”Aika näyttää, onko tässä vielä järkeä vai ei” – haastattelussa paluun tehnyt 22-Pistepirkko

22-Pistepirkko julkaisi tiistaina uutta musiikkia ensimmäistä kertaa vuosikausiin, ja lisää on tulossa. Basisti Asko Keränen kertoo, miten ja miksi se on mahdollista.

Harjanvarsi pitää ovea raollaan maunulalaisen kerrostalon takapihalla. Kynnyksen yli sisään astuessa katse kiinnittyy kellaritilan menneitä vuosikymmeniä henkivään sisustukseen, joka vahvistaa arvaukseni siitä, että tämä on 22-Pistepirkon treenikämppä.

Huoneistossa on kova hälinä päällä, onhan merkkipäivä. Yhtye on julkaissut uutta musiikkia ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen, ja radiokanava Roll FM on pyhittänyt koko päivän Pirkkojen musiikille ja monenlaiselle bändiin liittyvälle ohjelmalle. Lähetystä ollaan juuri siirtämässä treenikämpän tiloihin, ja kakkukahvejakin asetellaan esille.

Rumpali Espe Haverinen häärää lähetyksen tekniikan parissa, ja laulaja-kitaristi PK Keränen on jäänyt jumiin Tampereelle maanantaina Suomen yli pyyhältäneen lumimyrskyn jälkimainingeissa. Bassoa ja koskettimia soittava veljensä Asko ehtii jututettavaksi hässäkän keskellä. Puheensorina ja kahdesta eri huoneesta kantautuva musiikki hiljenee hetkeksi, kun ovi sulkeutuu.

Elehtiväinen ja silminnähden innostunut Asko Keränen kertoo, ettei yhtye ole edes huomannut miettiä historiallista päivää sen kummemmin kaiken kiireen keskellä. Tulevan albumin työstäminen, musiikkivideoiden tekeminen ja keikkakuntoon treenaaminen ovat vieneet kaiken ajan ja huomion.

22-Pistepirkko julkaisi tuplasinglen Snakecharmer / Kind Hearts Have A Run Run hyvin osuvalla päivämäärällä 22.2.2022, mitä Keränen kuvailee yhtyeen huumorintajuksi parhaimmillaan.

”Levy-yhtiö oli aluksi sitä mieltä, ettei kannata julkaista tiistaina, mutta suostuivat kuitenkin. Sanoivat, että kun te kerran olette tuollaisia niin olkaa sitten vaan.”

Kulttibändin paluuta on odotettu, ja se on otettu lämmöllä vastaan. Yhtye on huomiosta luonnollisesti mielissään, mutta Keränen muistuttaa, että comeback voisi aivan hyvin herättää kysymyksen ”miksi?”.

”Totta kai mieluummin näin päin, vaikka olisimme varmaan jatkaneet vaikka ketään ei olisi kiinnostanutkaan. Olemme myös itsepäisiä.”

Iloinen vastaanotto oli tavallaan odotettavissa, sillä Keräsen mielestä 22-Pistepirkko on hyvä bändi.

”Ei siinä ole mitään vikaa. Tai totta kai siinä on hirveästi vikoja, mutta on se silti ihan hyväkin.”

”Olemme tavallaan osa rockmusiikin revivalia, eli olemme niin oikea rokkibändi kuin Suomesta löytyy. Siinä mielessä aika on myös meidän puolella.”

Artisti huomauttaa, ettei kolmikko yritä ratsastaa ”vanhan reliikkibändin” maineella ja tuudittautua ajatukseen, että menestys ja suosio tulevat itsestään.

”Kai se on tämä levy, joka arvottaa meidät. Tulevat keikatkin arvottaa meidät, ja joka hemmetin muukin juttu. Aika näyttää, onko tässä vielä järkeä vai ei, ja se on reilu peli.”

YouTube video

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin.

Bändi ryhtyi työstämään neljättätoista albumiaan jo vuonna 2015. Levyn julkaisemisen sijaan yhtye ilmoittikin jäävänsä määrittelemättömän mittaiselle tauolle muun muassa veljesten eripuraisuuden vuoksi. Tauko oli tuolloin 35-vuotiaan ja kautta aikain samassa kokoonpanossa pysyneen bändin historiassa ensimmäinen laatuaan.

Loppuvuodesta 2019 yhtye palasi keikkalavoille.

”Kun koronahässäkkä alkoi, olimme jo tavallaan sovitelleet riitojamme siihen pisteeseen, että puheet uuden levyn teosta uskallettiin aloittaa.”

Keränen kertoo, että albumien tekeminen on ollut kovin vaikeaa kautta aktin historian, ja se ”melkein aina hajottaa bändin”. Ensin ajatuksena oli julkaista vain yksi single, kuten nykyään on tapana.

”Sitten meidän kaveri sanoi, että olisi aika kiva, jos teiltä tulisi ihan uusi, oikea levy. Kun meidän hyvä työyhteisötunnelma jatkui, todettiin, että perhana, tehdään sitten se levy.”

