Mystonsin kiertueblogi: uhrilahjoja, Punainen paholainen ja baletti suljetussa huoneessa latvialaisten järjestysmiesten kanssa

Alt.rock-duo Mystons otti ja lähti kiertämään etelänaapureitamme. Kaksikko on raportoinut matkan päältä tapahtumia tekstillisessä-, kuvallisessa- ja videomuodossa. Materiaalista käy nopeasti ilmi, etteivät ne Suomen hurjat kertakaikkiaan osaa olla ihmisiksi.

Teksti ja kuvat: Mystons

Torstai 28.4. (Jay Mystonin muistiinpanoista)

Tarto here we come! Mystonsin poiijjat suunnistavat lahden toiselle puolelle, joka tällä kertaa ei kuitenkaan tarkoita armasta naapuriamme Ruotsia vaan Viroa! Tarkemmin ottaen kohteena on demoneista ja opiskelijoista tuttu Tarto. Punainen paholainen varustettiin jo hyvissä ajoin koitokseen, kyytiin päätyi lopulta kolmisensataa kiloa lodjuja.

Punainen paholainen liikkuu.

Lauttamatka Heltsingistä Tallinnaan oli tälläkin kertaa ylitsevuotavaisen rapsakka. Kaikki sallitut ja vähemmän sallitut elementit tuli taas koettua. ”Lämpöni lempeni annan, kaunis on nuoruutein, ei ole muuta antaa…” Huhhuijjaa! Ai ai kapitaano!

Paholaisen ja demoneitten perässä saavuimme ”Zavood”-juottolaan. Itse Hänkin oli käynyt rapsuttelemassa puumerkkinsä ulko-oven ylälaitaan. Olimme yllättyneitä mutta hyvillämme.

Luvatun 2 x 30min setin sijasta päädyimmekin soittamaan 2 x 30min + 30 minuuttia encoreja. Eihän ne ihmiset niiltä pöydiltä rokkaamasta laskeudu kuin miestä ja naista vahvemmalla. Kiitos Mario!

Zavoodin meininkejä. Satan was here, kuten toiseksi alimmaisesta kuvasta näkee. Vai oliko se sittenkin Black Magic Six?

Perjantai 29.4.

Päivätyön esimerkilliset kasvatit sitten heräämään aikaisin metsästämään. Polkumme kohti paikallista uhrikiveä täytyi kulkea itse Paholaisen sillan yli. Siellähän se kaapumies lopulta havaittiinkin. Tästä kiitoksena päätimme kirsikkaisen olusen myötämielisyydellä uhrata illan aikana tärveltyneet kapulat ja plektrat Hänelle… Tai ainakin jollekin.

Mitä vittua? Eihän tässä ollut mitään tolkkua. Nyt ovat Mystonsin pojat aika höyryissä. – toim. huom.

(M Mystonin muistiinpanoista)

Jumalani, miksi minut hylkäsit? Rapia rapula päällä suuntasimme Riikaan Club Depo -punkluolaan (mahtava paikka!), johon oli saapunut mukavasti paikallista porukkaa. Meininki oli hiukan jurottavampaa kuin Tartossa, ja kyräilevästä yleisöstä tuli lämpimästi koto-Suomi mieleen.

Setti alkoi siinä määrin räjähtävästi, että kielisoitin turmeltui välittömästi, mistä seurasi rumpusoolo sekä pikainen kielenvaihtosessio. Yleisö saatiin tasaisesti lämmiteltyä keikan aikana ja hymyä, taputusta ja riehakointia alkoi esiintyä myös katsomossa.

Club Depon ilonpitoa.

Ilta luonnollisesti venähti pitkälle aamuun. Viimeinen valokuviin rekisteröitynyt aikamerkintä oli 4:20, joten yöunet jäivät lyhyenpuoleiseksi.

Hostellimme baarissa törmäsimme englantilaisiin jalkapallohuligaaneihin Oxfordin yliopistosta, ja onnistuimme buukkamaan itsellemme keikan seuraavan päivän jalkapallo-otteluun!

Ensikosketus futishuligaaneihin ja kiertue-elämää klo 5:20.

Lauantai 30.4.

Viihtyisästä 20 hengen yhteisdormista heräiltyämme vahvistimme brittihepuille päivän keikan. Omaa oloamme huojensi se ajatus, ettei tarvinnut sentään mennä jalkapalloa potkiskelemaan, kuten BBCn juontajaäänillä varustettujen lajitoveriemme kävi. Ei käynyt kateeksi…

Mystons-kaapumies etenee.

Aamupalan jälkeen suuntasimme jalkapallostadionille, johon oli meidän lisäksemme saapunut kaksi (2) katsojaa. Basari, virveli ja kaksi idioottia muodostivat täydellisen marching band -kannustusjoukkion, ja Anarchy in the UKn ja Sepulturan rytmien siivittämänä piiskasimme Oxfordin 2-1 johtoon.

Peli jäi valitettavasti kesken ja lähdimme Fire Bariin Liepajaan, jossa hommat alkoivat lähteä lopullisesti sormikkaistamme.

