Etiopian musiikkikentällä alkoi myräkkä, kun maan ensimmäisen rockyhtye Jano julkaisi lokakuussa debyyttinsä. Orkesterin pääsolisti hylkäsi kirkkokuoron ja keskittyy nyt rockarin elämään laulamalla kotimaastaan ja rakkaudesta.
Teksti ja kuva (alla): Annastiina Airaksinen, promokuva: Jano
Etiopialainen musiikkimaailma on aiemmin tunnettu lähinnä jazzista ja perinnemusiikista. Mulatu Astatken kaltaiset taitavat jazzmuusikot ovat vierailleet Suomessakin, mutta nyt Etiopia haluaa näyttää maailmalle osaavansa myös soittaa rockia, tuota länsimaista hapatusta.
Jano, tai usein tarkennetusti myös Jano Band, uhoaa kotisivuillaan edustavansa uutta rockin vallankumousta ja olevansa musiikillinen maanjäristys, joka vie maailmanmusiikin aivan uudelle tasolle. ”Rock the world music”, se julistaa Ertale-debyyttilevynsä selkämyksessä.
Harvoin särökitaroita ja elektronisia vaikutteita näkeekään yhdistettävän näin vahvasti kansanmusiikkiin. Perinteiset etiopialaiset melodiat ja rytmit ovat Janon kappaleissa punaisena lankana. Tuskin tällainen rock muuten uppoaisi kansaan sillä volyymilla, millä se nyt tekee.
Riehakas on laimea termi kuvaamaan sitä, miten yhtye on otettu vastaan. Levynjulkaisukeikka pidettiin lokakuussa 2012, mutta nyt jo yhtyeen nimi on kaikkien huulilla. Kadunvarret ovat täynnä yhtyeen tulevien keikkojen mainoksia, ja jokaiselta cd-levyjä kaupittelevalta löytyy tarjota Jano Bandin levyä.
Paikallisen sosiaalisen median keskustelupalstat vilisevät niin haukkuja kuin suitsutustakin. Osa iloitsee, että etiopialainen musiikki ottaa vihdoin askeleen eteenpäin, kehittyy uuteen suuntaan ja löytää uusia tyylilajeja. Toiset ovat kauhuissaan ja väittävät, että länsimaiset vaikutteet tuhoavat maan omaleimaisen musiikin.
Eräs pääkaupunkiseudun opiskelijapoika tiesi bändin, muttei arvostanut sitä ollenkaan. Yhtyeen pääsolisti Debekulu ”Dibe” Tafesse kun on ollut yksi sukupolvensa lupaavimmista ortodoksisen kirkon kuorolaulajista. Nyt virret ovat vaihtuneet rockiin, mikä on uskonnollisessa maassa monen mielestä anteeksiantamatonta. Osan mielestä etiopialaisen musiikin alamäki alkoi jo, kun 1980-luvun sotilasdiktatuurin aikaan Roha Band sähköisti seesteisen perinnevaikutteisen musiikkinsa.
Suomalaisen, raskaaseenkin musiikkiin tottuneen korvin Janon rock ei ole kovin rock. Mielenkiintoista se silti on. Kun neljästä laulajasta on Hewan ”Fifi” Gebrewoldin vuoro laulaa, tuntuu kuin itse Paula Koivuniemi olisi astunut lavalle kimaltavassa tiukassa mekossaan. Rockshow on yhtä kova kuin Koivuniemellä Provinssirockissa – eli kova, mutta kelpaisi silti myös Radio Novan aalloille.
Lyhyitä rastojaan heiluttava Hailu ”Wajjo” Amerga puolestaan tuo esiintyessään Janon musiikkiin sen verran funkia ja hiphopia, että se alkaa kitarasäröjen ja villin liveyleisön kanssa kuulostaa melkein Rage Against the Machinelta. Pääsolisti Tafesse kuulostaa levyn avausraidalla Ethiopiawit Konjolla puolestaan ajoittain aivan Eros Ramazzotilta, jota Eric Clapton säestää tunnelmallisella kitarallaan. Kaiken kaikkiaan melkoinen musiikillinen sekoitus.
