Miten niin sysimustat itsemurhabiisit eivät istu kesäpuutarhaan? – Minä ja Ville Ahonen akustisella keikalla

Anna Brotkin lähti helteisenä kesäpäivänä helsinkiläiseen kahvilaan, jossa esiintyikin ex tempore synkeän indiefolkin taituriyhtye Minä ja Ville Ahonen. Soveltuivatko yhtyeen pakahduttavan surulliset kappaleet aurinkoiseen miljööseen? Brotkinin mukaan soveltuivat, vieläpä erinomaisesti.

Teksti ja kuvat: Anna Brotkin

Minä ja Ville Ahonen
Kesäkahvila Helsingin Hella
4.7.2013

Kuvittele heleä linnunlaulu, idyllinen puuhuvila ja sen pihamaa villikasveineen. Kuvittele auringonpaiste, juoksevia lapsia, sitruunamehua ja kotitekoista pullaa. Lisää siihen Ville Ahonen laulamassa ”kerro minulle rakkaani / miksi kullisi kasvoi kieroon”. Kombo on omituinen ja juuri siksi niin kiehtova.

Tällaista herkkua oli tarjolla viime viikolla Kesäkahvila Helsingin Hellan avajaisissa Laajasalossa, Deckerin huvilan pihassa. Ahosen oli ensin tarkoitus esiintyä yksin, mutta Minä ja Ville Ahosen kitaristi Jani Hietanen pääsikin sattumalta mukaan. Miehet roudasivat tuolit heinikkoon ja alkoivat soittaa.

Kokonaan akustisella minikeikalla kuultiin biisejä MVA:n molemmilta levyiltä. Kaksi akustista kitaraa, Ahosen hieno laulusoundi ja Strömsö-tyylinen ympäristö muuntivat biisit silkaksi folkiksi. Levyllä Ahosen sanoitukset pääsevät välillä piiloutumaan kaiken muun alle, mutta akustisena niiden karuus tulee aivan toisella tavalla esiin. Kerro minulle rakkaani –biisin ilmaan jättämä toive, ”Haluan että tukehdut hänen allensa”, kuulostaa varsin toisenlaiselta a cappellana, ilman kaikuja ja kerroksia. Siitä tulee vielä enemmän totta.

Toivottavasti kahvilan omistajat hankkivat loppukesälle lisää spontaaneja live-esiintyjiä. Keksin useammankin artistin, joka istuisi puutaloidyllin puutarhaan täydellisesti. Keikka kokonaan ilman äänentoistoa pakottaa keskittymiskyvyttömänkin rauhoittumaan, edes yhden biisin ajaksi. Avajaiskemuissa nurtsilla istunut yleisö kuunteli hipihiljaa kun Ahonen ja Hietanen soittivat. Tämän akustisemmaksi ei päästä.