Helsingin The Circuksessa vieraili torstai-iltana Tom Odell.
Mies näyttää siltä, kuin hän olisi summa kaikista 2000-luvun indie-rokkareista. 3D-tulostin on tulostanut muun muassa Interpolin Paul Banksin, Death Cab for Cutien Ben Gibbardin jaThe Nationalin Matt Berningerin keskiarvon ja lopputulos on Tom Odell.
Musiikillisesti heissä ei ole juurikaan mitään samaa. Siinä missä yläpuolella mainituilla artisteilla on kaikilla selkeästi oma juttu, on Tom Odell vielä kuin linnunpoikanen ilman siipiä – taitava pianisti-laulaja mutta särmä puuttuu.
Kirjoitin viime vuonna Tom Odellin Tallinnan Sweet Spot -keikasta Rumbaan seuraavanlaisesti:
Viikonloppu jäi mieleen muutamasta todellisesta nappikeikasta. Brittiartisti Tom Odellin tähdittämä lauantain alkuilta oli todellista nannaa festarikävijöille. Odell osasi ottaa yleisön haltuun ja veti kappaleitaan kuin nuori Elton John konsanaan. Mies on erikoinen yhdistelmä John Legendin pianohempeilyä ja Matt Berningerin hönöä rokkikukkoilua.
The Circuksen torstain keikan jälkeen jäin kovasti miettimään sanojani. Oliko Tom Odell Tallinnassa todella noin hyvä? Olinko oikeasti noin kännissä? Mitä vittua tapahtui Tallinnassa?
Tom Odell on todellakin erittäin lupaava artisti, mutta hän ei ole vielä Elton John, John Legend tai Matt Berninger. Piste.
Another Love nosti miehen parrasvaloihin
Joka tapauksessa kyseisen brittinuorukaisen ura sai heti alkuvaiheessa järjettömän nosteen Another Love -singlen siivittämänä.
Yhtäkkiä jokainen vähänkään pianoa soitteleva harrastelija halusi yrittää soittaa kappaleen pianokiertoa (minä mukaan lukien).
Eikä ihme: Another Lovessa on klassikon ainekset. Koukuttavuus on verrattavissa The Policen Every Breath You Takeen: melodia jää kummittelemaan päähän, eikä se lähde sieltä hevillä pois.
Kyyneleet valuivat Another Lovessa
Kun Tom Odell kajauttaa täpötäydelle The Circukselle herkän Another Loven, huomaan kuinka paikalle saapuneet pariskunnat tarttuvat toisiaan kädestä kiinni. Tätä kaikki ovat odottaneet, tätä hetkeä he tulivat hakemaan. Tässä tirautetaan jos tirautetaan.
Soittolista koostui suurimmaksi osaksi miehen balladiosastosta, joka on Another Lovea lukuunottamatta vielä valitettavan keskinkertaista.
Odellilla on olemassa kuitenkin myös rock-vaihde. Kun I Know lähti soimaan, alkoi Odell karjumaan ja hakkaamaan pianoa seisaaltaan.
Täytyy myöntää, että mies on erittäin vakuuttava ja raikas menevimmissä kappaleissa.
Näitä hetkiä oli vain valitettavan vähän.
Oudosti myös uuden Jubilee Road -albumin menevimmät kipaleet, kuten If You Wanna Love Somebody ja Go Tell Her Now jätettiin soittamatta.
Voit tehdä mitä tahansa, muttet kaikkea
Yhteen iltaan mahtui aika paljon kaikenlaista poukkoilua, joista osa oli paikoittain vähän liikaa.
Välillä mies veti John Lennonin Imaginea ja pätkän Beethovenin Für Eliseä. Odell teki myös puolessa välissä keikkaa ”Matt Berningerit”, eli lähti vaellukselle yleisömereen mikin kanssa. Torsoksi jäänyt tempaus kesti tuhottoman pitkään ja se rikkoi keikan harmonian selfie-hetkineen ja yhteislauluineen.
Tässä vaiheessa oli hyvä hetki hakea yksi hanajuoma.
Pidän Tom Odellista ja näen hänessä potentiaalia. Miehen pitää kuitenkin ehkä löytää tällä hetkellä se aito itsensä esiintyjänä, sanoittajana ja artistina.
The Circuksen keikka todisti, että miehestä on vaikka mihin, kunhan se oma polku vain löytyy.
Tom Odell: Voit tehdä mitä tahansa, muttet kaikkea.