Paluuajatuksen on kerrottu lähteneen liikkeelle kahdesta henkilöstä: Pekka Strengin pojasta Jooniasta ja Asko Keräsen gambialaisesta tuttavasta nimeltään Pa. Mies vakuuttaa, ettei taustalla ollut todella mitään kummempaa.

”Asuin Gambiassa vaimoni Katin kanssa sen yhden talven. Piirtelin ja rämpyttelin kitaraa auringossa, ja olin kaikin puolin tyytyväinen. En ollut puhunut tästä orkesterista mitään, olin vain tällainen hölmö valkoihoinen tyyppi siellä.”

Keränen uskoo vaimonsa kertoneen, että ”tuo ukko soittaa myös sellaisessa vanhassa bändissä”, sillä Pa tokaisi hänelle yhtäkkiä kesken kaiken, että ”teidän pitäisi panna se bändi kasaan”.

”Sitten Joonia Streng lähetti mulle tekstarin ja pyysi meitä soittamaan juhliinsa. Lähetin sen saman viestin Espelle ja PK:lle ja kysyin, mitä tehdään.”

Sitä mies ei osaa sanoa, olisiko kolmikko nyt tässä, jos paluutoiveen olisi esittänyt vaikkapa tuntematon fani. Ainakaan siitä ei ollut haittaa, että ehdotukset tulivat juuri näiltä henkilöiltä.

”No hei, me tykätään Pekka Strengistä ihan kauheasti! Ja Joonia on kiva.”

Albumin tekeminen ei ollut käynyt edes mielessä ennen vuonna 2019 soitettuja keikkoja, sillä kaikki trion jäsenet olivat kiireisiä muiden musiikkiprojektiensa parissa. Muutaman vuoden breikki teki Keräsen mukaan yhtyeelle todella hyvää.

”Meidän olisi pitänyt pitää taukoja aikaisemminkin! Nyt näemme toistemme hyvät puolet emmekä pelkästään huonoja.”

Tällä kertaa homma toimii ja yhdessä soittaminen tuntuu mukavalta. Aiemmin saattoi tulla riitaa tai musiikillisia erimielisyyksiä, mutta nyt bändi valikoi levylle vain sellaiset biisit, joista kaikki pitävät.

”PK ja minä olemme nyt himpun verran viisaampia ihmisiä, ja lempeämpiä toisiamme kohtaan.”

Eräs asia on muuttunut merkittävästi. Vaikka kolmikko ottaa yhtyeen toiminnan tosissaan, elämään mahtuu muutakin. Bänditoiminta on vapaaehtoista ja vain yksi osa jokaisen jäsenen omaa kokonaisuutta. Asioille annetaan aikaa.

”Aika herkästi saattaa lähteä sille samalle polulle, että nyt kiertue, sitten sitä ja tätä ja levy ja tota ja… Kun vanhat tavat iskee päälle, silloin täytyy pistää poikki!”

Keränen ei uskalla luvata bändin jatkosta, mutta ei ainakaan poissulje sitä, etteikö toiminta voisi jatkua uuden alkuinnostuksen jälkeenkin.

”Katsotaan. Tykkäävätkö ihmiset tästä levystä? Onko meistä kivaa soittaa näitä kappaleita? Miltä tuntuu olla keikalla, alkaako pänniä? Yritämme välttää sellaista ojaan hyppäämistä.”

”Tämä paluu on myös tavallaan vanhojen ihmisten lahja – että hei, tämmöisen saitte vielä. Haluatteko yhä?”

Bändin mielestä olisi hienoa, jos uudenlainen yleisö ja nuorempi sukupolvi löytäisi yhtyeen musiikkia uuden tulemisen myötä. Keränen miettii, että keikoillakin vallitsee erilainen energia, kun yleisössä on kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä.

”Aina se ei välttämättä ole niin! Jos menemme johonkin maahan, jossa olemme aina olleet kulttiakti, yleisössä on vain samanlaisia harmaapäitä kuin minäkin. Se on ihan ok, mutta tavallaan olisi hienoa, jos sen maan nuoret saisi ainakin kuulla ja miettiä, käykö niille tällainen vanhojen ihmisten rock.”

Ainakin Suomessa yhtyeellä on riittänyt kannattajia nuoremmissakin ikäluokissa.

”On aika liikuttavaa, kun jotkut 18-vuotiaat tulee sanomaan, että teidän bändihän on ihan mahtava! Vaikka ihan samalla tavalla se lämmittää, kun vielä muakin vanhemmat kertoo, että ne tykkää meistä. Mutta en mä sitä ikää niin paljon mieti.”

