Ilmaisua usealla rintamalla – haastattelussa Elias Gould

Kalliossa asuva ELIAS GOULD on niin boheemi kuin taiteilija voi vuonna 2018 olla. Toistaiseksi hänet tunnetaan parhaiten laulamistaan räppihittien kertosäkeistä, ja hän nauttii ”räppimaailmasta” olematta räppäri. Mutta on se kauan odotettu debyyttialbumikin tulossa.

19.12.2018

Vieläkö Kallio on the place to be?

”Ainakin minulle se on aika relevantti mesta, asun siellä ja työtilani on siellä. Kävin hiljattain Pariisissa lomalla ja totuin siihen, että tuoretta leipää saa joka paikasta. Kun tulin takaisin stadiin, niin sattumalta oli avattu Way, josta saa sairaan hyvää tuoretta leipää. Vaikka muutaman vuoden tuntui, että kivijalkaliikkeet ovat samat, niin siitä tuli piristävä fiilis, että kyllä alue kehittyy edelleen. Pakko hehkuttaa myös Kompleksin holleilla olevia Post Baria ja Tanneria. Pengerpuistossa jengi tulee potkimaan tölkkejä päälle, niin on huomannut olevansa sen verran pehmo, ettei ole kovettunut sille meiningille, että hitto tämä on oikeasti tällaista. Kaikilla on toki oikeus olla siellä. Se on oma asia lähteä sitten menemään, jos ei maistu.”

Sait alun perin levytyssopimuksen, jotta PME sai talliinsa räppikertsien laulajan.

”Oliko tuo kysymys? Ei minulla ole mitään ongelmaa laulaa räppibiisien kertosäkeitä, varsinkaan kun olen itse ne säveltänyt. Ei kukaan ole yrittänyt saada minua tekemään likaisia duunejaan. Seison niiden biisien takana. Kun pääset JVG:n kanssa Ruisrockin päälavalle vetämään, niin se on vitun motivoivaa: jos et nauti siitä, niin et tule nauttimaan mistään. Samalla se on kuumottavaa, koska saatat erehtyä luulemaan sitä sinun haipiksi. Ethän sinä kiinnosta yleisöä helvettiäkään, laulat sen kertsin ja jatkat matkaa. Kun viime kesänä vedettiin Riks raks poks Gasellien keikalla Ruisrockin rantalavalla ja sain yleisön ensimmäistä kertaa huutamaan omaa biisiäni, niin se oli elämäni hienoimpia kokemuksia. Väreet valtasivat koko kropan.”

Riks raks poksista tuli hitti. Kerro siitä.

”Sävelsin sen alun perin itselleni. Kertsiä tehdessäni muistan ajatelleeni, että miksi en koskaan pysty tekemään mitään, joka ei vähän hävettäisi. Törmäsin Siltasessa ­Musajusaan, ja parin jälkeen pyysin kuuntelemaan biisin, johon halusin Gasellit. Jusa sanoi tykkäävänsä, mutta en kuullut heistä mitään pariin kuukauteen. Sitten törmättiin jossain festareilla ja olin vaivaantunut tilanteesta, kunnes joku heistä kysyi, että milloin nauhoitetaan se styge. Häh, miksette olleet sanoneet mitään? No, yleensä he kieltäytyessään ilmoittavat kohteliaasti, mutta kun kerrankin olivat halunneet tehdä biisin yhdessä, niin eivät olleet tajunneet, että siitäkin pitäisi ehkä kertoa. Lopulta se meni maailman kivuttomimmin maaliin, ja jos rehellisiä ollaan, en todellakaan kelannut, että se menisi näin hyvin läpi.”

Kenen muroihin olet kussut viimeksi?

”Krhm, mmh. Ehkä tuonne tyttöystävän muroihin on tähdätty eniten tässä viime aikoina, mutta ei tietääkseni mitään hirveän hapanta. Pieniä lorauksia.”

Olet tehnyt uusimmat singlesi, Maaliskuun ja Kipinän, räppituottajiksi profiloituneiden tyyppien kanssa, ja räppäämistäsi kuullaan Ylen Hasbeen-sarjassa. Onko sinulla jotain tunnustettavaa?

”Samastun räppäreihin usein paremmin kuin muun musiikin esittäjiin tai taiteen tekijöihin. Olen lapsesta asti kuunnellut räppiä ja elänyt sitä; kaikki se asenne musiikissa ja koko se kulttuuri, fiilaan sitä paljon. Hasbeenin räppäämiset on se, mihin minun räppäämiseni tulevat jäämään. Ei se vaan tunnu omalta ilmaisutyyliltä, vaikka räppäriä voisinkin esittää. Viihdyn aivan liian hyvin siinä maailmassa olematta kenenkään uhka tai kilpailija. Pääsen näkemään sitä maailmaa olemalla pelkästään se laulava kundi.”

