Teksti ja kuvat: Sami Turunen
Toto osoitti mitä pitkä ja tapahtumia täynnä ollut ura sekä todellinen alansa ammattilaisuus parhaimmillaan tarkoittavat – ja tietenkin ongelmien edessä mitattuna. Yhdysvaltalaispoppoo pystyi vetämään timantinkovan keikan ilman yhtä isoa sylinteriä moottorissaan: yhtye esiintyi ilman toista päälaulajaansa Joseph Williamsia, jonka ilmoitettiin jääneen edellisen keikan osoitteeseen, Tukholmaan, sairastumisen vuoksi.
Vaihtoehtoina olivat käytännössä Suomen-keikan peruuttaminen tai Williamsin “korvaaminen” taustalaulajilla. Viimeksi mainittu toimi, taustalaulajat saivat normaalia isommat parrasvalot, ja Toto jätti jälkeensä kokemuksen, jonka sai sohjoisen helmikuunkin tuntumaan lämpimältä auringonlaskulta palmujen alla.
Maailmankiertueen Suomen-stopilla lavalla nähtiin alkuperäisjäsenet Steve Lukather (kitara ja laulu), David Paich (koskettimet ja laulu) sekä Steve Porcano (koskettimet ja laulu). Tämänkertaiseen kokoonpanoon kuuluivat myös klassikon mainetta nauttiva Leland Sklar (basso), tiukasti tikkaava Shannon Forrest (rummut), letkeäranteinen Lenny Castro (perkussiot) sekä isommissakin saappaissa viihtyvät taustalaulajat Jenny Douglas ja Mabvuto.
Toton setti oli varma ja vakuuttava: tuttuja megahittejä vuosien varrelta (I Won’t Hold You Back, Hold the Line, I’ll Be Over You, Pamela, Rosanna ja Africa), ylenpalttista nojailua ja sekalaista halailua aiheuttaneita hitaita, improvisoitua tilannekomiikkaa sisältäviä välispiikkejä, yleisön laulatusta (onnistuneesti), normaalia vähemmän kiusaannuttavia instrumenttisooloja sekä tukku taianomaisia hetkiä.
Yhtye esitteli myös uudempaa tuotantoa kappaleellaan Orphan (Toto XIV, 2015), joka toimi ainakin livenä hyvin. Keikkaa voisi kuvailla konstailemattoman tyylikkääksi, minkä takia se oli myös uskottavaa musiikkiviihdettä, josta pystyi nauttimaan käsijarruttomassa flow-tilassa.
Toton livesoundi oli kirkas ja puhdas. Muutamia yhtyeen konserttitallenteita omistavana tuli Helsingissä itsekin todistettua, että tämä poppoo kuulostaa paikan päällä yhtä hyvältä kuin levyillään. Jotta pärinä ei menisi pelkäksi plussailuksi, on sanottava, että parissa biisissä Hammondin miksaus puski hieman päälle ja lähelle, mutta muuten setti oli hyvin balanssissa. Etenkin rumpujen ja perkussioiden yhdistelmä teki kunniaa Toton kuuluisalle the rytmille à la Jeff Porcano (1954–92), mikä on ollut yksi heidän tavaramerkeistään 1970-luvulta lähtien. Myös Lukatherin kitaratyöskentely vakuutti odotetusti.
Keikkasetti oli nousujohteinen ja kokonaisuuden kruunasi illan viimeisenä kuultu Africa, jonka mitta lähenteli minuuttimäärissä kaksinumeroista, ja jonka suomalaista keikkayleisöä testattiin singalongilla tosissaan.
Tuomio: Keikka oli lämminhenkinen kokemus, kuin kliseisesti sanaillen se tuttu hyvänmielen elokuva, jonka valloittava tunnelma kestää vielä pitkään teatterista uloskävelyn jälkeen. Mutta millainen kokemus olisikaan ollut, jos Joseph Williams olisi ollut mukana… No, seuraavaan kertaan.
Settilista: I’ll Supply the Love / Stranger in Town / I Won’t Hold You Back / Hold the Line / Georgy Porgy / I’ll Be Over You / Afraid of Love / Bend / Pamela / David Paichin pianosoolo / Without Your Love/ Bridge of Sighs (Robin Trower -cover) / Steve Lukatherin kitarasoolo / The Road Goes On / Orphan / Rosanna / encore: On the Run / Goodbye Elenore / Africa
