Jokaisen itseään kunnioittavan muusikon pitäisi kirota Myspace alimpaan helvettiin ja lopettaa sen käyttäminen välittömästi. Entinen bändien luottopalvelin on muuttunut vääjäämättä tuhottoman takkuilevaksi nettitunkioksi. Mitä on tapahtunut?
Teksti: Jussi Saarinen, kuva: Myspace.com
Kysymykseen vastaaminen on oikeastaan aika yksinkertaista. Aluksi suuri ja mahtava Facebook vei Myspacelta ihmiset. Kun Myspace sitten yritti tehdä kasvojenkohotuksen keskittämällä voimansa musiikkiin, oli jo liian myöhäistä.
Jo pian vanha ja väsynyt dinosaurus alkoi jäädä SoundCloudin ja Bandcampin kaltaisten nuorempien ja kepeämpien sivustojen jalkoihin. Spotify löi viimeisen naulan arkkuun.
2000-luvun puolivälissä tilanne oli vielä erilainen. Myspace dominoi dikataattorin ottein musiikkiportaalien kapealla kentällä. Silloin sivustossa olikin vielä potkua. Siitä oli jopa todellista hyötyä artisteille, kuten Le Corps Mince de Françoisen eli nykyisen LCMDF:n tapauksessa – bändihän ponnahti pinnalle Myspaceen laitettujen kotidemojensa ansiosta.
Enää Myspacen uppoamista ei kuitenkaan pysäytä mikään. Vuoden alussa sivusto laitettiin myyntiin, väkeä on potkittu runsain määrin pihalle ja palvelu on menettänyt miljoonia käyttäjiä lyhyessä ajassa (viimeisimpien tietojen mukaan tarjouskilpa näyttää ratkenneen Activision-pamppu Bobby Kotickin johtaman sijoittajaryhmän hyväksi).
Valoa tunnelin päässä ei juuri näy. Viimeisimmät uudistukset on vain suunniteltu karkottamaan sivulta loputkin sunnuntaisurffaajat. Ilman rekisteröitymistä ei pysty kuuntelemaan mitä haluaa, vaan musiikin nauttimiselle on pantu määrällisiä estoja. Mitä hittoa?
On suorastaan ihme, että bändit ovat sietäneet Myspacea näinkin kauan.
Ensinnäkin, biisien äänenlaatu sivustolla on sysipaska. Studiossa hiellä ja tuskalla hinkatut unelmasoundit tärvellään ajamalla biisit Myspacen digitaalisen sirkkelin läpi. Ennen muuta soundeihin panostavat artistit kärsivät tästä, mutta osansa saavat myös kuluttajat, jotka joutuvat sietämään tätä halventavan luokatonta äänimössöä.
Toiseksi, Myspace on musiikin markkinointikanavana surkea. Facebookin ja Twitterin aikakaudella keskeiseksi promootio-ominaisuuksiksi ovat nousseet monipuoliset embed-mahdollisuudet, linkittämisen vaivattomuus ja sivuston kitkaton yhteistoiminta muun sosiaalisen median kanssa. Myspace ei loista missään näistä, vaikka NME mainospuheessaan toista väittääkin.
Kolmanneksi, Myspace tulvii yli. Se on kaoottinen tunkio: täynnä turhaa hälyä ja pullollaan satojen tuhansien hajonneiden bändien vanhoja biisejä. Bändit spämmäävät toistensa sivuilla ja ystävystyvät vain saadakseen lisää ystäviä.
Miksi siis roikkua väkisin vanhassa, kun parempaakin on tarjolla? Music Think Tank -sivustolla esitellään kolme varteenotettavaa Myspacentappajaa.
Sound Cloud on suosittu ja helppokäyttöinen musiikinjakoväline. Sitä hyödyntävät ahkerasti niin levy-yhtiöt, bändit kuin musabloggaajatkin. Tiedostojen laatu säilyy ja niitä on kätevä jakaa sosiaalisessa mediassa. Uusinta uutta on yhteistyö Tumblr-mikroblogialustan kanssa
Bandcamp on kuin Myspace, mutta peittoaa sen kaikilla osa-alueilla – paitsi tunnettuudessa. Se välttää ylitulvimisen ja hälyongelman sekä auttaa bändejä myös myymään omia tuotoksiaan. Kaiken lisäksi sivuston ulkoasu on tyylikkäästi ajan hermolla.
Brittiläinen Audiorokit taas ei ole niinkään perinteinen musiikinjakosivusto, vaan lahjakkuuksien seulontaan keskittyvä väline, joka helpottaa muusikoiden ja kykyjenetsijöiden yhteistyötä. Myös sen kaltaisilla palveluilla lienee tulevaisuudessa rutkasti kysyntää.
Miksi Myspace sitten porskuttaa edelleen – vaikkakin toinen siipi maassa?
Ongelman ydin on se, että Myspacesta on tullut käsite nettimaailmassa. Se on itsestäänselvyys.
Edelleen – kaikesta edellä esitetytä huolimatta – suurin osa niin ammatti- kuin amatöörimuusikoistakin kaataa taiteellisen työnsä hedelmät Myspacen roskalavalle mätänemään. Siellä tulevaisuuden ladygagat nököttävät tasavertaisena satojentuhansien rebeccablackien rinnalla.
Herätkää, muusikot ja musiikinrakastajat! On tullut aika saattaa Myspace viimeiselle matkalleen.