sieluun. Ei voi kun liikuttua. Madonna yhtyy mukaan ja alkaa portugalivaikutteinen osio fadobaarineen.

Cha cha chata tanssitaan konsertin tylsimmän kappaleen, Madame X -albumin avaussinglen Medellínin tahtiin. Onneksi feattaaja Maluma on laitettu takavasemmalle ja takaseinälle videoheijastuksina. Vaikka kappale ei itsessään sytytäkään tilan vie Madonnan tanssijat, jotka ovat maailman parhaita ja heitä on upeaa ihailla.

Konserttia oli keskiviikkona katsomassa myös ranskalaisen popmusiikin kuumin nimi Héloïse Letissier eli Christine and the Queens, jota Madonna fanittaa ja jota hän sitten meni jututtamaan katsomoon. Madonna kiitti häntä inspiraation tuomisesta. ”Tanssi on ja on ollut minulle aina tärkeää. Kiitos ja anteeksi kun vein sinulta yhden maailman parhaan tanssijan.” Letissier olikin bongannut tuttuja lavalta ja Madonna sai anteeksi. Tiistain keikalla juttukaverina oli malli ja dragtaiteilija Miss Fame.

Tanssi oli konsertissa niin hienoa ja myös hyvin modernia sekä käsitteellistä. Loppupuolella lavan eturivi täyttyy pelkästään hengitysäänien rytmiin tanssivista tyylikkään yksinkertaisesti puvustetuista tanssijoista. Hengitysäänien päälle Madonnan ääni kuiskii nauhalta Rescue Me -kappaleen sanoituksia. Koko kokeellinen ja upea numero sai kasvaa täysiin mittoihin rauhassa ja virittää tunnelmaa seuraavaan biisiin, unenomaiseen Frozeniin. Yhdet koskettavimmat musiikkinumerot olivat Frozen ja edellä mainittu Batuka. Frozen oli Ray of Light -albumiversiolle uskollinen, vaikka pieneksi harmiksi numerossa ei ollut hyödynnetty ainakaan näkyvästi konsertin erinomaista jousitrioa. Madonna kuitenkin lauloi yhden suosituimman hittinsä niin kauniisti utuisena siluettina verhon takaa, johon heijastettiin lähikuvaa liikkuvasta pitkätukkaisesta nuoresta tanssijasta. Hetken päästä sen tajusi olevan Lourdes Leon, Madonnan esikoinen. Tätäkään ei sen kummemmin alleviivattu. Ne tietävät ketkä tietävät.

Konsertissa kuultiin runsas luku Madame X:n kappaleita, joista huurteisen klubimainen I Don’t Search I Find sopi siihen tosiasiaan, että kappale nosti Madonna Billboard Dance Club Songs Chartin 50:tä ykköshittiä ansainneeksi artistiksi. Lisäksi kiertueella kuultiin muun muassa Madonnan itse pianolla säestämä Madame X:n kappale Future, jota harmittavan vähän muuten tuotiin akustisempaan suuntaan. ”Not everyone can come into the future. Not everyone that’s here is gonna last!” viittaa taas tulevaan suureen muutokseen. Mutta onko popkonserttien tulevaisuus kenties jo täällä, ilman älylaitteita ja jossa yleisö on 100-prosenttisen läsnä?
Vanhoista hiteistä Vogue esitettiin alkupuolella. Tanssijat sukupuoleen katsomatta olivat puettu Madonna-kopioiksi, seksikkäiksi Madame X -salapoliiseiksi blondeine peruukkeineen ja piikikorkoineen. Uudelleen sovitettuja kappaleita keikalla ei paljoa ollut. Harmi sinänsä, koska ne ovat yleensä olleet Madonnan kiertueiden parasta antia tuoden musiikkiin uusia piirteitä ja joita vanhana fanina mielellään kuuntelee.

Madonna lopetti keikan Like A Prayeriin, joka tapansa mukaan todellakin sai hurmoksellisen fiiliksen. Batukakuoro sekä taustalaulajat ovat muodostelmassa X, jonka keskelle Madonna kipuaa. Lopulta aurinkoisesti hymyilevä, sateenkaaren väreissä kimaltelevien kristalliristien koristama ja kaunis pyhimyksen omainen Madonna katoaa esiripun taakse. Olo on epätodellinen ja hämmentynyt. Ajattelin, että ei ole upeampaa kunnes alkaa encore.

Madonna veti uuden biisinsä I Rise. Valtavaksi kasvava kuin uskonnolliseksi saattueeksi muodostuvaa kuoro laulaa lopulta yleisön kanssa yhteistemmaa I Rise oikea käsi nyrkkiin kohotettuna Madonna etunenässä. Sitten koko lavan täyttää valtava sateenkaarilippu. Niin, mikä muukaan lippu se olisi voinut olla, Yhdysvallat jo haudattiin. Vallankumous on alkanut. Siinä teille Madonnan God control, se huutaa Vatikaaniin ja osoittaa sormella maailman patriarkaatteja, joista joku taisi varmaan olla siellä arkussa. Madonna ei pelkää. Jossain vaiheessa keikkaa hän huusikin ”Death to the Patriarchy!” Madonna laskeutuu lavalta yleisön keskelle perässään koko kuoro ja tanssijat. Kaikki marssivat yleisön läpi teatterin aulaan asti laulaen I Rise. Vieressäni oleva nuori naispari suutelee ja italialaiset homot itkevät. Minäkin. Konsertti päättyy ja yleisö seisoo hämmentyneenä.

Poistuin keskiviikkona nopeasti nähdäkseni katsomon läpi käytävään tulleet esiintyjät ja vilauksen Madonnasta vielä kun yleisö hurraa. Juoksen portaat alas, mutta sitten ulos kun pääaulaan ei pääse. Ulkona tajuan, että teatterin sivussa on kuvaajia, faneja, aidat, turvamiehiä sekä iso auto käynnissä. Juoksen sinne ja näen, kun pari minuuttia Madonnan ”Thank you Paris” -huudosta itse kuningatar poistuu keikalta yllään Madame X -kirjailtu tyylikäs musta trenssi. (Huom. asunvaihto onnistuu tilanteessa kuin tilanteessa.) Huudan kiitokse show’sta ja niin popin kuningatar hyppää maasturin kyytiin ja auto kaahaa Pariisin öisille kaduille.

Viimeiset kaksi Le Grand Rexin konserttia peruttiin koronaviruksen takia.

Lisää luettavaa