YouTube video

Noin puolet tulevan Kind Hearts Have A Run Run -nimisen albumin kappaleista on peräisin seitsemän vuoden takaa, kun levyä ryhdyttiin työstämään ensimmäisen kerran. Bändi pyöritteli myös ajatusta puhtaalta pöydältä aloittamisesta, sillä uusista aihioista riittäisi useammankin levyn aineksiksi.

”Ajateltiin, että tehdään nyt ensin nämä vanhat biisit loppuun, kun ne on kuitenkin hyviä.”

Vuonna 2015 aloitettuja kappaleita muokattiin ”aika paljon”, joten vanhojen ja uusien biisien eroa tuskin huomaa levyllä selkeästi. Osa näistä kappaleista on revitty täysin auki ja kasattu uudestaan.

”Ehkä yksi kappale, 7 am on hyvin samanlainen kuin silloin aikoinaan. Mutta silloin olimme niin eripuraisia ja väsyneitä tomppeleita, että eihän siitä mitään tullut.”

Keräsen mielestä uudella albumilla kuullaan vanha tuttu bändi, joka on yhä yhtä tunnistettava, mutta mukana on myös elementtejä jäsenten omista projekteista. Mies ei osaa sanoa, onko luvassa yllätyksiä, sillä hän ei tiedä, mistä kuulijat yllättyvät.

”Kaikista meidän omista retkistä on jäänyt jotain sellaista, että osa kappaleista kuulostaa vähän folkilta… Mutta on tämä kyllä Pistepirkko-musaa. On, on, on.”

Tällä hetkellä albumi on vielä muun muassa Jesse Markinin kanssa työskennelleen Totte Rautiaisen miksattavana.

”Tähtäämme siihen, että koko pala olisi miksattu kasaan kuukaudessa. Toivotaan, että levy ilmestyy vielä loppukeväästä, mutta sen takia meidän täytyy… tehdä tätä vaan”, Keränen sanoo ja taputtaa käsillä tahtia.

Albumin julkaisee Universalin alainen Johanna Kustannus, jolla on pitkä historia suomalaisessa rockmusiikissa. Bändi pyrkii keskustelemaan asioista levy-yhtiön kanssa yhteisymmärryksessä, vaikka kolmikolla onkin taipumusta itsepäisyyteen.

”Kun kaikki kappaleet on miksattu, mietimme yhdessä, olisiko levyllä vielä jokin singleksi sopiva biisi.”

Yhtyeen ”oma” eli Keräsen ja Quintus Kannegiesserin pyörittämä Bone Voyage -levy-yhtiö on tullut tiensä päähän. Sen viimeiseksi julkaisuksi jää näillä näkymin Keräsen ja hänen vaimonsa Kati & Asko -duon maaliskuussa ilmestyvä albumi.

”Minä en jaksa enää pyörittää sitä, ja Quintus asuu Saksassa. Mulla meni tarmo, kun siitä ei oikein tullut rahaa. Nyt on sitten tavallaan tapettu yksi murhe pois.”

Universalia ehdotti bändin oma keikkamyyjä.

”Se on kuulemma hyvä levy-yhtiö nykyään, Abbakin on siellä. Lähetimme sinne kolmen kappaleen demon viime keväänä, ja he tykkäsivät, joten teimme tuollaisen lisenssisopimuksen.”

Vuonna 1980 uransa aloittanut yhtye on nähnyt monenlaisia aikoja, ja bisnes on muuttunut kovasti jo pelkästään yhdentoista vuoden levytystauon aikana. Keräsen mielestä nykyään tehdään todella hyvää musiikkia monissa eri tyyleissä, mutta artistien kannalta tilanne on kääntynyt huonommaksi.

”Jos miettii, millä tavalla vaikka suoratoistoista tulee rahaa, ei se ole reilua. Ymmärrän hyvin, miksi jotkut muusikot sanovat, ettei ole mitään järkeä tehdä levyjä, koska niillä ei tienaa mitään. Se raha menee jonnekin muualle, enkä tiedä, mihin se loppujen lopuksi menee.”

”Olisi kivaa, jos se olisi reilumpaa, koska se voisi oikeasti olla reilumpaa. Koko maailma voisi olla reilu, mutta eihän se ole!”

Keränen näkee 22-Pistepirkon aseman nykypäivän musiikkimaailmassa marginaalisena, mutta ”vanhassa tutussa jutussa” on oma särmänsä.

”Olemme pitkän linjan underground-yhtye, joka on saanut melko tarpeeksi arvonantoa. Saamme tehdä just sellaista musiikkia kuin huvittaa, soittaa sellaisia keikkoja kuin huvittaa, ja pitää sellaisia vaatteita kuin huvittaa. Tässä meidän pienessä leikkilaatikossa on paljon vapautta.”

”Meillä on jostain syystä jokin maalaisjärki pitää tämä bändi relevanttina. Ehkä se johtuu meidän kaikkien kolmen yhteisestä kemiasta, että emme päästä tätä tärviölle.”

Hyvä niin. Tervetuloa takaisin!

Lisää luettavaa