Elektroduo Jesse tiedotti tänään heinäkuussa ilmestyvästä uutuuslevystään suhteellisen väkevän saatekirjeen avustuksella.
Teksti: Jari Setälä, kuva: Lauri Hälinen
Stiletti-Ana ja Kalifornia-Keke palaavat pian jälleen keskuuteemme, kun kaksikon muodostama Jesse julkaisee uuden Music for Emotions 1 -albuminsa 23. heinäkuuta.
Levy on osa kahden levyn Music for Emotions -sarjaa, jonka jälkimmäinen osa julkaistaan myöhemmin. Heinäkuussa ilmestyvä Music for Emotions 1 saapuu kauppoihin ainakin aluksi pelkästään vinyylipainoksena, koska Jesse haluaa tiedotteensa mukaan ”harjoittaa tällä julkaisulla formaattisyrjintää digitaalisten julkaisujen vähäpätöisyyden ja liiallisen määrän vuoksi”.
Itse albumista kaksikko ei juurikaan yksityiskohtia paljasta, vaan jättää levyn tarkemman kuvailun Perttu Häkkisen kirjoittaman suht tyhjentävän ja pysäyttävän kansitekstin hoidettavaksi. Lue Häkkisen kirjoitus alempaa.
Musiikki on tunteitten ruokaa.
Säveltaide ravitsee sielujemme sijoilla syntyviä sokeita liikahduksia, lihottaen ne ensin pulskiksi ja nostattaen ne lopulta kooltaan niin valtaviksi, että ne tuntuvat siirtyvän ulkopuolellemme ja kietovan meidät vaippaansa.
Tunteet puolestaan sementoituvat tietoisuuden reunaehdoiksi ja värittävät kauttaaltaan kokemustamme ympäröivästä maailmasta.
Musiikki siis herättelee rotumuistimme syvyyksissä uinuvia alkuvoimaisia tuntoja: sinisten hetkien pohjatonta surumielisyyttä, ohikiitävän onnen humalluttavaa väikettä, sukupuolisen halun kaikkivoipaa poltetta, ja lopulta selittämätöntä kaipuuta suureen nimettömään.
Siinä mielessä siis väite siitä, että musiikki on puhdasta magiaa, ei ole kovinkaan heikosti perusteltu.
Viisaustieteilijä Platonin (427-347 eaa.) mukaan oppiminen on pohjimmiltaan mieleen palauttamista. Samaa voisi sanoa tunteistakin.
Pikkulapsen tunne-elämä on tunnetusti väreiltään kirkas ja portaattomasti säätyvä: mitä autuain ilo voi ihmistaimella yht’äkkisesti muuttua repiväksi raivoksi tahi pohjattomaksi kauhuksi.
Kypsällä aikuisella tunteitten spektri on sen sijaan, ainakin toivoisimme niin, hienosyisempi ja sävykylläisempi.
Eletty elämähän tuo väistämättä muassaan niin kaikenlaista harmia kuin onneakin, joka rikastaa kokemusmaailmaamme ja pakottaa meidät reflektoimaan sisäisiä liikahduksiamme.
Onhan lapsen melankoliakin luonteeltaan selvästi totaalisempaa ja yksioikoisempaa, kuin monista karikoista selvinneen, ja siksi elämälle kiitollisen aikuisen kansalaisen.
Miten tämä kaikki sitten liittyy Jesse-yhtyeen musiikkiin?
Ainakin siten, että ammattimainen orkesteri kypsyy samassa tahdissa yleisönsä kanssa. Ammattimainen orkesteri tuntee, milloin siirtyä kirkkaista väreistä ja portaattomasta säädöstä liukuvärjäykseen ja pastellisävyihin.
Juuri kyseisessä tehtävässä Jesse onkin eittämättä onnistunut.
Käsissäsi lepäävällä ”Music for Emotions” -albumilla esiin ovat kuoriutuneet juuri nuo peräänkuulutetut elämänkokemuksen aateloimat nyanssit.
Poissaolollaan loistavat ryhmälle vanhastaan tyypilliset railakkaat ja paikoin humoristisetkin rallit: tilalle on astunut autioitten maanteitten ja illan hämyyn uuttuvien rantamaisemien sävykäs melankolia.
Sovituksellisestikin Jesse on aikuistunut ottaen selkeän harppauksen kohti new age, world fusion, jazz fusion, tribal ja adult oriented -tyylilajeja.
Kuten näinä hetkinä tulette huomaamaan, on tämä äänilevy omistettu eletyn elämän ylevöittämää haikeutta ymmärtävälle aikuiselle, sekä tietenkin jokaiselle Peter Gabrielin ihailijalle.
Ihmiselle, jonka matkamittarissa on kenties maileja, mutta jonka katse on juuri siksi niin kirkas ja mieli levollinen.
Nautinnollisia kuuntelukokemuksia.
– Perttu Häkkinen