Rumban lavakomiikkaspesiaali: Teuvo Hakkaraisen Roast-illassa kovimmat nälväisyt kuultiin yllättävältä taholta

Rumban poliittis-viihteellinen erikoistoimittaja Jami Järvinen vieraili Helsingissä Teuvo Hakkaraisen Roast-illassa, jossa kohukansanedustajaa yritettiin hiillostaa huumorin merkeissä. Seuraa selonteko siitä, mitä illan aikana tapahtui.

Teksti: Jami Järvinen, kuva: Wikimedia Commons

Teuvo Hakkarainen Roast
Apollo Love Club, Helsinki
24.5.2014

Suomi on juuri pelannut tiensä jääkiekon MM-kisojen loppuotteluun. On trooppinen helle ja Apollo Live Clubilla pitäisi kohta aloittaa Teuvo Hakkaraisen roast. Mutta ensin on haettava 9,30 euron GT ja mietittävä, mistä on kysymys.

New Yorkissa tasan 110 vuotta sitten perustettu Friars Club on yksi varhaisimmista roast-aatteen soihdunkantajista. Idea on selvä: Järjestetään gaala, kutsutaan kunniavieraaksi joku kaikkien tuntema hahmo ja grillataan häntä porukalla naljailemalla, vinoilemalla ja vittuilemalla tunnetuista, mutta henkilökohtaisista asioista. Paahtoa johtaa roastmasteriksi valittu henkilö, joka jakaa puheenvuorot. Vittuilusta pitävät huolen ammattikoomikot ja valikoidut julkkikset.

Ilmiö alkoi levitä yksityisklubeilta rahvaan keskuuteen television välityksellä. Syvästi alkoholisoitunut Dean Martin isännöi 1970-luvun lopulla roasteja Las Vegasissa, mutta uuteen lentoon konsepti lähti, kun Comedy Central -kaapelikanava alkoi välittää maailmalle ensin Friars Clubin ja sitten omia roastejaan.

Nelosen mieskanava Jim otti Comedy Central Roastin ohjelmistoonsa ja näytti Suomen kansalle, miten William Shatner, Flavor Flav, Pamela Anderson ja David Hasselhoff ottavat vastaan julmaa, intiimiasioita kaihtamatonta pilkkaa nauraen. Yksi maailmanhistorian hienoimmista tuokioista on ollut, kun Lisa Lampanelli irvaili Hulk Hoganin jumalattoman kallista avioeroa ja puolison uutta, nuorta poikaystävää:

”Itse asiassa, kuuntele! Tuo kuuluu yhdeksäntoistavuotiaan kiveksistä, kun ne hakkaavat ex-vaimosi leukaa vasten.”

Apollo Live Clubin ja Suomen Komiikkatehtaan Teuvo Hakkarainen Roast ei ollut mitään sinne päinkään. Ei mikään loputon ihme, että kunniavieraana ollut Hakkarainen kertoikin ohjelman päätteeksi, että oli vähällä nukahtaa. Kiusaaminen oli ollut hänen mielestään liiankin laimeaa.

Totta kyllä, että suhteelliseen abolutismiin Julma-Juha Väätäisen avustuksella perehtynyt kohupersu, Viitasaaren kymmenesti poltetun sahan entinen osakas ja Suomen johtava kikkeliviestittelijä on ottanut pataan julkiselta sanalta ja omilta puoluetovereiltaankin niin kovasti, ettei muutama puolivillainen litsari joukolta väsähtäneitä omille vitseilleen höröttelijöitä oikein inspiroi.

Roastin aloittanut Teuvo Loman sai eniten tölväisyjä muilta panelisteilta, jopa siinä määrin, että kaima-Hakkarainen tuppasi jäämään kokonaan taka-alalle. Omassa puheenvuorossaan Loman todisti, että vaikka valtakunnanhomolla on vankkaa osaamista useilla taiteen aloilla, stand up -komiikka ei kuulu niiden joukkoon.

Entinen vankilakundi Miika Pettersson ja jostain syystä yhä vapaalla jalalla vipeltävä JP Kangas edustivat tuotantotiimiä. Petterssonin rutiinit sujuivat rutiininomaisesti ja olivat varmasti hauskoja. Niiltä osin kuin puheesta sai selvää, murjaisut vaikuttivat osuvan ja uppoavan.

Kankaan esityksessä parasta olivat villisti pyörivät silmät, joista sai käsityksen, että mies on syönyt pervitiininsä kiltisti joka päivä.

Väsähtäneimmät pätkät tarjosi sekä antavana että vastaanottavana osapuolena Risto K. Järvinen. Aikoinaan Huonon kirjallisuuden seuraa perustamassa ollut antikirjallisuusharrastaja hallitsee ankeat läpät, mutta valitettavasti roast-ilta on onnettomasti valittu tilaisuus näiden taitojen esittelemiseen. Järvisen pitkässä puheenvuorossa käytiin läpi masturboinnin monia ulottuvuuksia.

Pontevimpiin kierroksiin esityksessä päästiin, kun hihamerkkibloggaaja Helena Eronen sai tilaisuuden haukkua ex-pomoaan James Hirvisaarta ja eduskunnan jytkyryhmää. Entisenä eduskunta-avustaja Eronen olikin muuta raatia paremmin informoitu Teuvo Hakkaraisen toimenkuvasta, mikä myös kuului puheenvuoron sisällöistä. Pienellä hiomisella Helena Eronen voisi ehkä jopa yrittää lavakomiikkaa työkseen. Jos ei nyt aivan pää-, niin edes sivutoimisesti.

Kun sahuri sai vastauspuheenvuoron, hän totesi saavansa kovempaa satikutia oman eduskuntaryhmänsä ”kahdelta naiselta” ja siirtyi sitten pitämään poliittista linjapuhetta. Yleisö haukotteli tässä paikoin.

Hakkarainen myös antoi ymmärtää osaavansa pitää naiset kurissa silkalla fysiikallaan. Se jäi tosin avoimeksi, viittasiko sahuri seksuaaliseen kyvykkyyteensä vai perinteiseen vaimonhakkaamiseen.

Esko Eerikäisen ja Teuvo Hakkaraisen suhteista roast paljasti yllättäviä piirteitä. Hakkarainen kertoi omistavansa lihakset ”käyttöä, ei näyttöä” varten, ja antoi verhotun haasteen Eerikäiselle tulla mittelemään voimiaan mies miestä vastaan. Kohupersu kun ei ole koskaan tainnut antaa anteeksi eroottiselle tanssijalle sitä, että tämä – ainakin Hakkaraisen omien sanojen mukaan – houkutteli hyväntahtoisen maalaiskansanedustajan moottoripyöräkerhon tiloihin jatkoille vain saadakseen Seitsemän päivää -lehdeltä tukun rahaa.

Roast on Suomessa vielä niin nuori ilmiö, että olisi ehkä epäreilua vaatia taiteenlajin kaikkien nyanssien hallitsemista. Mutta vähän sentään saisi yrittää. Teuvo Hakkaraisen kaltaisesta hahmosta ei voi olla noin vaikea keksiä sanottavaa.

Apollon yleisössä äänekkäästi käkättäneelle rouvalle välitettäköön tässä erityiskiitokset. Loputon nauru auttoi jaksamaan laimeimpien sutkausten yli.