Maaliskuun Rumban kannesta katseleva Anssi Kela on uusimmalla levyllään kuumempi nimi kuin aikoihin. Akseli Hiltusen mukaan albumi muistuttaa hieman Ilkka Alangon Elektra-levyä. O-ou.
Teksti: Akseli Hiltunen, kuva: Risto Vauras
Anssi Kela: Anssi Kela
Live Nation
Paluu menneisyyteen.
Viime vuosina suhteellisen vaatimatonta huomiota nauttinut Anssi Kela palaa viidennen, artistin nimeä kantavan soololevynsä kanssa. Kela tarjoaa tällä kertaa 1980-luvun idoliensa hengessä toteutettua popmusiikkia. Artistin aiempaan tuotantoon perehtyneet huomaavat, että lyyrisesti Kela on ennallaan – uutuus eroaa Aukio-levystä (2009) nimenomaan soundillisesti.
Siinä missä Aukio tarjosi hieman psykedeliaan kallistunutta kitararockia, on uutukainen hyvinkin tanssittavaa popmusiikkia kasarihengessä – 2000-luvun soundein, tosin. Anssi Kela -albumin kappaleet tuovat hieman muutaman vuoden takaisen Ilkka Alangon Elektra-soolodebyytin, mutta Kela onnistuu Alankoa paremmin.
Soundiuudistus toimii: Anssi Kela ei ole kuulostanut näin raikkaalta sitten Nummela-debyyttinsä (2000). Levyä vaivaavat silti samat ongelmat kuin edeltäjiään, ja täyteraitojakin löytyy.
Anssi Kela on monipuolinen ja taitava muusikko, mutta eheää levykokonaisuutta hän ei toistaiseksi ole tehnyt.
Arvio on julkaistu Rumbassa 3/13. Kuuntele levy Spotifyssa.