The Knife murskasi perinteisen popkonsertin kaavat – ja teki sen huiman viihdyttävällä tavalla

Flow Festivalin avajaiskonsertti oli The Knifen käsissä alusta loppuun arvaamatonta, bändikeikkojen kaavamaisuudelle naureskelevaa teatteria. Teatteria, joka haastavuudestaan huolimatta tarjosi yleisölle poikkeuksellisen euforisen elämyksen.

Teksti: Jari Setälä, kuva: Flow Festival

The Knife
Suvilahti, Helsinki
7.8.2013

The Knifen tänä keväänä ilmestyneen Shaking the Habitual -levyn ympärille rakennettu kiertue on saanut ristiriitaista palautetta niin Dreijerin sisarusten muodostaman duon faneilta kuin kriitikoiltakin.

Enemmän poikkitaiteellista tanssiesitystä kuin instrumenteilla soitettavaa tavanomaista keikkaa muistuttava kiertue on ollut joidenkin mielestä joko suoranaista yleisölle vittuilua tai sitten rohkean ilahduttavasti elektronisen popin keikkaperinteitä mullistava elämys.

Tukahduttavan kuuman Nokia Blue Tentin etuosaan pakkautuneelle yleisölle The Knifen performanssitaide on tuskin tullut negatiivisena yllätyksenä, sillä duon ensimmäinen Suomen-keikka on ollut pitkään odotettu tapaus.

Konsertin käynnistyessä lavalle saapuu kahdeksan tummiin kaapuihin pukeutunutta hahmoa. Dreijerin sisarukset Karin ja Olof ovat ryhmän seassa tunnistamattomina. Keskellä lavaa on kummallinen, valtava veneenmuotoinen jousisoitin. Lavan reunoilla on neonväreissä kylpeviä harppuja ja lyömäsoittimia. Yhdessäkään soittimessa ei kuitenkaan ole kiinni piuhaa eikä yhtäkään niistä ole mikitetty.

Vielä konsertin avaavissa Shaking the Habitual -levyn biiseissä A Cherry on Top ja Raging Lung salaperäinen ryhmä on soittavinaan vinksahtaneesta satumaasta karanneita soittimiaan. The Knifen laulaja Karin Dreijer Andersson, tai joku muu hupullisen kaavun ja kasvomeikkien taakse kätkeytyneistä esiintyjistä, liikuttelee huuliaan mikrofonin edessä.

Illuusio särkyy ja matto vedetään jalkojen alta kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun kappale Without You My Life Would Be Boring käynnistyy. Kaavut riisutaan ja ryhmä aloittaa osin kornia aerobicia muistuttavan koreografian ja osin intuitiivisen riehumisen varaan rakennetun tanssin. Kukaan esiintyjistä ei edes esitä laulavansa. Kaikki musiikki tulee taustanauhalta.

On oikeastaan mahdotonta sanoa, soitetaanko keikan aikana yhtäkään nuottia oikeasti. Tai laulaako kukaan tiuhaan tahtiin vaihtuvista laulajista oikeasti. Blue Tentin trooppiseksi kasvaneessa lämpötilassa näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Rintakehää hakkaavat teolliset rytmit ja viiltävät laulumelodiat vaivuttavat transsimaiseen tilaan. Vaikka esimerkiksi suurimman osan yli yhdeksänminuuttisesta Full of Fire -biisistä esiintyjäryhmä seisoo liikkumattomana muodostelmana lavan toisessa reunassa, ei yleisöä näpeissään pitelevä jännite katkea hetkeksikään.

Esityksen vaikuttavin hetki oli kenties Deep Cuts -albumilta irroitetun Got 2 Let U -kappaleen näyttävästi sukupuolirooleja nurin niskoin kääntänyt tulkinta. Tanssiryhmään kuulunut meikattu miestanssija esitti mikrofonin kanssa kappaletta keimaillen ja keikuttaen lantiotaan satiirisen korostetusti kuin rivoimmatkin naispuoliset poptähdet. Lavan keskelle tuotuun taulukehykseen heijastettiin samanaikaisesti kuvaa samasta miehestä arkisessa ulkoasussaan. Miestanssija ja hänen tauluheijasteensa vuorottelivat Got 2 Let U -biisin laulumelodioiden esittämisessä.

Tänä vuonna ei ole tullut vastaan toista keikkaa, jolla silmät olisivat säilyneet yhtä naulittuina kaikkiin lavan tapahtumiin konsertin alusta loppuun. Olisiko näin tapahtunut, jos The Knife olisi seisoskellut kahdestaan lavalla syntikan ja läppärin kanssa?

Jonkun vähemmän taitavan yhtyeen käsissä tällainen esitys kääntyisi juuri sellaiseksi kuin miltä se paperilla saattaa monelle näyttää – itsetarkoitukselliseksi ja tylsäksi naamioleikiksi. The Knife sen sijaan teki soitinsuorittamiseen keskittyvän perinteisen popkonsertin kaavamaisuuden rikkomisesta äärimmäisen viihdyttävää näytelmää. Lopputuloksena syntyi euforinen stimulanttiryöppy aisteille. Jos konepopin irvaillaan olevan keikkatilanteessa vain teatteria, niin miksi siitä ei voisi tehdä mahdollisimman koreaa showta?