Tuottajasi ovat Väinö Wallenius ja Olli Palmunen. Minkälaista heidän kanssaan työskentely on?

”Ollin kanssa tein ep:ni, mutta tultiin sellaiseen saturaatiopisteeseen, että nyt ei inspiroida toisiamme ja ollaan nähty toistemme kaikki puolet. Väinön olen tuntenut ala-asteelta, mutta ollaan aina kierretty toisiamme musahommissa. Väinö on aina tehnyt isoja juttuja ja todella poppia. Itse taas olen kelannut olevani tosi indie ja ug. Kun Väinö teki Pyhimyksen kanssa pari levyä ja minä olen päässyt popmaailmaan kiinni, niin ollaan huomattu, että ajatusmaailmamme ja filosofiamme musasta on tosi samanlaiset. Kun Väinö tuli mukaan, niin oli kuin ei oltaisi Ollin kanssa koskaan mitään tehtykään – yllätyttiin taas uusilla tavoilla. Työnjako menee niin, että Olli paahtaa, minä stressaan ja Väinö sanoo, että ’lopeta toi vitun stressaaminen, hyvä tästä tulee!’”

Kerroit keväällä albumin olevan ”70-prosenttisesti valmis”. Missä prosenttilukemassa nyt ollaan?

”95. 96! Kun olin tehnyt ep:n, niin totesin että tämä toimii, mutta tarvitsen paremman levybudjetin ja isomman koneiston, ja menin Warnerille. Matti Mikkolan kanssa työstettiin, kunnes todettiin, ettei syntynyt musa ole minua. Puolentoista vuoden duuni lensi roskikseen, ja tuottaja ja a&r menivät vaihtoon. Lasse Kurki tuli a&r:kseni ja sanoi, että ’älä anna maailman hämmentää, meillä on tässä hyvä juttu’. Vasta sitä kautta sain itsevarmuutta ja uskoa omaan juttuun. Kaiken stressaamisen ja taistelun jälkeen parissa kuukaudessa tapahtui enemmän kuin 2,5 vuodessa. Nämä ovat olleet hauskimmat 3–4 kuukautta, ja kyllä se levy marraskuun aikana valmistuu.”

Oletko laulava näyttelijä vai näyttelevä laulaja?

”Laulava näyttelijä, ehdottomasti. Olen pohtinut asiaa paljon, enkä näe siinä mitään käytännön ongelmaa. Suurin kysymys itselläni on: voiko lempilaulajani olla myös lempinäyttelijäni. Ei voi. Mutta meidän sukupolvi on ensimmäinen Suomessa, jolla on mahdollisuus tehdä näyttelijänduuneja ilman, että Teakin opettajia pidetään kaikkien ohjaajien casting-raatina. Se, että voi tehdä töitä taiteen parissa ilman koulutusta on hienoa meille, jotka tietävät, etteivät ole onnellisia perusduuneja tehdessään.”

Onko jotain, mitä et osaa tehdä?

”En ole hirveän visuaalinen tyyppi. En ole kovin taitava käsistäni. En ole kovin järjestelmällinen tai käytännöllinen elämässä. Olen kunnon säheltäjä, tuntuu ettei mitkään langat ole oikein hyvin käsissä. Kaikki boheemin taiteilijan peruspiirteet.”

Mitä boheemi taiteilija tarkoittaa vuonna 2018?

”Boheemien taiteilijoiden pitää olla lähellä kiiltokuvaurheilijaa. Mikään rockstarailu tai hengellinen hippeily ei mene läpi. Ehkä se on huolettomuutta ja rutiineista pois pyrkimystä. Kaikista boheemimmatkin meistä pitävät arjesta kiinni. Ei voi heittäytyä 60-luvun maailmaan ja toivoa, että elämä järjestelee itse itsensä.”

FAKTA
– Elias Gould, syntynyt 17.9.1991 Helsingissä.
– PME julkaisi Gouldin esikoissinglen Huvilakatu keväällä 2015. Gouldin nimeä kantava ep ilmestyi alkuvuodesta 2016.
– Vieraillut kappaleilla Revolveri (JVG), Varo (Tommishock ja Kalifornia-Keke), Huomenna (Adi L Hasla) ja Riks raks poks (Gasellit).
– Brittilehti i-D nosti syksyllä 2017 Gouldin Suomen lupaavimpien artistien joukkoon muun muassa Alman ja Vestan kanssa.
– Näytellyt Ylen tv-sarjoissa Hasbeen, Sorjonen, Uusi päivä, Syke ja Downshiftaajat.
– Ja elokuvissa Tuntematon sotilas (2017), Night Goes Long (2015), Hyväntekijä (2014) ja Miss Farkku-Suomi (2012).
– Isoveli Ezra Gould on videotaiteilija, joka on ohjannut musiikkivideoita muun muassa Mikko Joensuulle, Paperi T:lle ja Ruger Hauerille.

Lisää luettavaa