H2Ö on ILMIÖn jatko: ”Suomessa tehdään ihan liikuttavan paljon hyvää musaa, varsinkin jos ei anna genrerajojen hämätä”

16.04.2014

ILMIÖ teki asiat omalla tavallaan. Nyt on H2Ö:n vuoro.

Teksti: Jarkko Fräntilä, kuva: Kristian Jalava

Eilen tiistaina ilmoitettiin täysin uudesta, hieman marginaalisempaan musiikkiin keskittyvästä festivaalista Turun alueella. H2Ö:n taustalta löytyy tuttuja järjestäjiä suureen suosioon nousseen ILMIÖ-festivaalin taustaorganisaatiosta.

Otimme H2Ö:n tiimoilta yhteyttä Mikko Levóniin, joka ilmoitti tittelikseen ”ohjelmatuottajan tai ohjelmavastaavan tai jotain sinnepäin.”

Tämä kertoo jotain festivaalien tarkoitusperistä ja järjestäjien asenteesta. Titteleillä ei ole väliä, ja musiikki on tärkeintä.

H2Ö:n ohjelman löydät täältä.

Mitä tekemistä H2Ö:llä on ILMIÖn kanssa?

H2Ö:n taustavoimat on suurinpiirtein samat kuin ILMIÖ:llä. Ollaan saatu lisää jengiä mukaan. Innostusta näemmä riittää. Tottakai H2Ö tulee myös näyttämään tekijöiltään Ei ne seeprat raitojaan pakoon juokse. Luovuus ja omalaatuisuus ovat ainakin minulle ylipäänsä hyvin tärkeitä, jos on pakko energiaa johonkin käyttää. Asioita täytyy uskaltaa kokeillla tehdä eri tavalla kuin muut.

Uusi mesta tuo uusia juttuja, eli kyseessä on kuitenkin eri tapahtuma. Taaksepäin ajateltuna jokainen ILMIÖkin oli toisestaan poikkeava. Alusta saakka on ollut hyvin selvää, että ILMIÖ jää Uittamolle. Otettiin me Ö -kirjain sentään messiin sieltä

ILMIÖ alkoi kasvaa jo melko suureksi, ja ihmiset tulivat sinne ympäri Suomen. Oliko tässä yksi syy siihen, että H2Ö syntyi ja on tätä nykyä Ruissalon telakka-alueella?

Ei ILMIÖ varsinaisesti yleisömäärältään koskaan juurikaan kasvanut, toki sinne lisäiltiin lavoja ja soittoslotteja yms. Maineen puolesta kaari on olllut hyvin nousujohteinen, vaikkakin omituinen yhtälö. Jotkut musalehdet saattoivat jättää festarikalentereistaan kokonaan pois, mutta esimerkiksi Yle teki viime vuonna ihan television pääuutislähetykseen insertin paikan päältä.

Toinen syy on siinä, että viiden vuoden jälkeen tuntuu tosi kivalta tehdä välillä jotain muuta. Nämä hommat vie kuitenkin tuottaja-Tuomakselta ja allekirjoittaneelta melkoisen siivun vuodesta. Se on varmaan se suurin motivaatio. Vaihtelu virkistää. Ja H2Ö:n alue on fantsu yhdistelmä industriaalihenkeä, luonnon vehreyttä ja saaristolaisromantiikkaa. Mielenkiintoinen tapahtumaympäristö on yleensäkin supertärkeä juttu tunnelman kannalta. Peruskarsinan vapautusarmeija.

Miten H2Ö:n budjetti vertautuu ILMIÖÖn? Millä tavoin houkuttelette yli 80 artistia soittamaan festivaaleillenne, kun esimerkiksi ILMIÖn budjettikaan ei käsittääkseni satumaisen suuri ollut?

Onneksi suuri osa artisteista tietää mihin on ryhtymässä. Meillä on buukkaukset toimineet lähinnä siten, että ollaan itse kyselty kiinnostavia esiintyjiä, jotka ovat tahoillaan sitten mukavan usein mielissään ja suostuvaisia. Ja yleensä vältellään jokaisissa isoisän ristiäisissä soittavia. Kivempaa nähdä harvinaisempia herkkuja. Esimerkkinä kybällä kymmenisen vuotta fanittamani Risto, jota emmin hetken, kun se soittaa tulevana kesänä uuden menestyslevynsä myötä vähän joka puolella. Mut on se (tai ne, keikalla yhtyeenä) aina livenä niin vakuuttava, että antaa mennä vaan!

Suomessa tehdään ihan liikuttavan paljon hyvää musaa, varsinkin jos ei anna genrerajojen hämätä. ILMIÖssähän oli se meininki, että yksikään ”projekti” ei soittanut festarilla kuin kerran. Siltikin oivallisista bändeistä on aina jopa ylitarjontaa, niin kuin nytkin. H2Ö:ssä on ilmiöllisen verran uusia artisteja, mutta päätettiin kuitenkin ottaa mukaan joitakin Uittamolla vuosien aikana esiintyneitä. Suurinpiirtein samalla artistibudjetilla per päivä mennään kuin ILMIÖssä.

H2Ö:n festivaalialueella on performansseja, installaatioita ja muita poikkitaiteellisia asioita. Eikö pelkkä musiikki riitä enää siihen, että ihmisiä saadaan houkuteltua paikalle?

Siisteintä olisi, että festari möisi joskus loppuun ennen kuin yhtäkään esiintyjää on julkistettu. Installaatiot, performanssit sun muut luovat sellaista välttämätöntä yleistunnelmaa, jota ilman muistot viikonlopusta olisivat varmasti köyhemmät. Itse olen haaveillut tieteen yhdistämisestä jotenkin festarikulttuuriin. Olisi jotain ihme härpäkkeitä ja hulluja keksijöitä rivissä, sellainen maailmannäyttely-meininki tai muuta sellaista. Kodinkonemusiikin Ystävät Ry taitaakin itseasiassa olla buukattuna jo tälle kesälle!