”Uudet tulkinnat” klassikoista soivat upeasti – Sting Helsingissä

Stingin tämänkertaisesta Suomen-vierailusta suuri siivu oli pyhitetty The Policen kappaleille.

Sting: My Songs
13.6.2019
Kaisaniemen puisto

Sting ilmoitti vuoden alussa julkaisevansa klassikkobiisejään uusina tulkintoina My Songs -nimeä kantavalla albumilla. Toukokuussa julkaistu albumi toi mukanaan myös samannimisen kiertueen sekä parin kuukauden residenssin Las Vegasin Caesars Palaceen vuonna 2020.

Residenssiä ennen kansainväliset areenat saavat nauttia lähes 70-vuotiaana helposti 10 vuotta itseään nuoremman oloisen musiikkineron energiasta ja tinkimättömästä tyylitajusta. Siitä huolimatta, että settilistat pysyvät samoina kiertueen keikoista toiseen, leipääntymisen merkkejä ei ole havaittavissa.

Stingin intensiteetti pysyy keikan alkutahdeista viimeiseen, ja noin 10 000 yleisön edustajaa osoittaa suosiotaan ja rakkauttaan jokaisena hetkenä. Ensimmäiset ryntäsivät eturiviin heti porttien avauduttua kolme tuntia ennen keikkaa, ja jotkut yrittivät sitä myös keikan aikana viinasta seonneina.

Lavasta katsoen oikealla reunalla olevasta vip-teltasta joku voivotteli Instagramiin, kun teltta ei ole yhtä hyvällä paikalla kuin eturivi. Tuolit, ruoka, omat paskahuussit ja sateelta suojaava teltta ei kelpaa kaikille – aina joku asia voisi olla paremmin.

Sadetakit tulivat myös tarpeeseen alkavan ukonilman kynnyksellä, vaikka itse keikka onneksi välttyi luontoäidin silmittömimmältä raivolta. Ehkä hänkin on suuri fani.

Erittäin hyväntuulinen Sting astui lavalle yhtyeineen aloittamaan keikan The Policen Message in a Bottlella. Hyvä valinta aloittaa hittikimara yhdellä suurimmista klassikoista, sillä yleisö on mukana heti ensimetreiltä. If I Ever Lose My Faith in You ja Englishman in New York kuulostavat yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Oikeastaan laulujen niin sanotuilla ”uusilla tulkinnoilla” ei ole hirveästi eroa viime vuosien livekeikkojen versioinneille.

Stingin ensimmäisen sooloalbumin avaava If You Love Somebody Set Them Free kuultiin Suomessa ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen, mikä oli hieno lisä. Brand New Day oli loistelias ja suhteellisen harvinainen Seven Days svengasi lujaa! Jälkimmäinen nousee ehdottomasti keikan kohokohtiin, kuten myös sitä seurannut, keikan tuorein kappale Waiting for the Break of Day.

Stingin ja Shaggyn viimevuotisesta yhteislevystä 44/876 voi olla montaa mieltä, mutta tämä versiointi oli kekseliäs ja rock. Myös illan hitaat Fields of Gold, Fragile ja Wrapped Around Your Finger saivat intensiiviset ja laulujensa kokoiset tulkinnat.

Keikalla kuultiin 21 laulua, joista The Policea itseoikeutetusti yli puolet. Keikan loppu oltiinkin pyhitetty (Stingin soolotuotannon ehkä parasta kappaletta Desert Rosea lukuun ottamatta) The Policelle. So Lonely jäi kumma kyllä soimaan keikan jälkeen päähän, vaikka se ei ollut edes varsinaisen setin viimeinen biisi.

Sen kunnian sai Roxanne, jota ehdittiinkin jo huudella keikan aikana useaan otteeseen. Kahdessa encoressakin kuultiin vain ja ainoastaan The Policen kiven kovia hittejä. Upeat Demolition Man ja King of Pain vakuuttivat, eikä Every Breath You Take ole aikoihin kuulostanut näin hyvältä.

My Songs vaikuttaa olevan jonkinlainen välietappi Stingille. Artisti ikään kuin katsoo taakseen kaikkea mitä on tullut tehtyä. Parasta Stingissä on aina ollut se, ettei hän ole jäänyt laakereilleen lepäämään. Kyse on artistista, joka ei oikeastaan ole tehnyt yhtään albumia toista kertaa.

Hän etsii jatkuvasti uutta, seuraten samalla intohimojaan rohkeammin kuin kukaan muu: jos huvittaa tehdä albumillinen John Dowlandin renessanssimusiikkia, musikaali tai reggaeta, niin mikään ei estä Stingiä. My Songsin jälkeen on taas aika suunnata kohti uutta – siksi illan päättänyt debyyttialbumin avausraita Next to You oli ilmeinen ja täydellinen tapa päättää konsertti.