Blood Incantation
Kuudes linja, Helsinki
14.6.2022
Blood Incantation sai viimein tuotua albuminsa Hidden History of the Human Race (2019) kiertueen Atlantin vanhalle puolelle. Meemiytyneellä kansitaiteella paiskattu levy karkasi genrekarsinasta: indieraamattu Pitchforkissakin ylistetty albumi oli täysveristä death metalia, jota yhtäkkiä kuuntelivat myös ne, joille Morbid Angel ei maistu.
Coloradolaisten kakkosalbumi on neljästä polveilevasta kappaleesta koostuva kokonaisuus, joka on velkaa tuon floridalaisbändin lisäksi Death-yhtyeen 1990-luvun tekniselle tuotannolle mutta myös 1970-luvun progebändeille. Silti: Blood Incantation ei kuitenkaan kuulosta miltään edellä mainitulta.
Vaikka Blood Incantationin biiseissä niskoja rankaiseva riffittely tekee jyrkkiä äkkikäännöksiä ja soitto on äärimmäisen virtuoosimaista, yhtye onnistuu luomaan vangitsevan, immersiivisen tunnelman ja mystisen, psykedeelisen ilmapiirin. Sen vuoksi ei ollut niin suuri yllätys, että uusin albumi, Timewave Zero (2022), on autenttista ambientia Tangerine Dreamin ja muiden kosmisten legendojen jäljessä.
Timewave Zeroa ei ollut kuitenkaan ohjelmassa loppuunmyydyllä Kuudennella linjalla eilen. Siellä koettiin täysin pysäyttämätön teknisen death metalin vyöry. Blood Incantation soitti koko Hidden History of the Human Racen ja pari valikoitua palaa sitä edeltävästä tuotannosta. Inner Paths (To Outer Space) oli hypnoottinen ja huumaava. Albumin päätöskappale, 18-minuuttinen Awakening from the Dream of Existence to the Multidimensional Nature of Our Reality (Mirror of the Soul) puolestaan trippaileva eepos.
Kvartetista jokainen briljeerasi instrumenttinsa avuin, mutta se ei missään vaiheessa ollut teknisen virtuositeetin esittelyä, vaan aina musiikin ehdoilla. Jeff Barrettin sormet vilisivät nauhattoman basson kaulalla, Paul Riedlin ja Morris Kolontyrskyn kitaroiden sahaamiseen yhdistetystä moshauksesta puhumattakaan. Isaac Faulk sai rumpusetin joka kolkan operoimisen näyttämään lasten leikiltä, vaikka lopputulos kuulosti mattopommitukselta. Soundit olivat soittimien puolesta kristallinkirkkaat ja tuntuvan kovaääniset, mutta Riedlin laulu hukkui kielisoittimien alle ainakin paikassa, jossa keikkaa katselin.
Ennen Blood Incantationia esiintynyt Demilich oli niin ikään kovassa iskussa. Kappaleiden väleissä Antti Bomanin lupsakkaan humoristiset heitot lisäsivät intiimiyden tunnetta entisestään. Omaleimaisista riffeistä ja kappalerakenteista tunnetun kotimaisen death metal -veteraanin nimi on mainittu toisinaan yhtenä referenssinä Blood Incantationin soundille, eikä tämäkään ajatus ole kaukaa haettu.
Yhtyeet soittavat tänä iltana Tampereen Yo-talolla. Pääsylippuja on vielä jäljellä, joten jos erinomainen death metal kiehtoo, illan ohi ei kannata nukkua.