Helmikuun puolessa välissä Von Hertzen Brothers vaelsi Lontooseen promotoimaan itseään.
Teksti ja kuvat: Katja Nykänen
On helmikuun 16. päivä. Lontoon Kensington High Streetillä sijaitsevan Universalin aulassa tunnelma on yllättävän seesteinen. Sisustus on pelkistetty ja yhtä seinistä koristaa kuusi televisiota, joista virtaa nelikulmaiseen, avoimeen tilaan firman musiikkivideoita hiljaisella voluumilla. Yksikään videoista ei tunnu tutulta. Liekö aukko allekirjoittaneen musiikillisessa yleissivistyksessä?
Televisioseinän takana olevassa kahviossa on puolestaan meteliä aulankin edestä. Kolme eri ryhmää pitää siellä äänekkäitä palaverejaan. Suurin ryhmä on sijoittautunut kahvion perälle nurkkapöytään, kauas muiden jaloista. Puhelimet ja läppärit on aseteltu ojennukseen. Näytöillä välähtelevät sähköpostit ja Facebook. Suomenkielinen puheensorina kuuluu ovelle asti.
Von Hertzen Brothers joukkoineen on saapunut Lontooseen.
Kie fiilistelee.
Jalka brittioven välissä
Von Hertzenin veljekset istuskelevat kuka missäkin. Heidän ympärillään pyörii paikallinen promoottori, Universalin edustaja, bändin maailmanvalloituksen dokumentoija ja sekalainen joukko muuta seurakuntaa.
Haastatteluvahvistuksen tiedoista huolimatta kukaan ei tiedä ketä oikeastaan pitäisi tai kannattaisi haastatella. Muutaman minuutin neuvottelun jälkeen kahvion ruskealle nahkasohvalle päätyvät lopulta istumaan Kie ja Jonne. Mikko hoitaa pääsääntöisesti englanninkieliset haastattelut, joten hän vetäytyy takavasemmalle säästelemään ääntään.
Jonne ei allekirjoita kiertueen dokumentoijan heittoa maailmanvalloituksesta. Hän sanoo bändin ensimmäisen brittikeikan olevan vain heidän pelinavauksensa, jolla yritetään saada jalkaa oven väliin.
”Ei tämä meidän musiikki ole millään tavalla sellaista, että mitään tapahtuisi yhdessä yössä. Lähinnä meidän matkan pointtina on näyttää näille ihmisille, jotka tekevät täällä duunia meidän musiikin kanssa, mitä tämä on livenä.”
Niin, eihän sitä Roomaakaan rakennettu yhdessä yössä, ja kuten Kie toteaa, on bändin toiveena tulla tekemään vielä paljon keikkoja ja nimenomaan Briteissä.
Jonne tekee, mitä parhaiten osaa.
Strategia on kaiken a ja o
Seuraavan päivän Lontoon keikka on tarkoitettu kaikelle kansalle, mutta sen pääpainotuksena on kuitenkin bändin esittely yhteistyökumppaneille ja medialle – ei niinkään maaliskuussa ilmestyvän uuden levyn ’Stars Aligned’ promotoiminen. Siis levyn, jonka kappaleita ei bändi ole edes ehtineet harjoittelemaan juuri ollenkaan. Miksipä esittää harjoittelematonta materiaalia, kun vanhat klassikot lähtevät vielä selkärangasta ja antavat näin ollen bändistä uskottavamman kuvan.
Mutta miksi Von Hertzen Brothers on juuri Lontoossa?
”Tilanne oli viime levyn jälkeen sellainen, että etsimme uusia yhteistyökumppaneita. Kyselimme monelta musiikkivaikuttajalta, että missä meidän kaltaiselle musiikille on hyvät markkinat. Meille kerrottiin, että tällaiselle musiikille löytyy paljon kuulijoita länsirannikolta Jenkeistä ja Briteistä,” Kie toteaa, ja kertoo levy-yhtiöistä juuri Universalilla olleen eniten konkreettista suunnitelmallisuutta viennin suhteen Briteissä.
”Ja meillekin on helpompi lähteä liikkeelle täältä kuin jostain Losista, joka on helvetin paljon kauempana.”
Mikko tuulettaa.
