Satin Circus on uusi kotimainen poikabändi, joka soittaa, laulaa ja kirjoittaa omat biisinsä. Sony Music julkaisi Suomen One Directioniksi tituleeratun yhtyeen Emma-ensisinglen huhtikuussa. Kappaleesta on myös ohjattu musiikkivideo, jossa Krippe, Axel, Paul ja Olli ajelevat autolla Floridassa.
TF: Huvittavaa, että levy-yhtiö järjesti näille nimmarinjakotilaisuuden Kampissa, vaikka bändiltä on tullut vasta yksi biisi. Merchandiseakin myydään näköjään netissä.
MV: Panokset ovat selkeästi kovat. Harmi vain, että biisi kuulostaa niin laulukilpailumusalta, että se voisi soida missä tahansa Idolsissa, X Factorissa tai Voicessa. Toisaalta siihen on varmasti tähdättykin.
TF: Biisistä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Esimerkiksi Frontside Olliesta tuli hitti sen takia, että se oli vähän ärsyttävä biisi. Tässä ei ole mitään sellaista.
MV: Frontside Ollie oli korvamato, kun taas tämä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotenkin kuvaavaa, että kundit ajelevat musavideossa Minillä eivätkä Mustangilla. Omassa genressään biisi on silti epäilemättä muotovalio.
TF: Mistäköhän se muuten johtuu, ettei ysärillä kukaan halunnut olla poikabändi, mutta nyt bändit ilmoittautuvat vapaaehtoisesti promoteksteissään poikabändeiksi?
MV: Varmaankin siitä, että poikabändien kulta-ajoista on kulunut niin paljon aikaa. Ihan nastaa silti, että Satin Circus on päättänyt tehdä iloista poppia eikä mitään kahden pennin molliruikutusta.
Mitä saadaan, kun yhdistetään jääkiekon MM-kisat, Suomen joukkueenjohtaja Timo Jutila, Putous-sketsisarjasta tuttu Samppa Linna, iskelmäkaksikko Matti ja Teppo sekä ripaus dubstepiä? Tietysti lätkän MM-kisojen kisabiisi.
MV: Olen lähtökohtaisesti urpojen lätkäbiisien ja eurohumpan ystävä. Tätä en kuitenkaan voi sietää, koska vihaan Putousta yli kaiken.
TF: Itselläni on kahtiajakoinen suhtautuminen Putoukseen. 80 prosenttia sarjasta on scheissea ja loput semisti hauskaa.
MV: Biisissä on selkeästi menty sieltä, missä aita on matalin, kuten MM-biiseissä kuuluukin. Mukaan on otettu kaikki, mikä on tällä hetkellä pinnalla aina dubstep-väliosaa myöten.
TF: Tässä alkaa kieltämättä olla aika helvetin monta kokkia samassa keittiössä.
MV: Lopputulos ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä kuin Ihanaa Leijonat ihanaa, joka saa oikeassa mielentilassa ihon kananlihalle.
TF: Biisi on tehty kännissä kuunneltavaksi, minkä takia sitä on vähän turhaa analysoida. Kysymys kuuluukin, onko biisi hauska ja tuleeko siitä hyvälle kisatuulelle?
MV: Ei. Biisi on vaivaannuttava ja siitä tulee huonolle tuulelle.
TF: Lisäksi se on niin loppuun tuotteistettu, ettei siinä ole pienintäkään vahingon mahdollisuutta.
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 5/13.