Keikka hoitui tiukalla ammattiylpeydellä ja oli älyttömän hyvä. Livevideointi pääsi valitettavasti unohtumaan, joten joudutte luottamaan muistikuviimme.

Rapulaa saatiin taas siirrettyä kohti seuraavaa päivää, ja ylellisestä Fontaine Royal -hotellistamme suuntasimme legendaariseen Fontaine Palaceen, jossa soitti paikallisia metallicoja useampikin kappale. Paikka oli törkeän hieno ja korkea, ja muutamien omistajien juottamien snapsien jälkeen mieleeni palautuivat rakkaat 1970-luvun Tarzan lehdet.

Hetken luulin olevani apinain kuningas, jonka seurauksena kiipesin paikan kattohirsiin noin neljän metrin korkeuteen. Ylhäällä tajusin välittömästi tittelin vaihtuneen pöllöjen prinssiksi, ja kun tulin alas, kaksi portieeria tarttui melko tiukalla otteella raiveileihin ja repi viidakkomiehen alakertaan suljettuun huoneeseen, jossa alkoi vakavanpuoleinen uhkailu ja töniminen.

Olin aivan saletti, että nyt tulee pataan ja oikein kunnolla ja poliiseillakin uhkailtiin, mutta hiljaisen vinkuvan ruokouksen saattelemana päädyin kadulle ehjin nahoin. Jay ei siinä vaiheessa tietänyt, mihin olin joutunut, ja huojentuneena yhytimme toisemme hotellin baarista aamuviiden hujakoilla.

Kiertämisen arkea. Ylimmässä kuvassa nautitaan aamiaista, alimmassa aikaa on vierähänyt sen verran, että aurinko alkaa sarastaa.

Tiistaina 2.5., Jay Myston

Siauliai, Liettua. Pogo Baras (”Baras” on kai ”baari”) on keikkapaikan nimi. Matkalla ehdimme tehdä hiukan toimistohommia Punaisen paholaisen hytissä, joten ajoitus sekä muutkin juoksevat asiat olivat kontrollissa.

Erittäin pullantuoksuisen ja lämpimäisen vastaanoton jälkeen laskeuduimme nuorten perustamaan kaupungin ainoaan livemusiikkia tarjoavaan luolaan. Paikka koostui siististä baari-osasta sekä kerrostalon parkkihallista.

Jälkimmäinen oli meidän homeentuoksuinen, betonisen kalsea työtilamme. Napakka kaiku soittoon hoitui siis itsestään. Illasta oli siis tulossa hyvää vauhtia garagerockin juhlaa.

Yllä: promoottori Jay Myston toimistossaan Punaisessa paholaisessa. Alla: Pogo Barasin väki veljeilee artistien kanssa.

Pakko mainita paikasta ja henkilökunnasta, jotka toimivat muuten hyväntekeväisyysperiaatteella ja positiivisella yhteishengellä, että loistavaa! He myös ihmettelivät, miksi suostumme soittamaan lähes ilmaiseksi, ja teemmekö musiikkia ihan vain omaksi iloksemme. Paikalliset bändit kuulemma soittavat suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan rahan takia, jota sitten pyytävätkin armottoman paljon. Toisin sanoen eivät keikkaile juuri ollenkaan.

Palkkapizzamme oli suuri, oluset maistuivat pehmeiltä, krapulamme hirvittävä, majoituksemme toimisto. Älä häiritse, alkoholi on imeytymässä aivoihini.

Soittaminen oli ihan järjettömän hienoa siellä industrial-hallissa – porukka ihan järjetöntä, lämmintä. Hiki! Ja tärveltynyt kantapääni tahtoi haastaa riitaa kanssani. Tahtoo Pogon porukoitten tekemistä kaikkialle. Hyvä Siauliau!!!

Uni teki tosi hyvää tässä vaiheessa. Ja aamiaismunakkaat pierettävät muuten ihan sikana! Lumisade kohmettaa kohmeloiset sormet. Vuorossa vapaapäivä, ja mitä vittua sitä osaa muka tehdä vapaapäivänä Liettuassa? Hei, olen Liettuassa viettämässä vapaapäivää! No hei, mennään Kaunasiin hotelliin tuhlaamaan litejä. Siellä on internet-yhteys ja aamianen. Sairaan hieno kaupunki ja sairaan isot kaljat. Mäyräkoiran jälkeen saisi varmaan sydärin, paitsi M sanoo, ettei kaljasta voi saada sydäriä. No, kyllä nyt kahdestatoista 2,3 litran 4,6% oluesta yksi infarkti irtoaa. Mieti: 2,3 litran kaljapullo. Hinta noin 1,5€. Suomalaisen juopon unelma!

Loppukon nyt tämä saatanan kirjoittelu ja kaljan juonti alkakoon. Jos sitä yhden ottaisi, notta tulisi tuo uni kivemmin. 2,3 litraa.

Keskimmäisessä kuvassa todistusaineistoa Liettuan maineikkaista 2,3 litran oluista. Huh hah hei!