Espanjalaiset vakuuttivat toistamiseen. Kehuttu Delorean toimii kuin aikakone.
Teksti: Marko Ylitalo
Eurosonic Noorderslaag
12.–15.1.2011 Groningen, Hollanti
Delorean tarkoittaa useimmille vielä sitä automerkkiä, joka oli Michael J. Foxin ohella pääosissa Paluu tulevaisuuteen -trilogian elokuvissa. Pienestä Pohjois-Espanjan baskikylästä ponnistanut samanniminen yhtye saattaa kuitenkin kohta muuttaa asiaintilan. Barcelonalaistuneet muusikot ovat jo kiertäneet muun muassa Miike Snow’n kanssa ja remiksanneet niin The XX.ää kuin Franz Ferdiandiakin.
Keskiviikon paksu sumu esti näkemästä nelikon ensiesiintymisen Eurosonicissa (ei siksi, että näkyvyys klubilla olisi ollut yhtä surkea kuin ulkona, vaan siksi, että suunnistusta edesauttavat maamerkit peittyivät usvaan, mikä johti eksymiseen), mutta vahinko korjaantui jo seuraavana iltana Vera-klubilla.
Paikka oli lähes yhtä täynnä kuin edellisiltana esiintyneen toisen espanjalaiskokoonpanon Crystal Fightersin aikana. Joko keskiviikon sumu oli eksyttänyt muutkin Deloreanista kiinnostuneet tai sitten bändi oli vakuuttanut jo vuorokautta aikaisemmin ja saanut sanan hyvästä keikasta kiirimään.
Lavalla parrakas nyökyttelijä Guillermo Astrain vääntelee laitteistonsa nuppeja kuin mikäkin timokaukolampi ja lisää kerroksia yhtyeen ilmavaan soundiin. Basisti-laulaja Ekhi Lopetegi puolestaan näyttää nörtiltä, joka on pukeutunut aivan liian lämpimään villatakkiin.
Aurinkoista ja Madchester-vaikutteista syntikkapoppia tekevä Delorean tuo mieleen Cut Copyn, Cariboun, Memory Tapesin ja The Ruby Sunsin lisäksi Göteborg-soundin kärkinimet, kuten Air Francen ja JJ:n. Ruotsalaisiin verrattuna yhtye ei jää yhtä hahmottomaksi vaan se pystyy olemaan takuuvarma tanssittaja eteerisyydestään huolimatta. Delorean olisi omiaan esimerkiksi Flow’hun.
Eurosonicin-keikka keskittyi Pitchforkin syystäkin kehumien Ayrton Senna -ep:n ja Subiza-albumin materiaaleihin, joilta on häivytetty aikaisemmat rockvaikutteet. Ei uskoisi, että Delorean aloitti kymmenen vuotta sitten soittamalla hardcore-punkia. Ei varsinkaan päätösbiisin aikana, jossa se sämpläsi jotakin tuikituttua yhden hitin ihmettä ja vei suoraan 1990-luvulle kuin aikakone Marty McFlyn edellä mainituissa scifikomedioissa – tai kuin kotimainen Shine 2009 omilla keikoillaan.
MySpace: Delorean