Suomessa vuonna 2009 Bloc Partyakin lämmitteleiden manchesterilaisten uutuussingle korostaa kuvaa laimeasta ja hahmottomasta jättömaa-indiebändistä. Kome desilitraa Musea, kaksi teelusikallista New Orderia, hyppysellinen Passion Pitiä ja voilá – syntyy Delphic.
ISH: Delphic, Metric, Clinic, mitä näitä nyt on. Delphic vaikuttaa olevan ic-loppuisten bändien tylsimmästä päästä.
TF: Nick Trianilla oli muuten Delphic-niminen levy-yhtiö jo kauan ennen Solitia. Sille levytti muun muassa Manboy aikanaan. Mutta tämän biisin hätääntynyt laulanta muistuttaa häiritsevästi Musen Matthew Bellamysta. Se saa minut voimaan pahoin.
ISH: Kuulostaa Musen ja Passion Pitin sekoitukselta. Syntetisaattoreista tuleva orientaalihässäkkä tuntuu pahasti päälle liimatulta.
TF: Tosiaan, tolla on japanimenoa! Siitä tulee aika paljon mieleen 1980-luvun Duran Duran, joka käytti samankaltaisia elementtejä. Duran Duran oli kuitenkin hyvä ja omaperäinen, mitä nämä eivät ole. Halpa eksotiikka viehättää aina, mutta tämä biisi on tosi turvallinen.
ISH: Sekoilu puuttuu kokonaan. Jos kerta, kun yhtye lähtee Japani-gongi-linjalle, olisi sen voinut viedä vielä rajummin yli.
TF: Indierock on nyt niin suosittu genre, että näitä kahden pennin delphicejä tuntuu kasvavan joka oksalla. Huolestuttavinta on se, että moni niistä menee suosiossa laadukkaiden bändien ohi.
Drive-elokuvan jälkimainingeissa uudelleen pinnalle nousseen ranskalaisen elektrotuottajan ja dj:n Kavinskyn paluu ei kuulosta kovin erilaiselta kuin hänen aiemmat ep-julkaisunsa viiden kuuden vuoden takaa. Ja se on vain hyvä asia. Debyyttialbumi Outrun ilmestyy helmikuun lopulla.
ISH: Äijä sytyttää savukkeen ja lähtee kruisailemaan. Kansi on kuin suoraan Drive-leffasta, ei mitenkään yllättävää.
TF: Arvostan Kavinskyn mainetta kusipäisenä jätkänä. Käsittääkseni hän on ylimielinen ranskalainen paska, joka tappelee takahuoneissa ja tekee hyvää musaa.
ISH: Nostatusbiisi, mutta sellaisenaan liian hidas diskossa tanssittavaksi. Autolla-ajomusiikkia. En ole ikinä ajanut autoa, mutta assosioin monet biisit autoon.
TF: Estetiikka on suoraan vuodelta 1984, mutta vain paremmin tuotettuna. Rummut ajetaan valmiiksi täyteenahdetun soundin yli. Kavinsky iskee mehevään suoneen, koska tämän genren faneja on riittänyt jo vuodesta 2006 lähtien. Muut Ed Banger -levymerkin artistit ovat tainneet siirtyä houseen.
ISH: Kavinsky jatkaa riskittömästi samalla reseptillä kuin aiemminkin. Ranskalaiset artistit jämähtävät aina samaan konseptiin, mutta osaavat silti tehdä sen jotenkin tyylillä. Ajattele vaikka Justicea tai Airiä.
TF: Kavinsky varmaan vetää näitä tuuttauksiaan alati pienenevillä klubeilla vielä 20 vuoden päästäkin. Jämähtänyttä musiikkia, joka kuulostaa silti raikkaalta brostepiin tai Swedish House Mafiaan verrattuna. Miksi pitäisikään vaihtaa toimivia elementtejä? Tuntuisi karmealta, jos uuden Kavinsky-biisin puolivälistä hyökkäisi dubstep-droppi. Mitä siitä seuraisi?
ISH: Ranska-house-steppiä? Italo-steppiä? Drive-steppiä?
TF: Kuulostaa kehittämisen arvoisilta genreiltä. Ennen dubstepiä oli jo 2-step ja ties mitä steppejä. Loppumääre -step lienee tanssimusiikille sama kuin -core heavylle ja -wave indielle.
Tätä me kaikki olemme varmasti odottaneet: Suvi Teräsniska on tehnyt albumillisen Yö-covereita. Teille kaikille, keille Yön alkuperäiskappaleet ovat liian rockia, saapui pelastus 8. helmikuuta, kun Hän tanssi kanssa enkeleiden -levy ilmestyi.
ISH: Yön versioiminen on kaupallisesti ovela veto. Tyypilliselle Radio Nova -kuluttajasegmentille Yön setätylytys voi tuntua liian raskaalta. Näin saadaan kampaajatäditkin tykkäämään näistä biiseistä.
TF: Yön heavyjyystö on kauheaa. Kappalehan on hirveän pateettinen mutta pohjimmiltaan ihan nätti popiskelmä. Huomaamattomampi sovitus antaa laululle tilaa.
ISH: Vain elämää -sovitus, ammattilaiset asialla. Tämä on kuin joululaulu. Jopa kammottavat kuorot ovat mukana.
TF: Huh, jos tämä vedettäisiin Vain elämää -sarjassa, niin kyllä kyynelkanavat pulppuaisivat. Olli Lindholmin on pakko mennä seuraavalle Vain elämää -tuotantokaudelle! En ole muuten koskaan selvittänyt, mitä tässä kappaleessa oikein sanotaan.
ISH: Googlataan! Kaksplus.fi:n keskustelupalsta kertoo, että aiheena on ”miehen viimeiset hetket ennen itsemurhaa” ja ”pettäminen, itsemurha ja luottamuksen menetys.”
TF: Siinä vasta tyypillinen iskelmäankeilun aihepaletti. Sanoituksessakin käytetään populistisesti suomalaisia ikiteemoja kuten lumihankea.
ISH: Tyypillistä suomalaista pessimismiä. ”Kyllä se puhdas onni kuitenkin katoaa, vain viinapulloon voit luottaa.”