Bändillä on tarkoituksena vaeltaa Brittejäkin pidemmälle, mutta Kien mukaan hommassa pitää olla ’joku järki’. Jostakin on aloitettava kunnolla ja katsottava sitten, mihin se johtaa.
”Koska meillä ei ole oikeastaan mitään, missään ulkomailla tapahtunut, niin tämä on vähän tällaista kokeiluaikaa. Kokeillaan, että miten siellä tai siellä lähtisi [homma käyntiin],” Jonne sanoo, ja jatkaa, ”jos nyt täällä [Briteissä] alkaa jostakin syystä tapahtua jotakin enemmän, niin sitten tottakai me tehdään täällä töitä.”
Uusi levy tullaan julkaisemaan myös muualla Euroopassa. Sen menestyminen tulee osaltaan vaikuttamaan siihen, minne Von Hertzen Brothers tulevaisuudessa keikkabussinsa suuntaa.
Mutta first things first, kuten paikallisilla on tapana sanoa, ja nokan on ensin osoitettava kohti Camdeniä.
Jazz Cafe rockaa
Seuraavana iltana Camdenin Jazz Cafen ovet avautuvat kello seitsemältä. Kahdeksalta on lavalle odotettavissa illan lämmittelijä, lontoolainen Touchstone, ja yhdeksältä syy, jonka takia ihmiset ovat paikalle tulleet eli pääesiintyjä Von Hertzen Brothers.
Jazz Cafe ei varsinaisesti pullistele ihmisistä, mutta paikalla on kuitenkin kohtuullisesti porukkaa. Jonne ja Kie arvelivat keikkaväen olevan melko samanlaista kaikkialla eikä heillä ollut mitään erityisodotuksia asian suhteen. Tällä kertaa, yleisö on kuitenkin melko samanlaista Suomen yleisön kanssa: huomattava osa yleisöstä nimittäin tuntuu olevan suomalaisia. Suomen kieltä kuuluu ympärillä melkein enemmän kuin Helsingin metrossa. Sana on selvästi kulkenut. Brittipromoottorikin toteaa huvittuneena, ettei ihmettelisi vaikka pääosa paikallaolijoista itse asiassa olisikin suomalaisia.
Lavalla.
Von Hertzen Brothers aloittaa settinsä vähän yhdeksän jälkeen. Kuten Jonne edellisenä päivänä kertoi, ei bändi ole tähän mennessä ehtinyt harjoittelemaan uutta materiaaliaan. Keikka onkin koostettu vanhemmista kappaleista ’Greatest Hits’-tyyliin. Tämä ei menoa kuitenkaan laimenna. Suomalainen yleisö selvästi tykkää tutuista kappaleista ja osa tapailee laulujen sanoja. Ja mikä tärkeintä: veljeksillä tuntuu olevan itselläänkin aidosti hauskaa. He osaavat ottaa yleisönsä eikä tilaisuuden promootiomainen luonne hämmennä.
Toisaalta tuntuu myös siltä, kuin pelissä olisi nyt tulevaisuus. Joko pelinavaus onnistuu Briteissä tai sitten on pyydettävä jatkoaikaa. Aika näyttää.
Veljekset ovat lisäksi selvästi vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen kohteina. Keikan loppupuolella nimittäin viereeni työntyy kaksi italialaista tyttöä. He olivat kuulleet musiikin kadulle, ja sen herättämä uteliaisuus oli saanut tulemaan sisälle asti.
”Hei, kuvaatko sä tota bändiä?”
”Joo,” sanon – kamera kädessä.
”Mistä se on?”
”Suomesta.”
”Ihanko totta? Me ei tunneta yhtään suomalaista bändiä. Mutta on todella hyvää musiikkia ja erittäin hyvännäköisiä miehiä.”
Todellakin, jos taskussani olisi ollut yksikin ylimääräinen nenäliina, olisin tarjonnut sen heille kuolan leualta pyyhkimistä varten.
Vaikka Von Hertzen Brothers ei ehkä valloittanutkaan ihan koko Brittejä vielä tällä keikalla, niin saivatpa pojat ainakin useat sydämet läpättämään Lontoossa ja arvatenkin myös sanan kiertämään. Sen voi jo melkein luvata, että seuraavalla mahdollisella Lontoon keikalla tulee näkymään tältäkin keikalta tuttuja naamoja, leuka kuolassa tai ilman.
Settilista:
