Tony Iommin, Geezer Butlerin ja kiertuerumpali Tommy Clufetosin muodostama kolmikko on yksi maailman tiukimmista trioista, väittää Saku Schildt arviossaan.
Teksti ja kuva: Saku Schildt
Black Sabbath
Hartwall-areena, Helsinki
20.11.2013
Ozzy Osbournen täytyy olla itse Perivihollisen suojeluksessa. Vai voiko olla mitään muuta kuin taikuutta, kun lavalla on pappamaisesti köpöttävä, klassikkobiisejä lapuista lukeva, kiusaannuttavan hömelöitä yleisönvillitsemiselkeitä viljelevä ja ennen kaikkea päin honkia laulava heavysolisti, joka saa silti yleisön rakastamaan itseään?
Tai mikä tärkeämpää: voiko olla muuta kuin mustaa magiaa, kun laulajan elkeistä huolimatta keikka näyttää ja kuulostaa, noh, helvetin hyvältä?
Millä tavalla kansan rakastamaksi rock-ikoniksi sitten kasvetaankaan, Ozzy on onnistunut tehtävässä mainiosti. Hän osaa kääntää heikkoudet vahvuuksiksi. Kun Ozzy yrittää laulaa mukana Iron Manin tai War Pigsin kitaraleadeja ja onnistuu saamaan aikaan vain nuotin vierestä menevää öninää, se on kuin muistutus siitä, että kuolevaisia tässä kaikki ollaan. Tai kun 64-vuotias Ozzy köpöttää ympäri lavaa 80-vuotiaan vaarin tepsutusaskelin, sen voi tulkita merkiksi siitä, että vuosikymmenten päihdekierteen jälkeenkin voi olla sellaisessa kunnossa, että ylipäätään kykenee tekemään raskaita maailmankiertueita.
Sillä niin raihnaiselta kuin Ozzy näyttikin, hän vaikutti parempivointiselta kuin vuosiin. Esimerkiksi Inferno-lehdessä vuonna 2007 julkaistussa keikkaraportissa päätoimittaja Matti Riekki puisteli päätään Ozzyn haparoiville otteille Viron Saku Suurhallissa. ”Mies alkaa olla Tallinnan perusteella lavaesiintyjänä oikeasti ehtoon puolella”, Riekki kirjoitti. Helsingissä laulajasta sen sijaan huokui energiaa, jos nyt fysiikka ei terässä ollutkaan.
Mutta olihan Ozzylla vankka muuri, jota vasten nojata. Osbournen esitystä ei kenties voi katsoa ilman sympatiafiltteriä, mutta loppuosa Black Sabbathista on yksi maailman kovimmista bändeistä. Tony Iommin, Geezer Butlerin ja alkuperäisrumpali Bill Wardin paikkaajaksi kiinnitetyn Tommy Clufetosin soitto vyöryi yleisön ylle kuin pommikonelaivue.
Iommin taitoja ei tarvinne erikseen kehua, mutta rockmaailma ei ole kenties täysin sisäistänyt sitä, miten tiukka soittaja Geezer Butler on. Butlerin sormet kurittivat bassoa niin tanakasti, että herran puristusvoimalla voisi varmaan katkoa niskat puhvelilta.
Muun muassa Rob Zombien kokoonpanossa ja Ozzyn soolobändissä soittanut Tommy Clufetos osoittautui erinomaiseksi kiinnitykseksi. Painavalla otteella rumpuja hakannut muusikko ei jättäytynyt vanhojen maestrojen taustalle vaan toimi tasavertaisena osana kokonaisuutta. Clufetos sai niinkin paljon tilaa, että esitti setin puolivälin tienoilla pitkäksi venyneen rumpusoolon. Osuuden tarkoituksena oli oletettavasti antaa ikämiehille aikaa hengähtää.
Keikka ansaitsee kiitosta myös onnistuneesta lavarekvisiitasta. Taiten kasatuissa taustavideoissa riitti nunnia, demoneita, verta ja huumehoureisia näkyjä. Suurin osa kuvaelmien materiaalista oli leikattu ilmeisesti 1970-luvun elokuvista, mikä vain lisäsi niiden Rosemaryn painajainen -henkistä tehoa.
Metallimusiikin perimmäistä kuvastoa hyödyntäneet videot onnistuivat parhaimmillaan tuomaan biiseihin pahaenteistä, painajaismaista tunnelmaa. Fairies Wear Bootsin taustalla nähty setti meni jo sellaiseksi, että elokuvateattereissa se olisi varustettu K16-merkinnällä. Lopussa videoanti muuttui rehdisti humoristiseksi, kun Dirty Women -biisissä yhtyeen taustalla näkyi loputon kavalkadi kaikennäköisiä ja -kokoisia tissejä.
Jos Black Sabbath lopettaa tähän kiertueeseen, se poistuu lavalta arvokkaasti. Yhtye oli tiukka, rankka ja sopivassa määrin myös romuluinen ja rempallaan. Ja kovaääninenkin vielä – tätä kirjoittaessa on keikasta kulunut 12 tuntia, mutta korvat vinkuvat vieläkin.
Fanivideota paikan päältä voi katsoa täällä.
Setti:
War Pigs
Into the Void
Under the Sun
Snowblind
Age of Reason
Black Sabbath
Behind the Wall of Sleep
N.I.B.
End of the Beginning
Fairies Wear Boots
Rat Salad
Iron Man
God Is Dead
Dirty Women
Children of the Grave
Sabbath Bloody Sabbath / Paranoid