”Peukalokyyti, Varaa ei ole rahaan ja Rankempi kuin maanantai ovat tyypillistä Hugea: leppoisia kappaleita, jotka kuitenkin aivan pokkana pilkkaavat yhtä sun toista. Pilkka tehdään kuitenkin niin vaivihkaa ja taitavasti, että läpät tajutakseen biiseihin täytyy todella paneutua”, pohtii Laura Korpikunnas arviossaan.
Teksti: Laura Korpikunnas, kuva: Monsp
Huge L: Delirium tremes
Monsp
Juoppohullun päiväkirja.
Huge L:n suurennuslasin alla lymyää tällä kertaa alkoholi. Räppärin suunnilleen 25. albumin nimi lienee väännös juoppohulluuden latinankielisestä nimestä (delirium tremens).
Biitit noudattelevat Herra Huu -nimellä tehdyn Ei toivottuja lastenlauluja -albumin (2012) aloittamaa humppamaista linjaa. Lyriikat ovat tuttuun tapaan verbaaliakrobatiaa elämästä ja yhteiskunnasta. Peukalokyyti, Varaa ei ole rahaan ja Rankempi kuin maanantai ovat tyypillistä Hugea: leppoisia kappaleita, jotka kuitenkin aivan pokkana pilkkaavat yhtä sun toista. Pilkka tehdään kuitenkin niin vaivihkaa ja taitavasti, että läpät tajutakseen biiseihin täytyy todella paneutua.
Kappaleet kuten Bissebongi, Selällään ja naisäänen sekavilla hokemilla höystetty Rospuutto edustavat pohdiskelevampaa settiä. Delirium tremesin kappaleet ovat hyviä, mutta ne eivät tarjoa mitään uutta. Huge L on jo kauan sitten varmistanut asemansa yhtenä Suomen tykeimmistä riimittelijöistä, eli riskejä olisi huoletta voinut ottaa enemmän.
Arvio on julkaistu Rumbassa 5/13.