Ismo Alanko on nauttinut arvostusta omaehtoisen suomirockin suurmiehenä jo kolmisen vuosikymmentä. Mitä nykypäivän nimiä hän itse arvostaa?
Teksti: Viljami Puustinen, kuva: Markus Paajala
Oletko kova levynkerääjä?
”Työhuoneen lattialla ja koneella on kyllä musaa laidasta laitaan, mutten omista tuhansia levyjä. Kaikki nuoruuden vinyylit myin joskus rahapulassa. Joitain Talking Headsin levyjä olen ostellut takaisin iTunesista. Luen ja kuuntelen sitä mikä tulee vastaan. Keikoilla käyn aika paljonkin, se on hauskin tapa harrastaa sosiaalista elämää.”
Nimeä pari hyvää modernia popkappaletta.
”Britney Spearsin Womanizer on aika kova. Se ei ole kevyt eikä kaunis, vaan vastenmielinen ja jollain tavoin vastustamaton. Siinä on käytetty kaikki keinot, joilla miellytetään kuulijaa. Se on niin väkisin väännetty biisi, että se jo kääntyy voitoksi. Toisesta ääripäästä on Lily Allenin The Fear. Teksti ei ole niin hyvä, vaan sävellys. Helvetin hyvä kertosäe. Nämä biisit eivät välttämättä kasvata meitä ihmisinä, mutta ne ovat helvetin hyvää viihdettä.”
Tuleeko mieleen hyviä suomalaisia biisejä?
”Hmm… Asa & Toverit ja niiden Huojuvat puut. Mä olen nähnyt Jätkäjätkät-bändin keikalla jotain kolme kertaa, ja se on ehkä tämän hetken kovin liveakti. Asan suunnassa lepäilee tämän hetken suomalaisen biisilyriikan tila ja tulevaisuus.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 3/10.