Mitkä olivat Primaveran nihkeydet, timantit ja ylihypetetyimmät bändit? Katso toimittajien top 3 -listat

Laura Friman ja Lauri Hannus vierailivat toukokuun lopussa Barcelonan jättimäisillä Primavera Sound -festareilla. Nyt he tarjoavat valikoidut top-listat tapahtuman annista.

Teksti: Laura Friman ja Lauri Hannus, kuvassa: Arcade Fire

Primavera Sound
Barcelona, Espanja
28.–31.5.2014

Nihkeimmät päällekkäisyydet

1. St. Vincent, Neutral Milk Hotel & Future Islands
Kaikkien festaripannukakkujen äiti, joka lähenee kosmisen vitsin mittakaavaa. Järjestäjien taholta joko rankkaa vittuilua tai täyttä sekoilua.

Ratkaisu: Skippaa taiderock, käy hoilaamassa mukana In the Aeroplane Over the Sea ja kipitä äimistelemään Samuel Herringin vispaavaa lantiota.

2. Pixies ja War on Drugs
Ikonista rymistelyä vaiko modernia setäpsykedeliaa? Primaveran järjestäjät eivät tehneet surinan ystäville asioita erityisen helpoksi perjantai, sillä Heineken- ja Pitchfork -lavat sijaitsivat mailin päässä toisistaan.

Ratkaisu: Jaa seurue kahtia ja ärsyynny runsaudenpulasta.

3. Godspeed You! Black Emperor ja Volcano Choir
Klassikko vastaan nykysuosikki, osa kaksi. Festivaaliväsymys painoi vaakakupissa sen verran, että Justin Vernonin tähdittämä kraaterikuoro tuntui kevyemmältä ratkaisulta.

Ratkaisu: Hoilaa Comraden mukana toverillisesti oluttuoppi kädessä ja muistele postrock-nuoruuttasi haikeasti.

Timanttisimmat biisit

1. Arcade Fire asetti riman korkealle festivaalin alkumetreillä paljastamalla stadionbändipotentiaalinsa. Kaksituntinen, tolkuttoman mahtipontinen megakeikka kuorrutettiin kimalteella ja konfetilla. Keikkaa ennen viljelty naljailukysymys “Onko kukaan koskaan kuunnellut Reflektoria kokonaan?” hävetti pikkutunneilla. Kukaan keikalla ollut ei voi loppuelämässään muuta tehdäkään. Festivaalin ykkösbändi ja ykköskeikka – ei epäilystäkään. Liikuttavin hetki oli keikan päättänyt, ekstaattinen Wake Up -hoilotus. Kyynelkanavamme eivät ole toipuneet vieläkään.

2. Jonathan Wilson. Helteisen iltapäiväkeikan päättänyt Valley of the Silver Moon oli pitkä ja lavea kuin Mojaven autiomaa. Suoraan vuodelta 1972 aikakoneella kiikutettu bändi upottautui jammailemaan tavalla, joka laajensi yleisön tajuntaa peyote-tikkarin tavoin. Nokkamies Wilson piti temaattisilla riffeillään huolen siitä, että autiomaasta löydettiin takaisin ennen soittoajan loppua.

3. Kendrick Lamarin Swimming Pools (Drank) tarjoili Primaveran parhaita mahdollisuuksia syvään yhteiskyykkyyn. Rintapieliä rouhivat bassot ja Lamarin liskomaisesti etenevä riimittely johdattivat bileväen katalonialaiseen yömessuun.

Parhaat tanssijat

1. Samuel Herring / Future Islands
Somessa uutterasti jaettu Seasons (Waiting on You) -veto David Lettermanin talk show’ssa teki Future Islandsin tunnetuksi massoille. Ansiokasta kappaletta vähättelemättä viraalihitin juuret piilivät laulaja Samuel Herringin unohtumattossa esiintymistyylissä. Primaverassa osa lavan eteen pakkautuneista festivaalivieraista olikin selvästi paikalla tarkastamassa, että liikkuuko se mies oikeasti niin. Liikkui se, koko keikan alusta loppuun. Tempoilevaa tanssia tahditti rintaa vasten iskenyt nyrkki, joka lennätti hikisuihkun metrien päähän. Se onnekas eturivi!

2. Devonté Hynes / Blood Orange
Lauantaina keskiyöllä festarin kiinnostavin lava, Pitchforkin nimikkoestradi, muuttui Blood Orangen mehukkaiden orgioiden myötä tulikuumaksi. Keikka tarjosi hävyttömissä määrin silmänruokaa: timmejä, loputtoman pitkiä kinttuja, juuri ja juuri vaatekappaleiden määritelmät täyttäviä riepuja, mustaa nahkaa – ja jumalaisen Dev Hynesin sensuelleja muuveja. Lisää!

3. Matt Berninger / The National
Tanssimista se ihmisten revittäväksi kaatuilu, lavan katatoninen tuijottaminen ja viinipullon tarmokas tyhjentäminenkin ovat. Berningerin liikkumista on kiinnostava seurata: seuraavaksi voi tapahtua mitä tahansa – kaikki on illasta kiinni.

Ylihypetetyimmät bändit

1. CHVRCHES tarjosi sinällään mallikelpoista jytkettä, mutta keikka väljähtyi siksi että puolet biiseistä oli aika heppoisia. Hehkutetun trion soisi vetäytyvän ahkeran keikkailun ohessa kirjoittamaan lisää The Mother We Sharen kaltaisia täysosumia.

2. Haimin jäsenillä oli hienot shortsit, mutta suunnilleen siihen se sitten jäikin. Muikistelu riitti. Lähdimme kaljalle.

3. Hyvä on, tarkemmin ajatellen kukaan ei enää hypetä Mogwaita. Ja sille on muuten syynsä. On vuosi 2014, emme enää pysty tähän. Nukahtamisen välttääksemme lähdimme rommikolalle.