Rumban salainen agentti pääsi todistamaan, kun lauantaina 9. maaliskuuta Jano esiintyi Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa ison kauppakeskuksen sisäpihalla. Laphto Mallin pihamaalla ja sitä reunustavalla toisen kerroksen kävelytasanteella tungeksi arviolta kolmisentuhatta kuulijaa.
Addiksessa on asukkaita enemmäin kuin Suomessa kansalaisia, joten väkeä riitti, vaikka harvalla tavallisella etiopialaisella on varaa konsertteihin. Opiskelijat saivat pääsylipuista neljänneksen alennusta. Peruslippu maksoi 200 birriä, noin kahdeksan euroa. Sillä hinnalla saa ravintolassa vähintään 14 olutta tai ostaa paikallisbussiin 133 kertalippua. Konsertti on siis melkoinen sijoitus. Yleisö oli pääosin parikymppistä, keskimääräistä paremmin toimeen tulevaa porukkaa.
Suurin osa yleisöstä tuntui olevan selvin päin, mutta meno oli silti riehakkaampaa kuin missään suomalaisilla rockkeikoilla. Kaikki tanssivat, huusivat laulujen sanoja ääneen ja hyppivät kädet ilmassa. Jano on uudenlaisella musiikillaan luomassa kaupunkiin massahysteriaa. Yhtye veti kolme erillistä settiä, joiden välissä dj-kaksikko viihdytti yleisöä. Konsertti kesti kokonaisuudessaan lähes kolme tuntia ja mukaan mahtui Janon oman tuotannon lisäksi myös kansanlauluja ja covereita.
Rock ei ole vieras käsite moderneille etiopialaisille. Kaupungin nuoret kuuntelevat jopa Bon Iveria, vaikka P-Squaren Chop My Money onkin suositumpi länkkärihitti. Siitä on jopa tehty paikallinen versio. Mutta Etiopiasta kertovat, pääkielellä eli amharaksi lauletut ja maanmiesten esittämät rock-kappaleet ovat jotain ennennäkemätöntä.
Kymmenhenkisen Janon on laittanut kasaan kansainvälistynyt manageri, herra Addis Gessese. Hän on maailmalle tuttu Bob Marleyn lesken Rita Marleyn ja reggaelegendan muiden perillisten managerina. Jano Band kiittää Etiopian bisnesmaailmaan palannnutta manageria levynkannessaan kaikkivoivan Jumalan nimeen: ”Hän näki etiopialaisen musiikin pystyvän saavuttamaan korkeimman asteen siinä, mitä tulee kansainväliseen arvostukseen.”
Etiopia on ainut Afrikan maa, joka ei italialaisten valloitusyrityksistä huolimatta ole joutunut siirtomaaherrojen hallintaan. Vuoristoinen Itä-Afrikan maa, jolta puuttuu yhteys merelle, on ainakin vuosituhannen vaihteeseen saanut olla suhteellisen rauhassa länsimaisilta vaikutteilta. Diktaattorit ovat toinen toisensa perään hallinneet maata vuosikymmeniä ja etiopialaista kulttuuria on vaalittu omaperäisenä, mitä se monine perinnesoittimineen ja falsettilauluineen onkin. Kansainvälistyminen, talouskasvu ja internet ovat muuttaneet tilannetta, mikä alkaa nyt näkyä myös musiikissa.
Sananvapaus ja uudistukset eivät ole ihan tottumallamme tasolla, joten moni suhtautuu uuteen ja räväkkään epäluuloisesti. Ei siis ihme, että joukkohurmoksen lisäksi Jano on saanut osakseen myös kritiikkiä.
On mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle Etiopiasta, sen luonnon ja naisten kauneudesta sekä rakkaudesta laulava yhtye pääsee. Etenkin, kun se laulaa englannin sijaan amharaksi. Saa nähdä, tuleeko yhtyeelle joku päivä kutsua Suomeen vaikkapa Maailma kylässä f-tapahtumaan, Pori Jazziin tai vaikka jollekin rockfestarille.
